Jostain syystä ikä vuodet lisääntyvät nopeammin kuin mitä kalenteri antaa ymmärtää. Pulma oli niin visainen että sitä piti oikein Ranskaan asti lähteä ihmettelemään. Strasbourg kävi tutuksi tutussa seurassa ja paljon riitti mähtävää. Etenkin Notre Damen kirkko oli hulppea. 4 päivän moi loma ei kuitenkaan antanut pysäyttävää autenttista vastausta siitä, että miksi vuodet ovat lyhyempiä kuin ennen. Mutta jos matka itsessään oli hieno, olen antanut armon käydä oikeudessa ja tyytynyt siihen että liki puolivuosittain täytän vuosia...

Vuoden  pimeimmät päivät käsillä. Ihminen on paljaimmillaan näillä keleillä.

Toki moni tykkääkin tästä ajasta,mutta itseni kohdallase on aina jonkinlainen vedenjakaja. Odotus valon määrän noususta on se, joka antaa toiveikkuutta, toisaalta tämäkin aikapitää sisällään pimeyden keskellä paljon ajattelemisen aiheita. Ilman helmikuun pakkasia japimeyttä ei osaisi kaivat mitään parempaa.

Työn kannalta aika on antoisa. Viileys lepää mestarin leveillä harteilla jakesän kuumuudesta on vain häilyväinen muisto jäljellä. lasinteko onkin parhaimmillaan juuri näihin aikoihin ja uskoo tai ei,niin montaluxia virtaa verkkokalvojen läpi aivoihin, pitäen mielen virkeänä....

Uuden vuoden uudet tuulet...

On se vain todettava jlleen kerran ett vuodet lyhenevät yksi toisensa perään. Juuri oli juhannus ja nyt jo siis taas uusi vuosi ja kohta on juhannus taas.

Päivät yörivt itsensä ymprillä tiukasti sidottuna aikaan, joka taas ei ole sidottu mihinkään, vaan leijailee oman mielensä mukaan joko kiivaasti tai sitten erittäin kiivaasti.

En ole valmistautunut mitenkään vanhuuteen, ei minulla ole edes henkivakuutusta....

Onneksi tuntuu vielä siltä kuin vähän nuorempanakin eli joka paikkaa kolottaa vuorollaan ja joskus yhtäaikaakin, mutta normaali liikkuminen tuntuu kuitenkin siltä milt se on aina tuntunut.

Toki jäykemmäksi käynti käy mutta käy viel ja se parasta.

Sielun ja hengen ravinto on tärkeää ja siksi nytkin olemme menossa Musiikkitaloon kuuntelemaan venäläistä ihmemiestä nimeltään Dmitry Sinkovskya

Ja hyvä niin, nyt on henki ja sielu ravittu. 

Joulujuhlista puujaloin....

Kovasti odotettu joulu pienine taukoineen on sitten vietetty. tein perinteisen jouluajelun ties kuinka monetta kertaa ( yli 20 plakkarissa) ja aina on yhtä ihanaa nähdä ihmisiä, jota muuten ei enää oikein ehdi näkemään. Rundi alkoi aattoaamuna klo 7,30 ja kiersi Riihimäeltä Hämeenlinnaan ja sieltä Nuutajärvelle ja vielä Jokioisiin, kunnes vihdosta viimein saavuin kotiin aika tasan klo 16 aattoiltana. Matkalle mahtui yksi pukkikeikka jatoinenkin odotti vielä kotosalla. Keikat menivät hyvin vaikka kotona pukin lasit menivät niin pahasti huuruun, etten eteeni nähnyt yhtään. Lapset eivät onneksi kiinnittäneet huomiota pukin törmäilyihin vaan varmasti uskoivat sen johtuvan 300 vuoden iästä joka hieman rasitti työnkuvaa....

Joulun jälkeen jalkojen kankeus on kyllä sitä luokkaa että pieni vetreytyminen olisi paikallaan, jotta taas päästäisiin työhön käsiksi....

Uusi vuosi odottelee jo kulman takana ja yksi uusi vuosirengaskin pitäisi vuoden aikana ruhon ympärille kerätä... Näillä eväillä jatkuu mmatka kohti vuotta 2017!

Näin se on nähtävä...

On aika jälleen kerran siirtyä ajasta iäi... eiku eteenpäin ja katsottava positiivisin silmin kohti tulevaa. Kaikki yritys-, ja muut barometrit ovat alkaneet lupailla piristymisen merkkejä maamme taloudessa ja vaikka tuossa muutamia isompia irtisanomisuutisia on joutunut lukemaan, niin eiköhään ne ole niitä kuuluisia poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.

Määrätynlaisia positiivisia signaaleja on tosiaan ollut ilmassa, jos niitä on ollut negatiivisiakin.

Mutta niinhän se maailma makaa. Ylös alas ylös alas ja välill vhän tasaisemppaa...

Uuden vuoden tinat....

Mikäli vanhat merkit eivt pidä paikaansa, on uuden vuoden tinat tällä kertaa pääkopan puolella..

Hässäkkää ollut koko vuosi, eikä ole oikein ehtinyt rauhoittua missän vaiheessa, niin onkin oikeus ja kohtuus ottaa pienet tinat huomenissa. Onhan???

Markettien jouluvalot ja valoissa kylpevät talot....

On huomiotaherättävää huomata, että joulukamat marketteihin alkaa tulla jouluvalojen muodossa jo lokakuun alussa. Kohta varmaan loppiaisena aloitetaan seuraavan joulun mainostaminen....

Ei siksi, että kaupallinen joulu olisi minulle mitenkään punainen vaate. Yrittäjänä on hienoa että vuoteen mahtuuu muutamia sesonkeja, jolloin on mahdollista saada tuotteita enemmän kaupaksi.

Onko sitä iän myötä sitten tullut jotenkin immuunimmaksi joulun markkinahumulle, ehkäpä...

Olen huomannut itsessän piirteitä jotka ovat hyvinkin tervetulleita. Sellainen hartaus, vakavuus ja muutenkin elmn realiteettien huomioiminen. Läheisten ihmisten muodostuminen entistä tärkeämmiksi ja myös toivon mukan henkinen kasvu kohti vanhuutta.

Toki olen sama pelle silloin kuin se sitä edellyttää, mutta viihdyn kovastikin hyvin yksinäni ja saan ajatuksiani koottua. Tähn esim juoksulenkit sopivat äärimmäisen hyvin. Niiden ongelma on toki niiden raskaus kun eloaino on vuosia pysytellyt 100 kg paremmalla puolella( Paremmalla?)

Hiljaisen ajan paluu....

Hiljaisen ajan paluu on tosiasia, kun lokauulle päästään. Syyskuussa oli poikkeuksellisenkin paljon puhallusryhmiä ja kiirettä piisasi muutenkin. Nyt on aika rauhoittua ja miettiä uusia kujeita jouluksi ja uudelle vuodelle. Toki lauantain kurssit ovat täynnä mutta niin ne ovat jo nykyisin lähes ympäri vuoden. Ainoastaan alkuvuodesta on ollut vähän hiljaisempaa.

Itse asiassa kurssit ovat kyllä jonkinlainen henkireikä minulle, niin fyysisesti kuin henkisesti raskaita ne ovatkin. On kiva tutustua uusiin ihmisiin ja mikä parasta, pääsee jorisemaan jonninjoutavia kurssin aikana ja siten ilahduttaa ( lue ikävystyttää) kurssilaisia.

Joskus homma on karannut käsistä ja höpinät ovat ottaneet liian isoa roolia kursseilla, mutta eipä kauheasti kuitenkaan kukaan ole valittanut ja kursseillekkin on vielä tunkoa joten eiköhän jatketa samalla tavalla.

Kiire tappaa, mutta myös synnyttää uutta....

Kaikkihan me tiedämme, että liiallinen kiire on tappavaa. Stressi painaa päälle ja ahdistus kasvaa sitä myöten, mitä enemmn asioita vatvoo ja työlistoja lukee.

Mutta on kiireellä toinenkin puoli. Määrätynlainen hallittu stressi auttaa ihmistä saamaan aikaiseksi enemmän ja luovuus on ihan uudella tasolla.

Ei silloin juuri mitään luo, kun istuu työpenkillä, höyryvä kahvikuppi kädessä ja nauttii olostaan.

Luovuus vaatii ahdistusta, kiirettä, painetta ja ennenkaikkea hillittömiä deadlineja...

Silloin kyllä keksii, oivaltaa kehittää jne..

Toisaalta sekään tila ei ole pitemmän ppälle hyvästää. Välillä on aina paikallaan istahtaa alas ja nauttia siitä höyryävätä kahvista....

Kroppakaupalla kropassa .....

Kun ikää tulee, niin aina silloin tällöin on syytä käydä tarkistamassa että kaikki pelittää suurinpiirtein oikein.. Tarkistaa öljyt,  tsekata, että sytytysärjestelmä toimii, katsoa, että iskunvaimennus on ok, huomioida paineet ja että kaikki muukin pelaa. Sen jälkeen onkin sitten helpo mennä viemän auto huoltoon,kun oma kroppa on hoidettu.

Niin on siis nytkin ns vuosihuolto tehty ja mies on kutakuinkin elävien kirjoisssa vielä.

Onneksi auton kanssa oli ihan sama asia, pientä huoltoa ja öljynvaihtoa ja siten, niin autolla kuin isännälläkin, on taas edessä huoltovapaita kilometrejä.

Nämä asiat tietysti ulevat entistä tärkemmiksi mit enemmään kilometrejä tulee, oli sitten kye autosta tai miehestä tai molemmista.

Lomittaja vai lomailija....

Juhannus uhkaavasti lähenee ja eilen saatu juhannuslasinpuhalluksurssi vietyä läpi. Nyt voi keskittyä lyhyeen, mutta ytimekkääseen lomaan, joka toki vain kestää sunnuntaihin..

Mutta tätä kroppa kaipaa. Mikä sen mukavampi kuin pistää grilli lämpöiseksi ja ottaa kylmää juotavaa ja nauttia linnunlaulusta taivasta katsellen. Toki nautinnollakin on rajansa. Liiallinen nautinto aiheuttaa seuraavalle aamulle helposti oireita, jollei pidä pientä siedätystä käynnissä.

Loppujen lopuksi loma tärkeitä, pitäisi varmaan alkaa käyttää lomittajaa, mutta kun sellaisen löytäminen on vähän vaikeata. Kyllä vielä hyviä lasintekijöitä löytyy, mutta miten niitä saisi puhumaan niitä huonoja, alle arvostelun olevia juttuja, joita itse viljelen säännöllisesti ja ihmiset ovat niihin tottuneet... Voipi olla, että viihtyisivt paremminkin...

NIinkuin yksi rouva kurssilla tokaisi, kun sanoin hänelle, että nämä jorinat kuuluvat kurssin hintaan ja jos ne hauaa pois, niin lisämaksusta onnistuu. Hän tokaisi, että olisi nämä kurssit aika tylsiä, jos mestari olisi vain hiljaa ja monotonisesti antaisi ohjeita. Toivottavasti näin ajatteevat useat... Ainakin kurssit vetäävät koko ajan enemmän vkeää, mikä on hyv juttu se....

Vappuneniä ja muita etelän lentäviä pelejä...

Juhlat on juhlittu ja pilit on laitettu pussiin. Suuri työväen? tapahtuma on aatosta kääntynyt vapunpäivään puolelle ja tienpielet koreilevat serpentinien väriloistossa. Mutta mihin kaikki ilmapallot päätyvät? Niitä kun julmettu määrä on puhallettu ja täytetty ja vielähän niitä toki tänään näkee, mutta en ole kuullut, että kukaan niitä varastoonkaan laittaisi tulevia juhia varten.

Tämäkö nyt on päivän tärkein kysmys, jota pohtia. Miksei olisi, voisi sit kait turhemminkin päivänsä päättää......

No leikki sikseen. Mikähän lienee se alkuperäinen juhlan idea. Puhutaan työväen juhlasta, mutta ylioppilaslakithan ne tänään päässä heiluvat herrasväell ja muillakin. oNko näin että duunarit juhlii aaton ja lepäävät Vaunpäivän??. Näin sen täytyy mennä...

Aika vierii ja Rollarit rullaa...

Ei sitä uskoisi, kuinka aika voi mennä noin nopeasti. Isäni 31 vuotis-kuolinpäivä käsillä ja tuntuu, että siitäkäään ei ole ihan hurjasti aikaa. Keskimäärin yli 50 vuotias ihminen on elämänsää jäkimmäisellä puoliskolla ajattelee sitä sitten kuinka positiivisesti tahansa...

No, minä elän, kuten kuuluisa ausahdus kuuluu. ja aremppi keskitty jokaiseen yksittäiseen pivn kuin alkaa laskea päiviä joita vielä saattaa olla jäljellä.

Itse olen säilyttänyt poikamisuuteni ( pikkupoikamaisuus) ja täll tarkoitan luonnetta, en ulkonäköä, joka ei enää oikein peiliä tarhdo kestää. No paino on pysynyt suurinpiirtein samana jo parisenkymmentä vuotta, joten sen suhteen ei ole huolta. jos naama on enemmän kurtussa, eikä se johdu haitarin läheisyydestä, niin ryppyjä ne on vain.. Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi... lauloi suuri suosikkini Gösta Sundqvist aikoinaan ja itse asiassa lähti täältä aivan liian nuorena pois vainn 47 vuotiaana, kuten Elviskin... No koska kuolema tuntuu olevan läsnä, pyrkikäämme pysymn sovussa herra viikatemiehen kanssa, jotta vielä muutamia mukavia vuosia olisi tulossa...

Hienoja asioita...

On ihanaa, kun lapset ovat jo isoja ja ne osaavat ostaa isukilleihania lahjoja ja tarpeen mukaan tehdä kakkua yms. Joululahjaksi sain pojaltani Nightwishin konserttiin tiketit ja olihan se kerrassaan hieno lahja. Tyttäreltä tuli liikuntaan liittyviä lahjoja niin paljon että oikein hävetti, kun omat lahjat olivat vaatimattomampia. Tätä kirjoittaessani, olen juuri käyttänyt yhden lahjoistani, joka oli matka Beatles happeningiin Tampereelle. Rouva läks mukaan, vaikka ei fani olekaan.

Täytyy sanoa, että olipahan upeasti järjestetty juttu. Ehkäpä ensi vuonna uudestaan...

Silti rakkaimpana kokemuksena säilyy Paul McCartneyn konsertti Hartwall areenalla jokin aika sitten. Sitä on vaikea ylittää. Rouva osasi nykäistä oikeasta lahjapaketin narusta sen kohdalla....Mutta olenpahan onnellinen mies juuri tällä hetkellä!

Pidä itsestäsi huolta...

Niin se menee, että vaikka teräsmies ei sitä aina itse uskokaan, niin ropan liitokset alkavat natisevat sieltä sun täältä ja etenkin täältä. Tällä viittaan siihen, että ikääntyminen, joka on vanha keksintö, alkaa vasta nyt iskostua omaan pääkoppaan ja mutokset, ah, niin hienossa kehossa ovat alkaneet ja valitettavasti eivät hyvään suuntaan. Niinpä olenkin päättänyt tälle vuodelle seuraavaa: 

- vähennän alkoholin käyttöä

- vähennän sokeria

- luovun viljasta

- lisään liikuntaa

- lisään eläinrasvan, proteiinin käyttöä

- ja yritän muutenkin ottaa lunkisti, jos se suinkin yrittäjällä on mahdollista

Jos vuoden lopussa olen olemassa ja olen paremmassa kunnossa, niin sitten jotain noista on menyt oikein tai sitten on muuten vain tappahtunut ihme... Näkemisiin!!

Alku aina hankalaa...

Niin se vuosi lhti käyntiin ja piti lähtemän lasikurssin merkeissä, mutta uuden vuoden aattona, milloinkas muulloin, oli uunista lämmönsäädin hajonnut... Hyvä, ettei koko uuni sulanut, mutta onneksi satuin aattona paikalle, vaikka ei pitänytkään tulla. Toki valvontakamera ilmaisi turhan kova lämpötiloja, joten oli syytäkin poiketa. Aattona ei oikein sähkömiest saa paikalle, mutta onneksi aika pian sen jälkeen. Niinpä selvitän tästä yhden kurssin peruutuksella, joka valitettavasti oisi olut ihan täysi. Pahoittelut kurssilaisille ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun..

Paras hetki vuodesta..

Nyt on taas saatu vuoden työt päätökseen ja hyvällä tai hyvällä ja hyvällä omallatunnolla on aika siirtyä joulun viettoon. Alkakoon siis suuret kulutusjuhlat. Tänä vuonna poikkeuksellisesti , olen ostanut suurinpiirtein kaikki lahjat valmiiksi. Yleensä olen sen tehnyt vasta aivan viime metreillä. No, ei se mitään, onnistuu se niinkin ja on onnistunutkin.

Mutta siispä kinkunpaistoon ja kunnon ruoka- ja juomajuhla käyntiin. Ensi vuonna sitten taas uusin kujein...

Lomalla on kansa, saattaa olla Frederikkikin....

On se joskus turhauttavaa, kun ihmiset lomailevat ja itse on pakko olla työn ääressä,,,,

Toisaalta silloin on taottava, kun rauta on kuumaa., vai miten se oli...

Heinäkuu on kiistatta ylivoimaisesti vilkkain kuukausi Fiskarsissa ja sen kuukauden paikallismyynnilläkin jo melkein pärjäisi...

Aikaan sinisten kehojen...

On se vaan sellaista tämä kesä, että kun kylmää piisaa, niin kroppakin rupee siihen oikein tottumaan. Ei enää osaa kaivata lämmintä ja muutenkin vudenajat ovat vahvasti menettämässä otettaan. Tuntuu pikemminkin koko ajan syksyltä.....

No sitä saa, mitä ei ole tilattu....

Lasinpuhalluskurssien suosiosta....

Lasinpuhalluskurssien suosio on kasvanut niin isoksi, että toukokuussa jouduttiin järjestämään 3 extra perjantaita ja yksi extra sunnuntai. Eli hyvältä näyttää...

Ihmiset ovat löytäneet tiensä kursseille hyvin ja ihmeellinen lasi ihminen on, kun jaksavat tulla kuuntelemaan mestarin höyrypäisi jorinoita vuodesta toiseen. Liekö evoluutio kehittänyt ihmiskorvaa kuurompaan tai ainakin valikoivan kuulon suuntaan...

Mutta kiva, että ihmisiä riittää kursseilla....

Työläisjuhlan tuntuako?

Jokavuotinen juhlinta on päällänsä tähän vuoden aikaan. Toki duunariosasto paiskoi menemään jo eilen ja tänään odotettu ja pelätty kärsimysnäytelmä on tosiasia. Sivistyneistö sen sijaan juhlii tänään sofistikoidusti nauttien piknikkejn siellä sun täällä kuohuvan pullo kuuluessa vakiovarusteisiin era kellastuneen yo-lakin. Paljon saa vettä virrata , ennenkuin juhlintatavat ja asenteet muuttuvat. Toisaalta miksi pitäisi muuttua kun näinkin on pärjätty. Poliiseilla pikkuisen enemmän töitä, oksennusta, särkyneitä lasipulloja ja peltitölkkejä hieman enemmän kaduilla , sekä serpentiinejä paljon enemmän kaduilla kuin tavallista.

Tämä on vain Vappu ja sekin vain kerran vuodessa. Olkaamme iloisia siitä!

01.04.1985 isäni nukkui pois...

Haikeilla mielin muisteen aikoja 30 vuoden takaa, jolloin koin elämäni siihenastisista suurimman menetyksen. isäni poismeno niin varhain oli raskas ja väistämätön tosiasia. Isäni oli kuollessaan vain 61 vuoden ikäinen, joten ei elämää siinä vaiheessa saisi katkaista, mutta syöpä on julma kaveri tässä pelissä....Muistan onneksi isästäni aljoon hyviä asioita ja huumorintajunikin on pitkälti perittyä häneltä. Isäni oli Muolaasta rajan takaa Karjalasta ja jonkinasteinen Karjalalaisuus sitten varjostaa omaakin elämääni, mutta onneksi hyvällä tavalla.

Itäsuomalaiset ihmiset ovat oma lajinsa ja heikäläisistä olen oppinut tykkäämään. Liek tuolla omalla perinnöllä asian kanssa jotain tekemistä...

Talven selkää murtamassa, mutta miksi???

Talvi on lasinpuhaltajan parasta aikaa. On mukavaa käpertyä lasiuunin kylkeen lämmittelemään ja saa rauhassa tehdä uusia kokeiluja, ilman , että isot turistilaumat pyörisivät ympärillä isoine määrine mitä eriskummallisia kysymyksiä. joihin toki on kiva vastata.

Helmikuu taitaa itse asiassa olla Fiskarsin mittapuun mukaan kaikkein hiljaisin kuukausi. melkein pelästyy, jos ovi käy ja joku astelee sisään. Suurimmalla todennälöisyydellä kyseessä silloinkin lienee pienet japanilaistytöt, jotka kelistä, vuodenajasta, kellonajasta tai mistään muustakaan riippumatta astelevat lasipajaan sisälle, ujosti, mutta määrätietoisesti ja tutkivat kuin arkeologista kaivausta, pala palalta. Toki tämän ikäisen mestarin historiaakin kohta tutkitaan arkeologiana.

Nämä sävähdyttävät pienet mustapäät( en siis puhu finneistä) sitten ilahduttavat läsnäolollaan myös hiljaisina aikoina...

Aattoilta ystävien kesken...

Uutta vuotta otettiin vastaan hyvien ystävien seurassa, kevyin pommein varustettuna. Hauskaa seurustelua riitti ja kun ilta oli lopuillaan, Georg Ots duetot valtasivat tilan. Joku voisi kuvitella, että alkoholilla oli osuutta aiheeseen, eikä varmaan ihan turhaan kuvitellutkaan. Mutta näitähän sitä ihminen tarvii, hyviä ystäviä... Uusi vuosi muuten lähti käyntiin kohtuullisen hyvin. Kolmas kävelylenkki tänään takana. Ensimmäinen toki oli paluukävely ystävien luota kotiin klo 2-3 maissa yöllä. Mutta tästä on hyvä jatkaa..

Uuden vuoden lupaus...

Sellaisen lupauksen menin tekemään, että jossain kohtaa vuotta pitisi saavuttaman tuo kaukana ollut 100 kg raja ja miellään mennä siitä alikin. Yli ei tarvitse enää mennä.

Lähinnä piei karppaus ja hiukkasen nenänvalkaisua olisi tarkoitus kokeilla tai jatkaa. Ei mitään absolutismia....

Humppila ei käynnistynyt tammikuussa

Humppila ei sitten käynnisty tammikuussa ja siksi olemme sen toiminnan lopettaneet, kunnes toisin todistetaan.

Taas on tullut uusi aika, nyt helmikuun alusta pitäisi päästä aloittamaan, saas nähdä. Varauksia hemikuulle olaan sitten otettu, kun remonttikin on liikahtanut eteenpäin...

Näillä mennäään....

Kiva huomata, että päivät valoituvat pikkuhiljaa. Kevät jossai taustalla tekee tuloaan ja lieviä merkkejä siitä on näkyvillä.

Toki poikkeus vahvistaa säännön ja siksi olemme saaneet lumiryöppyjä oikein urakalla, kuin todistaakseen, että ei se kevään tulo ole kiveen kirjoitettu.

Nyt on aika levon hetken...

Kuinka olenkaan odottanut tätä hetkeä, että kiireisten päivien jälkeen saa pienen lepohetken lasitöistä, Kotityöt toki odottaa, mutta ne liittyvätkin sitten tuohon aaton hetkeen..

Tänään vielä tehtiin uniikkilasikauppoja Fiskarsissa, joten hyvältä tuntuu.

Huomenna aamulla teen perinteisen aatonajelun Nummela-Riihimäki- H-linna- Urjala Jokioinen-Nummela.

Tällä kertaa yritän vielä toimittaa tuolle suunnalle muutamien ryhmien lasinpuhallustöitä. Nämä sellaisia töitä, joita ei ole haluttu lähettämän, vaan on riittänyt, että tuon mukanani, kunhan maisemissa olen. Ja nyt se sitten menikin jouluaatolle asti. Hi-hii. Kiva olla vähän niinkuin joulupukkina...

Tilanne vaikuttaa huolestuttavalle!

Humppilan myymälän suljimme jo viikoa ennen Joulua, kun mitää ratkaisua remnotin suhteen ei saatu. Luvattiin joulukuun alkuun aloitus, mutta taas oli luauksilla katetta yhtä vähän kuin ennenkin. Lopetamme toiminnan kokonaan tammikuun alussa ja palaamme puhaltelemaan, kunhan tila on valmis. Nyt viimeisin lupaus on tammikuun alku, mutta huonolta näyttää. Joutunen kaikki varaukset taas perumaan.

Anteeksi ihmiset!

Pienyrittäjän painajainen...

Ei se mennytkään niin kuin sovittiin, remontti ei valmistu, ei sitten millään ja minä joudun perumaan kursseja ja muita vierasryhmien tuloja urakalla. Mikä pahinta, en voi oikein luvata mitään määräaikaa kellekään kurssilaiselle, enkä muillekaan ryhmille, kun mitään tietoa ei ole saatavilla.

Melko syvältä koko homma, pitäisköhän harkitaa jotain uutta paikkaa jo???

Joulu pukkaa päälle...

No, otetaan jtain mukavampaa välillä. Joulu on tuloillaan ja kiireet sillai mukavasti kohdillaan, ett tietää missä mennään. Kurssilaisia on ollut valtava määrä ja vieläkään en ole ihan saanut aikatauluja kiinni koskien ryhmien töiden lähettämistä. No, jouluksi olen aina laittanut kaikkien niiden työt valmiiksi,jotja ovat nitä ennen Joulua toivoneet...

Joulupukkia odotellessa...

Ei se mennytkään niinkuin piti....

Johan tuo remontti näyttää tuolla Humppilassa kestävän. Eivät ole alkuunkaan vielä päässeet ja meillä piti olla tuo muutaman viikon katkos tuotannossa. Huh-huh, mitähän tästä mahtaa tulla. Päällepäin ja ensivaikutelmana oli, että uusilla omistajilla olisi ollut kiinnostusta kehittää Lasin kiinteistöä, mutta nyt näyttää siltä, että ainakaan meidän toimintaa kohtaan ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Näyttää siltä,, että pitäisi remontti synty ilmaiseksi, jotta se lähtisi kunnolla käyntiin.

Hyvä ja halpa, tuttu yhdistelmä, joka ei koskaan taida toteutua....

Saapas nähdä!!!

Saapas nähdä, mitä tuleman pitä, kun uudet Humppilan lasin kiinteistön omistajat laittavat tuulemaan. pahalta näyttää, että vuokralaisten kato on alaknut ja ilmeisesti vuokrien taso on nousussa. Tuotantopuoli menee isoon remonttiin, mutta sen ei pitäisi kestää kauaa. Joten meidn tuotantokatkoksemme tullee olemaan muutaman viikon mittainen. Vaikuttivat ihan mukavilta vastapelureilta näin äkkiseltään..

No, aina kun muutoksia tulee, se vaikuttaa kaikkeen ja kaikessa, toivottavasti hyvällä tavalla tällä kertaa..

Vaihtuvi vuodet ja vaihtuvi päivät...

Tämä vuosi on sitten kallistunut loppupuolelleen. Vihdoin viimein sain valmiiksi liki pari vuotta kestäneen koiraprojektin koirien maailmannäyttelyyn. Erittäin antoisaa yhteistyötä, mistä kiitos kaikille kennel-liiton porukoille, specialmente Jonna ja Laura. Olihan kiva projekti.

Mutta elokuu lähenee loppuaan ja uudet kujeet ovat aluillaan.

Humppilan lasin kiinteistölle tulleet uudet omistajat pitää tsekata paremmin lähitulevaisuudessa, jotta tiedetään, miten hommat siellä jatkuu....

Koiruuksia ja muita hännänheilutteuja...

Koko armaan heinäkuun olen työskennellyt koirien maailmannäyttelyn koirien parissa. Yli 2000 kpl pystykorvapatsaita on ollut työn alla ja päivät ovat venyneet usein pikkutunneille asti. Hommassa ole muuta ongelmaa ollut, muuta kuin se,että kotiin mennessä on tullut haukuttua vaimoa....

Koirien puhallus on ollut kyllä hieno projekti ja olen erityisen iloinen siitä, että sain sellaisen suurtyön itselleni.

Yli 2000 kpl koiria tehneenä, tiedän aika tasan tarkkaan, kuinka pystykorvan hännän pitää olla ja miten selän muoto, puhumattakaan korvista...

Kuukausi on mennyt ihan siivillä ja vielä pitää elokuulta ottaa viikko lainaa, jotta kaikki saadaan toimitettua ajoissa näyttelyn alkuun mennessä.

Kennelliiton 100-vuotis historiaa kuvattiin myös meillä studiolla Fiskarsissa, kun koirien valmistus ikuistettiin osaksi historiikkia, mukaanlukien allekirjoittaneen haastattelupätkä, jota oli mukava tehdä.

Tarkoituksena oli näyttää tuo historiikki elokuussa tuossa koirien maailmannäyttelyssä.

Loma tekee miehestä miehen..

Niinpä tapahtui että oli aika henkisen ja fyysisen huollon ja matka kohti etelää sai alkaa. Viime hetkeen kytättiin äkkilähtöjä, mutta matkat alkoi loppua kesken huonon sään takia Suomessa. Siispä viime hetken valintana oli Ibiza, tuo vanhusten luvattu maa, joka meitä siis odotti kuumeisesti.

Vielä on kesää jäljellä...

On se vaan erinomaista, että kesäiset kelit ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Onko ilmastonmuutos oikeasti saanut tämän aikaan vai onko vain historian kiertokulussa menossa se hetki, kun on lämmin aalto menossa.

Itselläkin taitaa olla vaihdevuodet menossa, kun öisin herään pää märkänä hiestä niin, että tyynyliinasta voisi vääntää litroittain vettä pois. Mikä perkale se sellainen on???

Olenko tulossa vanhaksi ??

Olenko stulossa vanhaksi vai vanhemmaksi vai kenties vanhurskaaksi??

Niin se aika tekee tepposiaan ja tuskin ehdin viiskymppisien juhlista päästä, kun jo seuraavakin vuosi oli tullut täyteen.

Onko mies sitten viisikymppisenä parhaimmillaan??

Jaa-a, ainakin yritetään näin uskotella. Itse asiassa kun tuo tuo viiskymppiä tuli täyteen, yritin uskotella, että 60 v. se vasta on se paras ikä. Kovasti olen tehnyt töitä sen eteen, että uskoisin asian..

Kyllähän tässä paikat ovat präkänneet jo aiemmin ja samanikäisten kavereiden kanssa jutellessa on kuolemakin aina jutuissa mukana. Tosin nyt vielä jollakinlailla huumorin sävyttämänä, mutta on riveistä aika monta jo lähtenytkin.

Joten yritetään pysyä viikatemiehen kanssa välilöissä...

Kelit senkuin paranee...

Talven selkää taittamassa...

Pikkuhiljaa, aivan pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että talvi olisi tosiaan voitettu kanta. Ei se, että golfasimme Suomessa Joulun välipäivinä ollut vielä mitään. Uusi golfkausi lähti käyntiin helmikuussa ja näin ollen voidaan todeta kevään ottaneen ainakin jonkinlaisen otteen itselleen talvesta.

Ihminen kaipaa tiestysti aina sitä, mitä ei ole. Kun on leuto talvi, kaipaa pakkasia, kun on luminen talvi kaipaa vähälumista jne. Emmekö me voi koskaan olla tyytyväisiä.

No varmaan toukokuussa ei ensimmäisenä tule mieleen talvipakkaset tai toivotaan ainakin ettei tule...

Paljon on kestetty vilua vaan ei nälkää...

Me suomalaiset todellakin palelemme nyt, toki palelemme ehkä vähemmän kuin ennen, sillä olemme ottaneet oppia eläimistä ja hankkineet kunnon rasvapeitteen itsellemme, joka loppupeleissä tulee viemään meidät ennenaikaiseen hautaan.

Kylmyys on toki tuttu asia meille kaikille, vaikka hetken jo epäilinkin, että tämä vuosi saattaisi olla poikkeus talven suhteen. emme kuitenkaan saaneet nähdä vihreää talvea, ainakaan vielä...

Mutta jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, niin kukaties. Toki viimeaikoina otsonikerros on ollut paranemaan päin.

Kuten myös silavakerros itsekunkin vyötäisillä ja olempa itsekin antanut oman mittavan panokseni myös siihen.

Paino on joulusta noussut hälyttävän paljon, joten jotain on tehtävä ja minun tehtäväni tulee olemaan uudelleen paneutuminen Antti Heikkilän kirjoihin. Jostain kumman syystä lueskelen niitä jatkuvasti, mutta nyt on aika palata lähtöpisteeseen.

Hiilarit nuo eliniän viilarit...

Kun aikoinani kuulin mutkan takaa Antti Heikkilän jutuista, kiinnostus kasvoi oitis. Olinhan kärsinyt vuosien ajan ties minkälaisista ongelmista terveyden suhteen.

Ostin Antin kirjan, kohta toisenkin ja kolmannen ja uuden elämän ensimmäinen päivä oli koittanut.

Noudatin Antin ohjeistusta ja kas kummaan oudot vaivani hävisivät ja kuten myös tavalliset sellaiset. Olo oli kerrassaan mainio ja en voinut olla tutustumatta enemmänkin Antin filosofiaan, puhumattakaan muista saman alueen asiantuntijoista. Antin selkeät ja yksinkertaiset ohjeet oikeanlaisen ruokavalion merkityksestä ja sen toteuttamisesta normaalielämässä, tekivät suuren vaikutuksen, puhumattakaan sen käytännön vaikutuksista omaan terveyteen.

Muutaman vuoden pidin yllä näitä asioita ja vointini oli päällisin puolin hyvä. Pieniä repsahduksia sattui, mutta mitäs niistä. kaikile niitä sattuu. Nyt Jouluaika teki poikkeuksen ja yritinpä ihan koemielessäkin toimia toisin ja testata omaa kehoa, miten se reagoisi vanhaan elämäntyyliin leipineen päivineen.

Täytyy tunnustaa, etten edes muistanut, kuinka huonovointinen olin aikoinaan. Nyt tuo tarpeeton testi vahvisti käsitystäni siittä, että olenko niin hatarapäinen, että haluan itseäni kiusata lopun elämääni vaiu valitsenko helpomman tien.

Valintani oli jäkimmäinen kuten arvata saattaa....

Ja nyt tällä päivämäärällä alkoi se omasta itsestään huolehtiminen täydellä teholla..

Toisen Antin tapaus..

Tapahtui niinä päivinä, että lasimestarille tuli pyyntö, jotta kuuluisaa kirjailija haluaisi tulla juttusille, koskien hänen uutta kirjaansa. Pyynnön otin suopein mielin vastaan ja oli hieno kohdata herra Antti Tuuri ilmielvänä. Antti halusi kirjaansa varten mahdollisimman paljon taustatieota lasinpuhalluksesta ja lasintekijöistä yleensä. Vietimme toveja asiaa peilaillen ja uskon Antin saaneen kirjaansa uutta tietoutta lasinpuhalluksesta. Kiitokseksi lupasi kirjansa omistuskirjoituksella. No, empä ole kirjaa lukenut. Ai,miksikö??

No kirjailija suuruudessaan ei ole sitä minulle lähettänyt.

Ehkä tärkeintä ei ollutkaan se kiittäminen vaan se, että kirjaan tuli riittävästi uusia näkökulmia lasinteosta.

Ymmärrän toki, että taiteilija ei ole muistanut asiaa, eikä varmaan tulekaan muistamaan, mutta pakkohan tämä on johonkin purnata. Eli kirjaa odotellessa....

Sama koskee kyllä moniakin tuotantoyhtiöitä, joille olemme tehneet juttuja toisen perään ja luvatut vastineet ovat jääneet saamatta. En kuitenkaannyt lähde niitä erittelemään, ettei aleta kutsuaa vanhaksi katkeraksi mieheksi, mutta palaan aiheeseen tuonnempana, vanhempana ja ehkäpä jopa katkerampana...

22.01.2014 Tuomio keveni...

Oli pakko tehdä lisäys koskien edellistä blogiani, koska sain uutta tietoa koskien tuota edellämainittua kirjaepisodia.

Ihmettelinkin aikoinani, kun tuota luvattua kirjaa ei kuulunut ja kun herra kirjailija vaikutti varsin mukavalta mieheltä, olin tosiaankin ymmälläni, että mistä homma kiikasti. Oletin kylläkin oman osani olleen niin merkityksettömän, joten uskoin asian unohtuneen tärkeimpien alta. Nyt kun olen taasen vähän samoissa puuhissa, muistui tuo kirjahommakin minulle uudelleen mieleen.

Sain kuulla, että minulle tarkoitettu kirja oli eksynyt erään toisen taiteilijan kaappiin ja siten ei koskaan kulkeutunut minulle.

Niinpä olen pienen anteeksipyynnön velkaa kirjailijalle, että häntä mollaamaan ehdin, joka hoiti kyllä oman osansa kunnialla ja lupasi minulle uuden opuksen.

Näin toimii rehti ja hieno pohojalaanen mies.....

Valitettavasti en voi olla kovinkaan iloissani tämän paikallisen taiteilijan edesottamuksista, joka minulle osoitetun kirjan omi.

Lienee ollut sen tarpeessa ja näin ollen pitäkööt kirjansa.

Ehkä joskus kirjaa selatessaan hän tuntee kevyen pistoksen syömmessään....

Lisää haettavaa...

Niin se vain on, kuten raariosta kuulin, että ihminen kuulemma käyttää peräti 3 viikkoa vuodesta pelkästään asioiden etsimiseen... Kamalaa, mutta kamalammaksi sen tekee se, että itselläni tuo täytyy olla päinvastoin vielä. Tuntuu, että haen koko ajan, joka päivä jotain ja kulutan tehokasta(?) peliaikaa moiseen. Tuo 3 viikkoa sitten saattaisi mennä etsimättä mitään ja sekin johtuu vain siitä, että joskus täytyy pitää kahvitaukoja, että jaksaa taas etsiä...Minulla esimerkiksi on useita kahvikuppeja työmaalla ja miksikö?? Juuri siksi, että kaikki menee hyvin, jos muistan palauttaa kahviumukin oikeaan osoitteeseen, mutta auta armias, jos näin ei käy. Kupin hakeminen on ollut välilllä aivan hillittömän työlästä. Siksi olen ottanut niin sanotut varapatruunat käyttöön. Mutta sekään ei aina auta, vaan usein on kaikki 4 kuppia kadoksissa ja joudun turvautumaan pahvimukeihin....

Mitä hyötyä moisesta sitten on ollut, niin se, että vainuni on kehittynyt viime aikoina. Kuljen kuin jälkikoira ympäriinssä ja onnistun usein vainuamaan kahvin tuoksumn, jopa kylmän kahvin.. Huimaa urakehitystä ja lienee mahdollisuuksia uudelle uralle. YES! vainukoirana!!!!!!

Käydään jo marrasta, vedetään parrasta...

Näin ne päivät liikkuvat kohti joulua, pimentyen koko ajan niin, että kohta ei enää eteensä näe, edes keskellä päivää, jos harmaata on.

Joulu on aina ollut minulle rauhoittumisen aikaa ja siksi tällekin joululle on sille varattu omat hetkensä. Työkiireet ovat vain siinä mittakaavassa, että kohta ei enää ehdi mitään tekemään, jos sama peli jatkuu ja miksei jatkuisi. Marraskuu on aina niin hiljainen ja odottava. On yleensä aika penseät kelit ja ihmisiä ei liiku lainkaan, siis täällä Fiskarsissa. Moni odottaa, että potti repeää jouluikuun tullen, mutta kyllä se hiljaisena Fiskars pysyy hamaan vuoden loppuun asti.

Mutta ei siis kuin Joulua odottamaan.

Perkale, sanoi puolivuosisatainen mies, perkale...

Niin se vain on, kuten epäillä saatoin, että toinen puolivuosisataa ei lähde enää käyntiin ilman nikotteluja...

Toki maaliskuusta näihin päiviin, on olotila ollut välillä poikkeuksellisen freesi, mutta nyt on ruvenneet paikat präkäämään.

Mitenkähön sitä puhaltajan hommia pystyy hoitamaan, jos polvi ei anna periksi taivutuksille.... kyykkyyn vielä pääsi, mutta ei toiveitakaan päästä ylös ja se kipu!!!!!!!!

Jalkaa kolottaa kaiken aikaa ja kävely on linkkaamisen ja varovaisen kävelyn välimaastossa. Näinkö sitä sitten paikat ovat tehtävänsä tehneet, pitääkö keinonivelet polviin hankkia.

Onneksi pää ei ole jäänyt juurikaan jälkeen noissa präkäyksissä. Totuuden nimissä on sanottava, että ei se koskaan ole järin ihmeellisesti pelannut ja nyt se järikin on jäänyt siitä pois, joten hip-hurraa, näillä mennään.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja teho-osastolle...

Kesän jälkeisiä miettiessä...

Niin se vain kesä on taas ohi mennyt... ja aina yhtä nopeasti , jopa nopeammin, kuin ennen.. Kelit ovat suosineet ja turistejakin riittää Fiskarsissa ihan näille päiville asti. olen huomannut mielenkiintoisen asian. Ihmisiä on käynyt suurinpiirtein, kuten ennen, mutta ostavia asiakkaita enemmän. Sen positiivisyys kariutuu siihen tosiasiaan, että laman alla kun elämme, ihmiset vastaavasti ostavat hieman pienemmillä summilla kuin aiemmin.

Niinpä lopputulos on vähän niinkuin +-0........

Mutta rattoisa kesä on ollut, ihania ihmisiöä on käynyt tutustumassa, on puhuttu asiaa shittiä ja vähän siltä väliltä, mutta ollaan kuitenkin puhuttu.

Kurssilaiset ovat olleet myös tämä kesä suola. Suoranaisen ihmeellisiä ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen jaksavat raahautua fiskarsiin kuuntelemaan meikäläisen erittäin happpivajaita tarinoita elämästä ja sen toiselta puolen.. No ymmärrän toki, että lasi on se pääasia... hi-hii....

Uneen aika vaipuu vai oliko se syksyyn??

Sesonki alkaa ola pikkuhiljaa loppumassa vaikka ihmisiä Fiskarsissa jonkun verran riittää ympäivuotisestikin.

Olen kuullut jonkinmoisia kommentteja siitä, että tämä kesä olisi ollut huono. Itse en ole sitä havainnut, Ihmisiä on käynyt kuten ennenkin ja kurssit ovat pyörineet normaalia paremmin.

jos jotain eroa olen huomannut, on se ollut se, että ihmiset ostavat pienemmällä summalla kuin aiemmin, mutta toisaalta yhä useampi on tarttunut tilaisuuteen hankkia Bianco Blu lasia. joten kesä siinä mielessä on ollut ok.

Mutta kyllä jos lamasta vain joka päivä toitotetaan, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa näkyä ja näkyykin ihmisten kulutustottumuksissa. Ja kun kulutus vähenee, vähenee työpaikat kovaa kyytiä. Julistakaamme siis laman loppuneeksi ja kulutusjuhlien alkavaksi. UGH! olen puhunut!

Lasi oli sulaa ja niin oli mestarikin...

Kesäkuu olikin sitten oikein kunnolla kuumaa ajanjaksoa. Ensin yllättäen lomalla Kyproksella, jossa lämpö lähenteli 40 astetta päivittäin ja sitten juhannukseksi takaisin ja viettämään hellettä Fiskarsiin uunin suulle. Kuivat päivät on ok, jolloin ei edes 30 asteen helle tunnu pahaltya uunilla, mutta kosteat kelit, niille ei kertakaikkiaan voi juuri mitään vaan niiden kanssa on vain opittava elämään ja kyllä kait liki 34 vuoden aikana se on tullut tehtyä....

Ylppärijuhlat ja muita mukavia tapahtumia...

Olen ylpeä isukki, kun tänään vihdoin viimein tyttäreni lakitettiin ylioppilaaksi. Seremoia jäi väkisinkin mieleen ainutlaatuisena, koska itse en kiertokoulua käyneenä, ole moiseen suosionosoitukseen ollut osallisena. Juhla oli juhlava ja ah sitä riemua, kun nuoret aikuiset pääsivät kesälaitumelle odottelemaan uusia haasteita, mutta ennen kaikkea nauttimaan lomasta.

Pidimme pienen juhlan kotioloissa ja vieraita oli kiitettävä määrä.

Lähisukulaiset saapuivat ensin ja kirkoittamani puhe oli sitten esikuuntelussa heidän kanssaan. Mutta vanhuusko vai mikä sen teki, että en kertakaikkiaan liikuttumiseltani onnistunut kovin montaa lausetta saada sanotuksi, kun senjälkeen en pystynyt muuta kuin parkumaan onnesta. Olin siis niin sydämestäni onnellinen lapseni puolesta. Niin me siinä sitten porukalla itkettiin ja kun vihdoin viimein saatiin parku loppumaan, päätin jättää pitkän puheen pitämisen sikseen ja tyydyin lyhyesti esittämään asian melkein murahdellen, jottei tunteet saisi uudelleen valtaa, uusien vieraiden kanssa.

Juhlat jatkuivatkin sitten aina myöhäiseen iltaan asti, joloin viimeiset vieraat saapuivat. Osan vieraista kanssa sitten aamutunnit lähestyivät, ennenkuin lakkijuhlat saatiin päätökseen, huolimatta siitä, että päivänsankari oli jo aikaa sitten kadonnut juhlimaan omien kavereidensa kanssa juhlatapahtumaa..

Kesä on taas täällä...

Kesä on taas täällä, unohtakaa murheet ja vaivat. Onneksi se ihmeellinen lämpökausi on takana ja takasin tuli se iiihana aito suomalainen kylmä ja virkistävä sadekeli...

En mitenkään olisikaan kestänyt sitä jatkuvaa aurinkon paahtoa ja linnunlaulua. Nyt olen omimmillani.. Tiesitkö muuten, että lasinpuhallus on paljon kuumempaa touhua näillä keleillä, kun on kosteaa??? Toissa kesänä , kun oli yli 30 astetta lämmintä, mutta kuivaa, niin ei silloin ollut vaikeuksia tehdä puhallustöitä. Tuulettimet vain pörisemään ja nauttimaan kesästä. Kostealla kelillä ei mikään auta. jo talven nollakelitkin ovat. pahoja..

Leijonat, leijonat..

Kisoja on helppo kommentoida kisojen jälkeen. jälkiviisaus on maailman ihanin asia ja siksipä olen nyt ajatellut avata sanallisen arkkuni aiheeseen...

Jalosen kausi päättyi, mitä jäi käteen? Eipä paljon mitään.

Ei SUomi mitään NHL-pelureita tarvitse, olen sitä mieltä. Eivät he koskaan niin ihmeellisesti ole onnistuneet, toisaalta Jalonen sai tänä vuonna kaksi ja molemmat täytti paikkansa.

Eli jos saatavilla on, ota! Kyllä nämä euroopassa palaavat pelurit pärjäävät hyvin ilman noitakin.

Maalivahdit, jotka ovat sieltä tulleet, ovat jostain syystä minusta aina epäonnistuneet. tavalla tai toisella.

No, mitä sitten valitan, jos kaikki oli hyvin??

Toivoisin Erkalta seuraavanlaista muutosta:

- nyt joukkueessa oli 13 ensikertalaista, mutta jos ensikertalainen on liki kolmekymppinen peluri, ei sen varaan kannata paljon laskea vrt. Haataja.

Minä olisin anatanut ehdottomasti mahdollisuuden Joel Armialle. kaveri, joka pystyy tekemään maaleja, on kullanarvoinen peluri suomalaiselle joukkueelle, joka yleensä kärsii tämän taidon puutteesta. Hänen laukaus on hyvä ja hän on nykyjään erinomainen takakarvaaja myös. Mailatekniikka on huippuluokkaa ja pikkuhiljaa pitkä kaveri on saanut massaa ympärilleen. Toivon mukaan breikkaa Änärissä ensi kaudella.

Barkov olisi tainnut joukkueessa olla, jollei olisi ollut loukkaantunut??

Vanhoista olisin ehdottomasti valinnut Ville Niemisen. Hän on taistelun ruumiillistuma, jota jokaine suomalainen joukkue kaipaa. Väitän, että jo noilla kahdella mutoksellaolisi voinut tapahtua ihmeitä. Muuten kunnia Jaloselle. pienestä nuo hommat on aina kiinni. Mutta esim Ruotsia vastaan peli oli tasavaäkistä, jollei jopa meidän hallintaa, mutta kun ei osata maaleja tehdä. Ei se Enroth niin hyvä molari ollut, etteikö sinne kiekkoa olisi saanut...

Toisella vuosisadan puolikkaalla...

Niin aika vain vierii. Empä olisi ikinä uskonut kokevani sitä hetkeä, jolloin sitä viiskymppisenä tallataan maailman polkuja.

Mikäkö muuttui?? No eipä juuri mikään. Toki ajokortin vuoksi jouduin käymään lääkärintarkastuksessa ja pääsin oiirtämään kellon ajan ollessa tasan 5. No, siitä suoriuduin hyvin, joten olen oikeutettu vielä auton ratin takana istumaan.

Muuten kaikki vaivat ja narinann aiheet ovat pysyneet samoina, eikä niille ole tullut lisäpainoarvoa, huolimatta siitä, että vanhurskaus kolukuttelee jo porstuan ovella..

Mitäpä sitä muutenkaan murehtimaan, en ole koskaan oikein kasvanut aikuiseksi ja nyt tässä kohtaa sen kasvun odottaminen lienee melkoisen turhaa.

Olenhan toki vastuullinen ihminen, mutta joyenkin yritän edelleen nähdä asioita vähän lapsen silmien läpi.

Uskon siis ihmiseen ja hyvään maailmaan...

Lasipuhalluksen sietämätön raskaus.. 

Lasinpuhaltaminen on luova ammatti. lasinpuhallus on kivaa, silloin kun pää on täynnä ideoita. lasinpuhallus ei taas ole kivaa silloin, kun niitä ideoita ei synny..

Hyvänä esimerkkinä muutaman päivän valtaisa ero.

Oli deadline tulossa ja piti saada uusia malleja nopeasti, niinpä päätin ottaa härkää sarvista ja ruveta hommiin. parin tunnin puuhastelun jälkeen käteen ei jäänyt kuin se kuuluisa luu. Kertakaikkiaan ei mitään mielenkiintoista löytynyt jäähdytysuunista seuraavana aamuna. Olin jo melkoisen varma, että luovuus sammui samana hetkenä, kun 50 napsahti mittariin. No, viimeinen mahdollinen mallipäivä oli edessä ja stressi oli valtava. mitä tapahtui???

Ihme! Syntyi upeita uusia asioita ja ideoita pulppusi niin, ettei meinannut kotiin ehtiä.. On se vaan kummallista tuo luominen...

50-vuotis puheeni alkeperäisessä asussa

Hyvät ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet.
On erittäin suuri ilo kutsua teidät tänne juhlimaaan 
äkillistä, mutta väistämätöntä ikääntymistäni.
Olen mielissäni siitä, että teistä näin suuri osa on 
vastannut kutsuuni myöntävästi.
En aio puhua pitkään, mutta yritän hieman peilata omaa
elämänkaartani, jotta saisitte käsityksen, miten minusta on
tullut minä.
Toki en aio pelkästään puhua itsestäni, vaan otan teidät 
kaikki huomioon tässä historiankirjoituksessani.
Synnyin siis jo puoli vuosisataa sitten Urjalassa, vaikka 
oikeampi osoite taitaisi olla Forssan sairaala.
Nuutajärven lasikylä on ja oli pieni yhteisö, jossa kaikki 
tapahtui enemmän tai vähemmän lasitehtaan ympärillä. Itse 
muistan aika vähän siltä ajalta, kun olin pikkupoika, 
mutta joitakin asioita on jäänyt päähäni. Lapsuus oli sen 
ajan mukaista, oli köyhää, mutta kaikki me pikkupojat keksit-
tiin kaikenlaista tekemistä, eikä yleensä edes mitään 
kiellettyä. Urheilu kaikissa muodoissaan oli hyvin tärkeää. 
Olympialaisia järjestettiin kotitalomme pienessä risukossa, 
jotta rotkoksi kutsuttiin. Isä oli sinne tehnyt korkeushyppy-
telineet ja hypättiin siellä jopa seivästä. Hiekkakasa oli 
myös, joten pituuskin onnistui. Taloa ympäri juostiin kilpaa 
ja estejuoksussa käytettiin pitkiä puunrunkoja esteinä ja 
olipa meillä vesiesteenä vanha ammekin välillä. Seiväs- ja 
korkeushyppy , puhumattakaan tuosta ammejuoksusta , oli hyvin
vaarallista näin viiskymppisen näkökulmasta käsin, mutta kuin
ihmeen kaupalla , ei siinä koskaan mitään ihmeellistä tapahtu-
nut ja jos joku joskus itseään satuttikin, niinpienen itkun-
tirahduksen jälkeen jom nousi ylös jatkamaan hommia..heitet-
tiin tikkaa, pelattiin korttia, uitettiin kilpaa pullonkork-
keja keväällä, kun lumi suli ja teiden varsissa pienet vesi-
purot kulkivat. Lapsuus oli kaikinpuolin onneliista aikaa ja 
kun omaa luonteen, jolla pyrkii kaiken negatiivisen jättämään
taakseen ja muistelemaan hyviä asioita, homma toimii yllättä-
vän hyvin.Serkkujen kanssa oltiin silloin paljon tekemisissä,
mutta enemmän näiden serkkupoikien kuin tyttöjen. Toki muis-
tan mukavia bussireissuja Huhtiin Heinämäelle kylään. Siellä 
sai aina jotain hyvää syödäkseen ja Lea-täti oli kyllä erit-
täin sydämmellinen aina. Sirpa ja Arja ja Arto olivat sen ver-
ran vanhemapia, että meikäläisen tärkein  tehtävä oli olla 
vain kiltti pikkupoika siinä porukassa. 
Kun täytin 14 vuotta , veljeni osti minulle sähkökitaran ja 
sainpa lahjaksi kylän ensimmäisen ja ainoan uuden moponkin, 
että se kyllä tuntui mahtavalta. Mopolla huristeltiin tietys-
ti ympäri raittia ja hauskaa oli. Tunturi super sport se oli.
Kitara oli sellainen, että sitä piti yrittää opetetlla soit- 
tamaan ja sainkin toiselta aloittelijalta noin puolen tunnin
opetuksen ja siitä se lähti. Aika pian oli Jorma-serkku muka-
na ja bändi kasassa. Treenit kotitalomme yläkerrassa varmaan
maistuivat kotiväelle, kuten myös lähinaapureille. Ja tree-
nejä pidettiin usein ja hartaasti. Loppujen lopuksi kävimme 
kymmenkunta keikkaakin läpi lähiympäristössä. Pienen pojan 
unelma lasinpuhalluksesta sai alkunsa, kun yläasteen jälkeen 
pääsin kesätöihin.
Kun vielä pääsin veljeni oppiin, tuli minusta jonikinmoinen 
mestarismies aikaa myöten. Työt alkoivat 13.8.79 klo 7 ja 
ekalla kahvitunnilla vejeni tarjosi minulle kinkkusämpylän 
ja kahvin ja kyllä oli miehekäs olo. Kuusitoistakesäisenä....
Pääsin kohtuu nopeasti etenemään lasihommassa ja sitten 
alkoi ammattiyhdistystoiminta kiinnostamaan rutkasti. Alkuun
tykkäsin olla mukana kokouksissa kun sai pullakahvit, mutta 
sitten alkoi asioiden hoitaminenkin kiinnostaa. Vanhan hytin
luottamusmiehenä sitten katseltiin asioita monelta suunnalta
ja Räsäsen Matti, joka oli työnjohtaja, hänen kanssaan 
neuvoteltiin monet hyvät sopimukset ja olin kyllä aika 
tyytyväinen saavutuksiini. Armeija käytiin Hämeenlinnassa ja
korpraalina tässä mennään. Minua pyydettiin jossain 
vaiheessa pääluottamusmiehksikin ja kannatuskin olisi olllut
kyselyjen mukaan hyvää, mutta loppujen lopuksi en ollut edes
vaalissa mukana. Vaikka liiton puheenjohtajakin petasi 
minulle liittovaltuustopaikkaa, kaikki kuitenkin kaatui 
jotenkin tuohon vaaliin ja siihen, että en sitten ollut sii-
nä mukana, koska minua suostumuksestani huolimatta kukaan ei
uskaltanut kokouksessa nimetä ehdokkaaksi, kun pelko sillois-
ta pääluottoa kohtaan oli niin suuri. Kaverini, jonka piti 
asia tehdä, oli kipeänä, eikä kukaan uskaltanut astua hänen 
saappaisiinsa. Tuolloin jo oli ollut kova tarve päästä 
omien töiden kautta esille, mutta yllättäen Franckin, Toikan
ja Orvolan töiden rinnalle ei Maarosena päässyt, eikä sitä 
kyllä tullut yritettyäkään. Niinpä alkoi hidas, mutta väistä-
mätön siirtymävaihe kohti uusia seikkailuja. Oltuani aikani 
satakuntalainen, palasin hämeeseen osittain ja työskentelin 
varsinaissuomessa. Se oli kiertolaisaikaa ja varsin merkit-
tävällä tavalla muovasi minusta sitä, mikä tänäänkin olen.
Oleskeluni Hämeenlinnassa  silloisen  tyttökaverin kanssa 
toi minulle uusia erittäin hyviä ystäviä, joista Seppo ja 
Mari ja Päivi ja Lemmy ovat sitä edelleenkin. Nuorena kun 
pyörii tarpeeksi paljon, niin joskus sattuu jotain hyvääkin 
kohdalle.Kun tein muuttoa Huittisista pois, päätin viimeisenä
iltana mennä paikalliseen ravintolaan, jossa en ollut koskaan
aiemmin ollut. En tiedä miksi, mutta kohtalolla on usein 
sormet pelissä. Samaan aikaan eräs satakuntalaistyttö oli 
tulossa kotikulmilleen visiitille sisariensa kanssa ja olivat
varaamassa huonetta toisesta majoitusliikkeestä. Minun on-
nekseni majoitusliikkeen taso oli niin huono heidän mieles-
tään, että he päättivätkin vaihtaa hotellia ja tulivat kuin 
tilauksesta sanaan hotelliravintolaan, johon minäkin olin 
matkalla. Kun istuin baaritiskillä ja olin jo kerran joutunut
vääntämään kättä paikallisen maanviljelijän kanssa, ei odo-
tukset olleet kummoiset. Mutta sitten huomasin ihastuttavat 
4 leidiä istumassa pöydässään ja teinpä tempun, jota en ole 
ikinä katunut. Hain yhtä heistä tanssimaan, vaikka en siis 
osannut tanssia. Kynnys juuri siksi oli erittäin suuri ja jos
olisin tiennyt, että kyseinen neito oli harrastanut  kilpa-
tanssia, olisi tuokin uroteko saattanut jäädä tekemättä. Mikä
ihmeellisintä, nuo kaikki neidot säteilivät ja olivat niin 
kauniita, että tunsin olevani koraanin paratiisissa neitsyi-
den ympäröimänä. Siitä illasta alkoi taival Marian kanssa ja
häitä juhlittiin Vuosaaressa ja 20-vuotis hääpäivää vietetään
tänä kesänä. Kun lasikoulutus Suomessa alkoi uudestaan, meitä
vanhoja pyydettiin mukaan konkareina ja niin huomasimme ole-
vamme veljeni kanssa koulunpenkillä. Reima eisitä hommaa 
jaksanut kovin pitkään, koska meille luvatut opettajanpaikat
alkoivat tuntua utopialta. Hän palasi Nuutajärvelle töihin.
Minä sen sijaan halusin käydä teoriapuolta läpi edes vähän,
saadakseni lisäsivistystä. Tykkäsinkin käydä koulua, vaikka 
se olikin työn ohella raskasta hoitaa. Hyvän ystäväni Turen
tapasin juuri lasikoulun kautta ja olemme hyviä ystäviä edel-
leenkin. Meitä yhdistää samankaltainen  huumorintaju ja olem-
me tulleet aina hyvin juttuun mukaan lukien Turen ihastuttava
vaimo ja lapset, jotka jo melko nuorina joutuivat kuuntele-
maan meikäläisen tarinoita. Liekä se vaikuttanut Elinan 
uravalintaan psykologian puolella....
Marian työkaverin häissä meidät istutettiin istumaan työka-
verin siskon perheen viereen ja niinpä Timosta ja Mariasta 
tuli meille läheiset kaverit. Perheetkin lisääntyi alkuun 
tasatahdissa, mutta me lopetettiin kahteen...
Sitten tuli se elämänvaihe, joka tekee viimeistäänkin 
holtittomastakin ihmisestä vähän vastuuntuntoisemman. Huoma-
simme tulleemme raskaiksi yhtä aikaa vaimoni kanssa. Vaimoni
tyttäremme syntymän vuoksi ja minä pelkästä myötätunnosta.
Olin joskus Sallassa, Pyhätunturilla kavutessani miettinyt, 
että Salla on niin ihanan raikas nimi, että jos joskus 
minulle tulee tytär, on hänennimekseen saatava Salla. Itse
asiassa hupaisinta meidän ensimmäisessä illassa Marian kanssa
oli se, että jo silloin kerroin Marialle, että me mennään 
naimisiin ja meille tulee tyttö nimeltä Salla.....ja Salla 
tuli ja olin onnellinen mies silloin.
Kun lasikoulutus alkoi kääntyä loppusuoralle, tuli minulle 
syys-iltana puhelu, jossa kysyttiin halukkuuttani siirtyä 
Tansaniaan lasiopettajaksi. 2 viikkoa annettiin miettimis-
aikaa ja vaimon kanssa, sekä erään lähetyspapin kanssa 
juteltuani,päätin hyväksyä tarjouksen, joka itse asiassa on 
vieläkin auki. Hetkeä myöhemmin sain uuden tarjouksen, joss 
Italiaan haettiin skandinaviasta sopivaa henkilöä opetus-
tehtäviin. Vaatimuksena riittävä taito ja sosiaalisuus, sekä
italian kielen taito. Noista ehkä lasintekotaito oli riittä-
vä, sosiaalisemmaksikin olin kyllä muuttunut, mutta italiasta
osasin vain "frutti di maren", "quatro statzionen". No 
suostuin siihen, että valtuuskunta Italiasta tulee seuraamaan
työskentelyäni. Jännitti hiukan, kun tiesin Italialaisten 
olevan muutenkin edelläkävijöitä alalla, mutta tyylikkäät 
herrasmiehet olivat vaitonaisia ja en oikein sitten ollut 
varma, että mihin päätyvät, mutta kun session jälkeen heiltä
tuli tiedustelu, että haluanko lähteä visiitille italiaan, 
niin eihän tuota kauaa tarvinnut miettiä. Koulumme opinto-
matka kun suuntautui Italiaan, niin samalla reissulla menin
tutustumaan ja neuvottelemaan palkkauksesta. Italialiset 
tuntuivat pitävän minusta heti. He tarjosivat minulle alkuun
kuukauden sopimusta ja sitä ennen viikon visiittiä paikan 
päälle perheen kanssa.
Menimme keväällä 95 vierailemaan. Minut haettiin hotellilta 
luksusautolla tehtaalle ja sitten pyydettiin, että näyttäisin
osaamistani myös koko henkilökunnalle. Suostuin tähän vähän
pitkin hampain, kun parisataa ihmistä saapui paikalle katso-
maan. Kun lisäksi kysyttiin videoimislupaa, oli jännitys 
huipussaan. Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja tein 
kielipuolen apurin kanssa yhden hienon lasimaljan, joka 
jälkeenpäin kuultuna oli vakuuttanut porukan kyvyistäni. 
Kuulin aina jälkeenpäin heidän ihmetelleen sitä, että kuinka
rauhallinen olin ja hymyilin koko ajan. Olisivat vain 
tietäneet miten siuskaluissani myllersi.
Mutta perhe silloin kolmihenkisenä viihtyi mainiosti ja mi-
nunkin oli hyvä olla, niin sopimusta olikin sitten helppo 
lähteä sorvaamaan ja sen pituuskin kasvoi sitten jo vähintään
vuoden mittaiseksi. Olihan se kokemus kun ensimmäisten lasi-
töiden jälkeen mentiin lounaalle, niin alkuun aperitiivit,
sitten reilusti viiniä ruuan kanssa ja vielä grappasiivut ja
limoncellot päälle jälkkäreiden kanssa. Hauska oli palata 
töihin pienissä siivuissa, mutta samalla pelotti, koska eihän
Suomessa voinut alkoholia nauttia työajalla tai en ainakaan 
minä....
Niinpä palasimme kotiin Espooseen ja jäimme odottelemaan 
työsuhteen alkamista, joka oli sovittu syksylle. Johtuen
siitä, että omimme taas molemmat raskaana. Samulin syntymä 
venähti parilla viikolla, mutta minun lähtöni ei. Niinpä 
Samuli syntyi 26.10 ja minä lähdin matkaan 27.10. Ehdin 
siinä sitten poikaani laitoksella hetken ihmetellä. Kiire 
tuli lähdölle ja kun olin vuoden vaatteet kasannut matka-
laukun päälle, niin jouduin heittämään puolet pois ja siinä 
meni talvivatteet ja kesävaatteet jäi. Meni kuin Jarvan Loma-
elokuvassa. No Italia on talvella kolea, kylmäkin, mutta 
kyllä siellä pärjäsi suomalaisilla kesävaatteilla jollain 
lailla.
Ehdin olla kuukauden siellä, kun johtaja tuli jotenkin oudon
näköisenä pakeilleni ja kertoi ikäviä uutisia Suomesta. 
Äitini oli nukkunut pois ja paluu alkoi heti Suomeen hauta-
jaisiin. Kuolema on väistämätön, eikä se katso paikkaa eikä 
aikaa, mutta kaiken mylleryksen keskellä siitäkin selvittiin.
Olin italiaa opiskellut muutaman kuukauden tekokurssit ja kun
ruotsalaisrouva, joka minulla oli tulkkina lähti kahden 
viikon päästä pois, olinkin sitten aivan omillani. Siitä 
alkoi hidas , mutta väsitämätön muutos lasikylän pojasta, 
kansainväliseksi lasitaiteilijaksi. Kun italian aika alkoi 
kääntyä loppupuolelle, tuli vastaan tarjouksia loppuelämän 
diilistä Italiaan. Olipahan yksi elämän vaikeimmista 
kysymyksistä tehdä päätös tuolla kohtaa. Viihdyimme mainiosti,
mutta halusin myös perustaa oman studion. Joten sovittiin, 
että aina tarpeen mukaan lennän Italiaan avuksi, mutta 
muuten toimin Suomessa. Bianco Blu näki päivänvalon elo-
kuussa 97 ja siitä asti ollaan tehty töitä sen eteen. Myö-
hemmin avattiin vuonna 2008 Humppilaan toinen piste.
Siellä Leena-serkun kanssa olemme olleet enemmän tekemisissä
,mutta jotta Leenaan tutustui, se  vaati Turkin reissun. 
Olimme lomalla Turkissa ja kun kuljimme busseila kohti lom-
paikkaa, oli pysähdys jossain kahvilan pihalla. Me olimme jo
palanneet omaan bussiimme ja kun  ikkunasta katselimme,
sanoin vaimoilleni, että tuossa menee kaksi tyttöä, joidenka
täytyy olla serkkujani. En heitä olllut juuri koskaan isom-
min nähnyt, mutta sellainen tunne tuli.
Vaimo sanoi, että mene kysymään, mutta en kehdannut autosta
enää nousta ja kun en ollut satavarma...
Niinpä heidän bussinsa meni eri kohteeseen ja meidän toiseen.. Mutta kun yhtenä päivänä istuimme rantakuppilassa, näimmesaman parivaljakon kävelevän rantatietä ja kuin kohtalon oikusta valitsevan saman ravintolan niiden satojen joukosta. Niinpä rohkaisin mieleni ja menin kysymään asiaa ja niinpä tapasin serkkuni Leenan ja Päivin...
Mitä tulee muihin ystäviin, niin Ciceron ja Tuulikin tapasin
ensi kerran paremmin Portugalissa, jossa vietimme lomaa.
Meillä synkkasi heti niin hyvin, että kolmikolla Antti , 
Cicero ja minä, loma oli erittäin onnistunut. Olen siitä 
erittäin iloinen, että olen saanut niin hienon ystävän kuin 
Cicero. 
Lasten koulut ovat tuoneet emille aikuisillekin ystäviä. 
Sitä kautta tutustuimme Markoon ja Ninaan ja heidän kanssaan
olemme olleet ystäviä jo vuosia . 
Samulin koulukaverin ja sählykaverin kautta tutustuimme 
Peteen ja Ansaan ja heistä tuli myös olkein hyvät ystävät 
meille. Pete alkuun tuntui suhtautuvan varauksella juttuihini
, mutta kun huomasi, että seko mikä seko, niin juttujemme 
keskinäinen taso on pudonnut melko alas. Nykyisin sitten Pe-
ten kanssa tulee harrastettu niin sielun- kuin ruumiin 
aktiviteettejä ja omat höpinämme ovat sellaisia, että hyvä 
ettei niitä kovin moniulkopuolinen joudu kuuntelemaan. 
Tapasin Petenkin jo paljon aiemmin, armeijassa, olimme 
yhtä aikaa Linnan kasarmilla, mutta minä aiksemmassa 
ikäryhmässä.
Pekan kanssa teemme paljon yhteistyötä, mutta kyllä koen 
Pekan yhdeksi hyvistä ystävistäni, vaikka olemmekin myös 
työjutuissa paljon tekemisissä. Terhiin tutustuin
Fiskarssin studion avaamisen myötä ja meidänkin ystävyys on 
jatkunut jo 15 vuotta.
Päivi on tullut tutuksi Marian lenkkikaverina ja Ari siinä si-
vussa musiikin kaikkitietäjänä  ja Eija loistavana naapurina,
on ollut ystävämme jo niin kauan kuin olemme täällä 
asustaneet Nummelassa. Näin ollen meillä on kasassa todella
suurenmoinen  ystäväpiiri. Kummallista, että sanotaan , ettei
voi olla kuin yksi hyvä ystävä. Minullapa on monta.....
Tänään olen viisikymppinen ja olen aloittanut seuraavan 
viiskymppisen taivallukseni, jonka loppumetreistä en vielä
tiedä, enkä haluakaan tietää. Sanotaan näin käytetyllä 
tavalla, että elän päivän kerrallaan. Teen töitä paljon, 
yritän vähän pitää lomiakin, korostan sanaa vähän ja haraas-
taa kuntoilua, sekä seurustelua kavereiden kesken ja siinä
jossain määrin olen onnistunutkin. 
Vanhemiani kaipaan suuresti, molemmat kuolivat aivan 
liian varhain. Isältäni jäi kysymättä monet kysymykset, kun
olin silloin vasta parikymppinen.
Veljeäni ja siskoani kiitän siitä, että olemme ain tulleet 
hyvin toimeen ja siskon kanssa riitely ei edes onnistu. He
pitivät minusta silloin huolen, kun olin pikkuinen, nyt 
pystyn jo itse huolehtimaan itsestäni.
Kiitos myös serkuilleni ja perheillleen läsnäolosta. 
Vanhemmiten on tullut paljon sukurakkaammaksi.
Kiitos hyville ystävilleni, että tulitte paikalle 
juhlistamaan päiviäni.
Kiitos perheelleni, että ovat jaksaneet aina vähän hankalaa 
isäänsä , joka onneksi on töissä paljon.
Eli näin syntyi ja kasvoi Tarmo, joka on nyt viisikymppinen
ja kohtuullisen onnellinen mies...

Raketteja ja muita etelän lentäviä pelejä...

Ei tarvitse olla taloustieteilijä ymmärtääkseen sen, että aattona ihmiset suorastaan polttavat rahaa. Raketteihin laitetaan edelleen hurjia määriä rahaa kiinni, vain nähdäkseen vilauksen niistä, kun ne taivaalla leimahtavat liekkeihin. No, onhan siinä rakettien lähettelyssä jotain ainutlaatuista ja se hetkn, kun eriväriset raketit taivaalla räiskyvät, tuo mieleen vanhan suomielokuvan kohdan, jossa kaksi rakastavaista teki sitä kaikkein kauneinta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla. Toki vanhimmat filmit kuvasivat sen aina ukkosenjyrinäksi tms.

Ja kyllä sitä varmaan monta rakettia sillälaillakin lähti lentoon.

Uusi vuosi kun alkaa, sitä tahtoo puhdistautua menneen vuoden kahleista ja aloittaa puhtaalta pöydältä kaikki ne samat virheet, joita jo edellisenä vuonna pyrki välttämään.

Ei se tipaton tammikuu ole mistään kotoisin. Jos nyt väkisin yrität pysyä raittiina 31 päivää, niin seuraavat reilut 300 päivää saatkin juoda oikein luvan kanssa mukamas ja sehän tulee otettua korkojen kera...Puhumattakaan laihduttamisesta.

Alkuvuoden hikoilet lenkkipolulla, kuntosalilla, saunassa tai ties missä ja podet tajutonta näläntunnetta, jotta saisit joulurasvat sulamaan. Sellaisaen kidutuksen jälkeen, joka usein on vielä pitempikin kuin tuo tipaton, alkaa sellainen mättäys, että housuja joutuu vaihtamaan isompii vähintäänkin kerran kuussa ja aina ne silti tuntuvat kiristävän. Voihan perhana tätä elämää.

Mutta kyllä syöminen on yksi nautinto, josta en luovu ja juominen ja naiminen ja nukkuminen ja saunominen ja mitä niitä on. Paskanpuhumisesta sen sijaan olisin valmis luopumaan vaikka välittömästi, mutta kun aivoparkani on ohjelmoitu olemaan sitä mitä ovat, niin ei auta kuin jatkaa samaa rallia...

Markkinatalouden rattaiden kolina kuuluu kauas!

Niin se ain on, että kun Joulu on jo melkein jalka ovenraossa, ei kukaan ole köyhä, eikä kipeä. On ostettu kyllä itsensä kipeäksi, mutta kerrankos se vain kirpasee. Joulun jälkeenhän alkaa kuitenkin se rankka alennusmyyntiobuumi, johon ei sitten rahaa jäänytkään ja toisaalta, kun alkaa iänikuinen dieetti jouluruokien aiheuttaman vyötärön pullistuksen poissaamiseksi, ei sitä rahaa sitten oikein ruokaan enää tarvitakaan.

Nälkäkurkena on hyvä olla tai ainakin pakko olla, jos ei muuhun ole varaa. Silti minäkin odotan joulupöytään pääsyä vesi kielellä ja aiompa hankkia kunnon jenkkakahvat kylkieni koristukseksi pelkästään siitä ilosta ja sen hankkiminen on niin kivaa. mietitään dieettejä sitten vasta alkuvuodesta.....

Hei kuuraparta!

Tasan kuukausi jouluaattoon, joka valitettavasti länsimaisessa kehityksessä on saavuttanut se tärkeimmän päivän tittelin jouluaikaan. Toki jopa paavi itse on julkaissut materiaalia, jonka mukaan Jeesus ei olisikaan synytynyt juuri tuona Joulupäivänä..

No, ei Paaviinkaan ole aina luottaminen, oli sitten kyseessä katolinen tai ilman katoa oleva suurmies.....

Joulu on tärkeää aikaa minulle henkilökohtaisesti, eikä vähiten siksi, että äitini syntymäpäivä ajoittui Tapaninpäivään. Äitini toki poistui keskuudestamme jo aikapäiviä sitten, mutta muistojahan on tallentunut kovalevylleni, joka tuolla pääkopassa päivä päivältä huonommin ottaa informaatiota vastaan. Joskin vanhan tiedon esiinsaaminenkin on osottautunut entistä vaikeammaksi vuosien saatossa.

Siis olenko dementikko, kun huomaan muistini ongelmat vai pitäisikö dementikon olla nimenomaan huomaamatta näitä asioita???

Taannoin yhdelle lääkärille puhuin asiasta ja hän vain nauroi..

Sanoi, että: "Jos sinulla on dementia, et sinä siitä lääkärille soita...", ja nauroi makeasti perään. kuulemma dementikot eivät sitä enää huomaa... Toivottavasti asia on näin....

Syysunelmaa....

Syksy tekee tuloaan ja vasta oli elokuu. Ei keleistä sitä havaitse, kun märkää on ollut niin paljon koko kesän. Mutta rutiinit ovat hieman erilaiset mestarillakin, kuin kesällä. nyt voi aamun ottaa lunkisti kahvikupposen äärellä, joskun vähän liiankin kanssa, mutta näin päivät soljuvat vääjäämättömästi kohti Joulua.

Olen aivan joka vuosi havahtunut heinäkuussa siihen todellisuuteen, että Joulu on jo lähellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen nopeammin Joulu tuntuu tulevan ja sitä nopeammin se tuntuu menevä.

Pitäisiköhän siis yrittää ottaa tämä Joulu oikein rennosti, jotta olisi sitten voimavarastot täynnä uutta vuotta silmällä pitäen.

Sesonki se sitten saapi sipata...

Niin se taas on käynyt, että kesäsesongista on vain rippeet jäljellä. Heti, kun koulujen ovet aukenivat uudelleen, alkoi ns. hiljaisempi aika myös Fiskarsissa. On tietysti mukava rauhoittua taas omien askareiden äärelle, mutta olihan sitä mukava tavata joukko niin uusia kuin vanhojakin asiakkaita. Sehän kuitenkin homman suola on. Eihän kylä ihan hiljaiseksi mene,kyllä vuoden loppuun astyi riittää innokkaita, ainakin japanilaisia..

Myös korealaiset ovat yllättäneet lukuisuudellaan. Ovat kovasti tulleet näyttämään kuvia ja jopa videonpätkiä, joita täällä Fiskarsissa ovat minusta heidän markkinoilleen tehneet. ja sitä mukavaa kamerankäyttöähän se heidän kanssaan on. Olen siis poseerannut monituisen määrän kanssa valokuvissa, joita he aina haluavat mestarin kanssa kuvata. Kivaahan se vain on.

Sadekeliä ja heimoveliä....

Heinäkuu on mennä sujahtanu kohti loppupuoltansa ja ihmiset ovat palanneet Fiskarsin taiteilijakylään.malkukesän huonot kelit pelottivat pois jopa puolet aikasemmista vierailjoista, tietää kertoa paikallinen tietotoimisto,mjonka sanomisia emme aseta kyseenalaiseksi.Nyt kuitenkin ihmisiä on riittänyt, lukuunottamatta tätä päivää, jolloin vihmova sade sai aikaan yleisökadon. Joskin studiolla kuitenkin vieraita riitti ihan kotitarpeiksi. Vieraat ovat myös hellentäneet kukkaronnyörejä kiitettävällä tavalla, joten kesäkaudesta jäänee mukava muisto muiden muistojen joukkoon. Eihän tätä rahsta tehdä, vaan taiteenpalosta, mutta kyllä se kaupankäynnin vilkastumuminen o ihan kivalta tuntunut. Vieraita on siis käynyt, josmyös tuttujakin. . Yleisöä o käynyt puhaltamassJa erittäin herkullisia polttarityhmiä on käynyt itseään esittelemässä heinäkuun aikana.

Pohjoispohjanmaalla Juhlistamssa vaimonveljen synttäreitä...

Tulipa siinä sitten pidettyä poikkeuksellinen 2 ja puolen päivän lomakin, kun piti pohjoiseen lähteä synttäreitä juhlimaan. Olen aina pitänyt Pohojalaasista ihmisistä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusat. On ne vaan joktenkin nniin reilua porukkaa..ajomatka juhlapaikalle kesti 8 tuntia, mutta ei se menoa haitannut.ensimmäinen yö kosteassa aitassa oli mielenkiintoinen kokemusja aamupäivällä sitten ntuli tutustuttua Oulaisten kauppojen antiin. Muotiliikkeestä löytyi kosolta lompakolle sopivia ostoksia ja tulipa oqstettua huippumerkkinen nahkatakkikin alle 40 euron. Paikallisessa apteekissa huonokuuloinen vanhamies kertoi diagnoosinsa ihan kiitettävällä äänenlaadulla, joten potilaan sairaskertomus olikin sitten koko porukalle enemmän kukn vähän tuttu.. Sisääntullut nuori tyttö pläjäytti hirvittäväv ysköksen päin taulua ja vaikka yritin päästä apteekista ulos hengittämättä, taisi jonkinasteinen viirus kavuta kuitenkin nenänvarresta sisään. Ainakin päätä jomotti, vaikka juhlat eivät olleetedes alkaneet. Noh, ilta juhlapaikalla lähti hyvin käyntiin ja kun kerran karaokelaitteetkin oli saatu paikalle, o li itsekin vanhana muusikkona pakko käydä täräyttämäsäsä kerta jos toinenkinralleja juhlakansan korvia hiertämään. Sainpa duettokumppaneiksenikin oikein sieviä ja muutenkin ihania tyttösiä, joten laulu olisi maittanut ejhkä pitempäänkin

. No aamuyön tunteina sitten takaisin paikallisiin sääskiin ja hyvin pIstäviähän ne tuntuivat olevankin. Kotimatkalle tuli sitten lähdettyä sellaisin mielin, että pieni pala minua taisi jäädä tuonne pohjoiseen ja ehkäpä paluu maisemiin tapahtuu nopeammin kuin uskonkaan..

Juhannuksen taiat koetuksella...

Juhannusviikkoa kohti ollaan astumassa. Mieli on korkealla tai ei ainakaan hirveän matalalla. Juhannus katkaisee lasimestarin työputken hetkellisesti ja toivottavasti siinä rytäkässä ei iske mikään muu putki päälle.

Olen tottunut työkentelemään 6 päivää viikossa jo reilun 15 vuoden ajan, joten se ei ole enää mikään ongelma. Pidän työstäni ja nautin vuorovaikutuksesta erilaisten ihmisten kanssa. Silti muutaman extrahuilipäivän viettäminen ajatuksena maistuu suussani hyvältä, sitä tässä jo etukäteen hieman mutusteltuani. Olen tavannut miellyttäviä ihmisiä Fiskarsissa tänä vuonna normaalia enemmän. Olen yrittänyt myös itse pitää oman positiivisuuteni enemmän auki ihmisille ja pyrkinyt välttämään liikaa irvistelyä.

Yleisesti ottaen olen aika positiivinen luonne, mutta aina silloin tällöin, kun työkiireet painaa päälle, saattaa minusta saada aivan päinvastaisen kuvan. Jolloin murjotan studiolla, pään höyrytessä kilpaa kahvikupin kanssa, jota ilman en saisi työpäiviä läpi vietyä....

Kahvi onkin sallituista huumeista suklaan kanssa minulle rakkaita, mutta suklaan syöntiä rajoitan, kahvinjuontia en.

Toisaalta , kun Fiskarsissa on niinkin mainio paikka, kuin Petris chocolate room, niin olen antanut itselleni luvan aina silloin tällöin vierailla edellämainitussa ja nauttia huippuhyvää espressoa, muutamalla suklaapallolla höystettynä... Suosittelen...

Lätkäisty on ja kunnolla...

Tänä vuonna lellonat eivät karjuneetkaan sillä voimalla, millä olisi kultamitalin ottamisen tarvittu. Noh, ei kait aina voi onnistua ja kotikisat ovat aina vaikea paikka. Ei se lellonapeli mennyt oikein uomiinsa missään vaiheessa, mutta olihan hienoa seurata Mikko Koivun kapteenin otteita, jolla hän joukkuettaan luotsasi.

Olihan siinä eri maiden pelityylit menneet uusiksi ja siksi ei se niin helppoa se voittaminen enää ollutkaan, mutta onneksi Ruotsille kävi vielä surkeammin.

Olihan se hyvä asenne Suomellakin lähteä voittamaan pronssia, mutta ei se kyllä nyt ihan riittänyt.

Kyllä noille nuorille kiekkotaitureille pitää antaa vapauksia, jotta he virheiden pelossakin pystyvät tekemään luovia ratkaisuja, joista sitten toisella kertaa saattaa olla huipputulos odottamassa ja pahimmassa tapauksessa virheeseen kaatuu kaikki. Mutta jos ei uskalleta pelata, ei voittaminenkaan ole oikein mahdollista.

Jossain yhteydessä luin, että Kanadan ja Suomen junnujen harjoitustehoissa ei ole paljoa eroa, mutta kanukit harjoittelevat moninkertaisesti laukaisuja ja niillähän ne tunnetusti maalit tehdään. Odottelemme innnolla Teräväisiä ja kummppaneita tuleviksi ratkaisijoiksi maajoukkueelle!

Kiitos Leijonat kuitenkin hienoista esityksistä. Odottelemme innolla ensi vuotta!

Kevät koittaa, koittakaamme mekin..

Kevät odotus on ollut kelien puolesta vähän tylsää aikaa.

Fiskars on ollut aika hiljainen , johtuen juuri ehkä keleistä.

Onneksi Humppilaan on sentään virrannut ihmisiä, jos ei nyt ihan rasitukseksi asti, mutta kuitenkin kohtuullisesti. Perinteiseti lasimunia tulee tehtyä tähän vuodenaikaan, mutta niiden menekki on ihme kyllä parhaimmillaan vasta kesän kynnyksellä. On siis viimeiset hetket, jolloin Fiskarsissa vielä työskentely on rauhallista, ilman isompia katsojaryhmiä.

Joskin puhallusvieraiden määrä on kiitettävästi kasvanut.

Se on merkki siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita käsitöistä ja kiinnostus on kasvamaan päin. Jos näytön ääressä työskentelylle hakee vastapainoa, on lasinpuhallus hyvä vaihtoehto. Saahan siinä vastinettakin rahoilleen, joskin allekirjoittaneen jorinat joskus aiheuttavat lieviä stressireaktioita, mutta kuitenkin päällisin puolin on hommat hoitunut ja hauskaahan meillä tunnetusti aina on..

Mies 49 ja näihän se homma etenee...

Vuonna 1977 , 14-vuotias nuorukainen laskeskeli, kuinka kauan menee aikaa, jolloin hän täyttää 50. Laskelmoinnin tuloksena, hän päätyi vuoteen 2013, joka tuntui olevan niin kaukana, ettei sitä voinut oikein mitenkään käsittää. Tänään, tuo 14-vuotias nuorukainen, on 49-vuotis synttäreiden kynnyksellä ja vuosi 2013 ei enää tunnu mitenkään kaukaiselta. Pikemmminkin päinvastoin. Taaksepäin on turha liikaa katsella, joskin eteenpäin katselukin on joskus työlästä.Mutta eteenpäin on mentävä . Turha kai mainita, kuka se nuorukainen oli....

Vanhurskaus on pysyvää...

Joku herkkänahkainen saattaa ottaa herneen nenäänsä, kun minä tuota vanhurskas sanaa käytän vähän eri yhteyksissä. kuin se on koulun uskonnontunneilla opittu ymmärtämään. Minä sattumoisin pidän tuosta sanasta ja vaikka se ei varsinaisesti ikääntymistä ilmennäkään vanhenemiseen liittyvänä, on sen käyttö ollut minulle aina hauska sanaleikki, koskien vanhenemista ja viisastumista.

Oman vanhemisen olen kyllä havainnut , enkä vähiten peilistä, josta joka aamu tuijottaa enemmän tai vähemmän kurtistunut hahmo ja vaikka kuinka yrittää päätään kiertää, ei oikein parempaa perspektiiviä tunnu löytyvän ja ainoa muutos joka tapahtuu, on se, että kireät niskalihakset alkavat kramppaamaan. Voihan vehnänen, näin se homma etenee.

Lasinpuhallusta ja kirurgisia operaatioita..

Onhan se hienoa, että on onnistunut asettumaan Nummelaan. Jos kroppa vaatiileikkausoperaatioita, niin pääpiirteittäin ne tapahtuvat Lohjalla. Ja Lohjan sairaala on hyvä paikka mennä leikeltäväksi. Muutama vuosi sitten poskionteloiden avarrusleikkaus osoittautui niin hienoiksi kokemukseksi, että eipä siinä juuri sairaalan tuntua ollut. palvelu oli häkellyttävän hyvää. Joten hyvillä mielin menin vatsaoperaatioonkin, enkä turhaan mennytkään. Ihanan ammattitaitoisia ja hyvin ihmisystävällisiä otuksia nuo sairaalan ammattilaiset ovat. Tunsin oloni hyvoin turvalliseksi ja hyvinhän ne tuntuivat kestävän pakottavan tarpeeni viljellä asiaan kuuluvia ja kuulumattomia sketsintynkiä... Hienoa porukkaa kerrassaan ja kiitos hienosta hoidosta!

Vajaa viikko leikkauksesta tuli eteen se tilanne, että piti ottaa vastaan eka puhallusryhmä, itse asiassa kaksikin kappaletta. No, alkuun oli kipuja, mutta ryhmä suvereenin mukava, joten kivut jäivät takalalalle. Onnea vaan Annelle tuleviin häihin! Toinen pienryhmä olikin sitten kurssiryhmä, jonka kanssa teimme hienoja lasiesineitä. Tyttöset olivat "Kitteeltä" lähtöisin, niin kuin he asian ilmaisivat jaq huomasin itsekin karjalan murteen vaikuttaneen omiin puhumisiini. Kerrassaan loistityttöjä olivat ja niin sai kivut kyytiä, hauskan kurssin tuoksinassa.

Illalla savustettua poroa eli Malporoa....

Illan sitten koittaessa saimme vieraita, emme kutsumattomia vaan hyvinkin kutsuttuja ja ilta meni rattoisasti ruokailun ja jutustelun merkeissä. Vaimoni oli loihtinut Blini aterian ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä illan antiin. Vatsanseudun kivut antoivat merkkejä myöhemmin illalla, mutta liekö liikasyönti tai särkylääkkeiden puute osallisena asiaan.

Tätä kirjoittaessani on maanantai ja kuten tapoihini kuuluu, olen työmaalla, vaikka Fiskarsin pajamme virallisesti onki kiinni maanantaisin.. No parempi näin päin, kuin toisin päin...

Helmikuu, arkeen paluu, käteen jää luu...

Siinäpä varsinainen riimi otsikoksi ja miten onnistunut se onkaan... hah-hah. Joo, vaikka itsekriittisyyteni onkin laskenut vuosien saatossa, ei tuosta otsikosta voi vetää kuin yhden johtopäätöksen ja se on "syvältä". No johtopäätöksiähän yleensä tekvät sähkömiehet tai muut kaapeliveikot, mutta onhan se meilläkin jokapäiväinen riesa saada asioita ojennukseen ja siten päättelemään niiden sisällön rakennetta.

No, tekevälle sattuu ja jtätän tämän aiheen siihen tilaan, missä se oli aihetaa esiin penkloessa. menköön otsikko, mutta vain tämän kerran..

Puolivuosisata häämöttää...

Enpä olisi vielä 25 vuotta sitten uskonut, että vuosi 2013 tulee näin nopeasti. Niin niin, tiedän kyllä, että tässä koko vuosi on vielä elettävänä, jotta sille vuodelle päästään. Mutta johan se alkaa olla niinsanotusti ovella. Ei minulla ikääntymistä mitään vastaan ole, en ole edes huono juhlija, vaan hyvinkin kernaasti saatan moista juhlia mennentullen vaikka pari viikkoa. En isommin lasiin sylje, joten kropan nestetasapainokin pysynee kohdallaan, jollei ihan ylitse pursua.. En kavereitakaan ylenkatso, joten juhlat saavat osakseen varmaan myös huomiota, missä ikinä juhlat ovatkin. ja kaverithan ne ääntä pitävät...

Mutta siis se päivä on taas askeleen lähempänä ja sitä päivää odotan kovasati, sillä haluan tietää miltä tuntuu olla puolivuosisataa vanha mies. kaverini joko seuraavat perässä tai ovat ohittaneet jo tämän rajapåyykin, enkä heissä ole mitään suurenmoisia muutoksia havainnut...

Nyt on aika, Joulun aika!!!!

Tätähän sitä on odotettu, on kinkut sulatettu tai jo paistettu. On Jouluruokaa kahmalokaupalla haettu lähimarketista, otsa hiessä, ranteet turtana ja vitutus huipussaan.

Itse en ole ehtinyt miettiä koko Joulua, paitsi nyt, kun viimeistkin työaskareet ovat valmistuneet ja työmaan ovi kohta kolahtaa kiinni. Siis ei muuta kuin kuusen hakuun!

Joulukuusien hinta on nousuut sellaisella vauhdilla, että kun eilen sattumalta kysäisin kuusikauppiaalta sellaisen karahkan näköisen kuusen hintaa, olin lentää perseelleni, kun sen hinnaksi osoittautui 145 euroa!! 145 euroa kuusesta!!!??? Kuka helvetissä maksaa kuusesta tuollaisen summan. Eikä myyjän ilme edes värähtänyt. Toivotin mielessäni hänen työntävän kuusensa vaikka aunukseensa, mutta minä en ollut se pelle, joka moisen sijoituksen kuihtuvasta puunpätkästä maksaa...

Kinkkua ,Lihamestari , kinkkua!!!

Kinkkua pitää saada, jotta onnistuneen karppauksen jatko olisi selvä. Onnistunut karppaus ei valitettavasti sisällä kaikkia niitä muita Joulunherkkuja, joita aion mättää naamaani, miettimättä mitenkään keskivartalolihavuutta tai muita sairausriskejä, joita tälläiseen ylensyöntiin liitetään.

No, jouluhan on kerran vuodessa ja kai minulla on oikeus tehdä itsestäni pulskempi, ilman omantunnon tuskia.

Enhän kuitenkaan ole menossa tammikuun alussa Mister Finland kisoihin, jos kyllä kai myöhemminkään, jollei sinne sitten lisätä yli-ikämiesten omaa raato-sarjaa!

Marraskuita, ynnä muita..

Niin on Joulu taas lähellä, että oikein hirvittää. Joulu tuntuu vuosi vuodelta tulevan entistä nopeammin. Tämä Joulu tulee sitten aivan sprinttinä suoraan maaliviivalle, ilman, että vastaanottaja olisi ehtinyt omia lähtötelineitään vielä edes paikalle asentaa.

Joulutilauksien massiivisuus yllätti tänä vuonna, niitä kun emme juuri ole vuosien saatossa tehneet.

No, tuleehan nuo vuosipäivätkin kahta kauheammalla vauhdilla, että kohta sitä saa ruveta suunnittelemaan satavuotis- juhlia, viiskymppisten sijaan...

No Joulu kuitenkin on minulle rauhan juhla, joten vaikka tänä vuonna se sijaitseekin hankalasti juuri viikonlopun päällä, sitä kannattaa silti odottaa...

Lännen lokarikuu ja muita vuodenajan ihmeitä..

Elämä on pitkä viiva, jotka mutkittelun kautta päätyy täysin suoraksi katkeamattomaksi janaksi. Näinkin asiaa voisi luonnehtia. Luonnollisesti katkeamaton janakin loppuu joskus, ainakin silloin kun sydänfilmi pysäytetään. Toki tuo suora osuus on jo vähän niinkuin elämän jälkeistä aikaa, kun vielä elämästä muistuttaa hiljalleen kylmenevä kalmo...

Mutta elämästä tässä piti puhua, eikä kuolemasta, koska se ainakin vielä tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Toisaalta, voivathan ne nämäkin sanat jäädä viimeisiksi, joten pitäisi niihin jotain kuolematonta saada.

Jokaisellehan on tilattu matkalippu etukäteen ja toisin kuin lomamatkoilla peruutusoikeutta ei ole, eikä tule...

Korkojen Kera taikka ilman..

Olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että lasinpuhalluksen ansiosta olen tavannut paljon mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Kursseilla käy ihmisiä, joidenka kanssa jutellaan mukavia ja välillä nauretaan vedet silmissä ja siinä ohessa tehdään hienoja esineitä

Joskus silloin tällöin olen päässyt vähän isommillekin areenoille tätä jaloa lasinpuhallustaitoa viemään eteenpäin.

Sain oivan työtilaisuuden toimia "Korkojen Kera " tähtityttöjen ja heidän vieraidensa haastekilpailun järjestäjänä. Kun hieno ladyt jarkko ja Osku porhalsivat paikalle, totesin, että kun ammattilaisten kanssa työskentelee, kaikki on myös paljon helpompaa amatöörille.

Kun vielä Vappu ja Jenni tulivat paikalle olo olikin sitten jo täyttä hunajaa..

Mikä noissa ammatti-ihmisissä on hienointa on se, että tuntuvat olevan kameran molemmilla puolilla sama oma itsensä. Ehkä tämäonkin juuri heidän suosionsa salaisuus.

Enkä nyt tarkoita tätä sillä, että nämä veijaripojat olisivat samoissa vermeissä myös vapaa-ajalla. Mutta olihan hienoa päästä taas seuraamaan, kuinka ohjelma syntyy ja kuinka improvisoiden taiteilijat työnsä tekevät..

Olen otettu ja kiitollinen, että tämäkin on nyt koettu.

Syksyn tullen kerätään saieniä ja otetaan pieniä..

Almanakka on erehtymätön.

Niin se vain syksy on tullut jokapäiväiseen elämäämme olemaan ja mikä siitä on nauttiessa 4 seinän sisällä. Toisaalta, en tiedä paljoa mukavampaa säätä lähteä lenkille, kuin syysmyrsky. Siinä luontoa vastaan taistellessa, tulee antaneeksi kaikkensa ja ei voi kuin ihailla sitä voimaa, millä luonto halutessaan jyllää.

Jouluun on tovi aikaa ja pitäisi varmaan tänä vuonna kehitellä joitain uusia joulutuotteitakin. Siispä laitan tonttumysyyn päähän ja aloitan ideoiden kypsyttelyn...

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalinen vitsi...

Olipa kerran suomalainen ja ruotsalainen ja norjalainen urheiluliitto, jotka päättivät panostaa seuraaviin maailmanmestaruuskisoihin. Niin suomalainen, kuin ruotsalainen kuin norjalainenkin liitto tiesi, että saavuttaakseen hyviä tuloksia, olisi juniorovalmennukseen satsattava varoja ja panostaa hyviin juniorivalmentajiin. Mutta kun liitojen talous on kuralla ja jotta urheilua yleensä voidaan jotenkin viedä eteenpäin, on sen johtajisto oltava pätevää ja heidän on saatava työstään kunnon korvaus, jotta se ei jäisi siittä kiinni.

No jokaisella maalla on ollut vaikeuksia palkata huippuosaajia ja huonompienkin osaajien palkkoihin on mennyt niin paljon rahaa, että on ollut pakko ottaa sitä jostain pois. Niinpä on sitten tässä vaiheessa ollut pakko ottaa se juniorityöstä. Sen hedelmäthän eivät ole tätä päivää ja sitten kun ne alkavat näkyä, ovat nykyiset johtajat jo vanhuudenhöperöitä tai kuolleita, vaikka sitähän ne ovat jo nyt.

No onhan kaikille mailla kuitenkin se terävin syömähammas olemassa, jollei ole sattunut sitten loukkaantumisia, joko henkisiä tai fyysisiä. Mutta kun ne tulosrajat!!! Perkeleestäkö ne sellaisia tulosrajoja keksivät, etteivät pohjoismaalaiset niihin kykene. Ainoa hyvä asia tässä tietysti on se, että pienen joukkueen lähettäminen on halvenpaa ja saahan sinne mjuutaman pätevän johtajan bonusmatkalle mukaan, sillä vaikka tulokset eivät vielä näy, kaikkihan tietävät kuinka pitkä matka on huipulle..

Niinpä tässä vitsissä ei ole mitään hauskaa, vaan niin suomalainen, ruotsalainen kuin norjalainenkin liitto menivät lopuksi haisunäädän luolaan ja viettivät siellä elämänsä loppuun onnellisina.....

Ennen vanhaan kuin ei ollut rahaa tuhlattavaksi tai sitä ei oikein ollut ollenkaan, urheilijat urheilivat urheilun vuoksi, rääkkäsivät itseään siten, että varmasti kulki, kun oli tosi paikka. Ei ollut sponsorin merkkejä lipat, rinnat perseet ja kaikki pmuutkin paikat täynnänsä, vaan urheilijat tekivät lajiaan itselleen ja suomen kansalle. Omnhan se kiva, että tulokset olivat useimmissa lajeissa paljon parempin kuin nyt, vaikka olosuhteet olivat karuja, kukaan ei tukenut, välineet olivat aivan erilaisia kuin nykyjään. Eilähdetty etelän leirille ottamaan aurinkoa vaan pakkasessa ja sohjossa vedettiin lennkejä ja harjoituksia naama itvessä ja parta huurteessa.

Ehkäpä juuri siksi suomalaiset urheilijat toivat niin monia ilonhetkiä meille. No tulevaisuus näyttää nyt yhtä hyvältä. Kun jjuniorovalmennukseen ei ole varoja , joutuvat tulevat Miedot, Kinnuset ja Virenit harjoittelemaan huonoissa olosuhteissa ja sitten keräämään sitä kuuluisaa suomalaista sisua, jonka läsnäoloa ei tänä päivänä juurikaan havaitse, eikä ihme, että sen kääntäminen muille kielille on vaikeaa.

Eihän olematonta voi kääntää....

Lopuksi haluan sanoa, että nyt sitten vain päitä vadille!!!

Huonoin menestys kisoissa Koreassa tarkoittaa sitä, että urheiolijat pitää vaihtaa kaikki uusiin, Näin saadaan mainetta ja kunniaa ja se tuo mukanaan sponsoreita ja rahaa, jotta urheilun johtoon pystytään palkaamaan todellisia osaajia!!!

Voi kun mulle riittäis pieni taivas...

Niin se vain on , että mitä enemmän ihmiselle annetaan, sen enemmän hän haluaa..

Nyt kuitenkin on kysymys töistä ja niitä on riittänyt pitkin kesää.

Jopa ihan liiaksi asti ja aina kun on ollut mahdollisuus, olemn auvoisesti luvannut ottaa bvastaan lisää tilauksia, jotta mielenrauhani niitä kohtaan pysyisi yhtä sekasortoisessa tilassa. Töitä, töitä ja vielä enemmän töitä , niinhän sitä sanoi aikoinaan Fakiiri "mikäsenytoli", vaikka puihuiko hän suolasta???

No työhän on elämän suolaa, joten sama asia!

Herran jestas, tuliko nuo sanat aivoistani tuosta vain, ilman minkäänlaista epäilystä siitä, että se saattaisi olla loppuun poltetun, pystyyn käristetyn tai ainakin hienosti hiillostetun miehen puhetta???? No näillähän on mentävä ja lujaa mennäänkin....

Tuhansien murteellisten laulujen maa...

Niin se on, murteita maassamme riittää aina lauluiksi asti.

Olenpa huomannut itsellänikin sen kummallisen ominaispiirteen, että jostain syystä omassakin puheenparressa on alkanut esiintyä sukurasitteita isän puolelta, joka Karjalassa rajan takana syntyi.

Ei mitää isoja muutoksia, mutta kuitenkin huomaa aina silloin tällöin, että murteelliset ilmaukset, joita ennen en ole käyttänyt, pulpahtelevat esiin mitä oudoimmissa paikoissa ja ympäristöissä.

Murteet ovat kansallinen rikkaus ja työni ansiosta pääsen kuuntelemaan koko kirjoa liki päivittäin....

Juhannus eilen, tänään ja toissapäivänä...

Mikä onkaan mukavampaa kuin nauttia ja muistella juhannusta jo taaksejääneenä tapahtumana??

Juhannus oli, tuli ja meni ja kaikki hyvin tähän asti.

Juhannusta edeltävä rumba (enkä nyt suinkaan tarkoita kyseistä tanssimuotoa) oli karuudessaan karuhko...

Kiiretää piti ja unet jäivät vähiin, niinpä olikin yllättävää, että juhannusaaton juhlinta venähti aamutunneille asti. Klo 3,30 oli aika siirtyä pahnoille tutustumaan nukkumatin tarjontaan, joka olikin yllättävän monipuolinen , johtuen ilmeisesti hyvin raskaasta syomisestä ja reilusta juomanlaskusta...

Toukohousut toukotöissä ja muita elämänsattumuksia..

Toukokuu on ihan äkkiarvaamatta livahtamassa kohti kesäkuuta ja vauhti on niin kova, että jokavuotinen lupaukseni tarkkailla luonnon kehitystä on pahasti retuperällä..

Niin, kyllä sitä havaitsin koivuissa hiirenkorvat jonakin kiireisenä aamuna, kun piti töihin kaasutella tuhatta ja sataa.

No, tuleehan näitä keväitä vielä??

Jospa sitä siten jo ensi keväänä voisi toimia tarkkailijana ja todeta kevään kestävä kehitys..

Mutta nyt on juhlan hetki lähellä Tyttären eka lukiovuosi takana ja poika siirtymässä lukioon. Ysiluokka takana, josta muistan oikein hyvin oman ysiluokkani lopetuksen. Kiire oli mennä lasioppiin heti pienen kesäloman jälkeen ja niin siinä sitten on käynyt, että oppi on kantanut näihin päiviin asti..

Vaaleista ei voi valittaa, ei edes tummat...

Nyt on saatu Suomeen uusi miehistö hoitamaan myös vähempiosaisten asiaa. Persujen vaalivoitto on järkytys monelle, ei vähiten kolmelle isolle puolueelle, joidenka nyt pitää jakaa kakkua vähän useammalle.

Persujen voitto oli hyvä piristysruiske kovin maneeriseksi mennnelle Suomipolitiikalle. Piristysruiske se on myös siksi, että vielä normaalien pöllöpäiden lisäksi siellä aikamoinen nivaska uusia.

En äänestänyt persuja, vaikka siihen olisi voinut olla syytäkin. Pidän kylä Timo Soinin kansanomaisuudesta ja siitä, että kun hän kansan parissa liikkuu, ei voi nopeasti tietää, että kuka on herra ja kuka ei..

Kiva myös kuunnella sellaista kansankieltä, jota tavallinen rahvas ymmärtää. Tämä lienee yksi suurimmista syistä vaalivoittoon. En toki löydä puolueesta juurikaan muita, joille voisin valtakirjan antaa....

Mutta Timo Suuri on puhunut ja katsotaan paljonko tilipäivästä jää käteen seuraaville kuukausille..

Paavo perkele putosi...

Keskusta alamäki ei ole mielestäni jyrkkä. Se on nimittäin äkkijyrkkä. Mikään tässä maassa ei ole pyhää, kun itse Paavokin putosi kelkasta. Paavo on viisas poliitikko, mutta ei niin viisas, että olisi jättäytynyt suosiolla sivuun.

Toivon hartaasti, ettei hän enää elättele toiveista nousta Keskustan presidenttiehdokkaaksi....

Keskustan muillekin muinaisjäänteille äänisaalis oli huono, mutta he vielä pelastivat paikkansa (melkein kaikki)

Kiviniemeä katselin ihan mielelläni, mutta hän oli valinnut juuri sen tyylin, joka olisi vielä aikaa Eps(lue ennen perussuomalaisia) olisi voinut toimia. Nyt kun hän ei mihinkään kysymykseen antanut yhtään suoraa vastausta , koitui minusta turmioksi. Ennen ei kukaan muukaan antanut noista kolmesta suuresta. Nyt Kokoomus otti riskin ja kertoi myös asian kääntöpuolen ja se kannatti. Demarit taas ratsastivat persujen ideoilla, jopa niin hyvin, että toinen sija irtosi. No, erottuihan puolue nyt selvästi halituspuolueista.

Ja kyllä siinä Jutassakin silmä lepää...

Mielenkiinnolla odotan, onko mitään mielenkiintoista odotettavaa...

Niinpä nyt voidaan sitten seurata tulevia hallitusneuvotteluja ja katsoa mihin niiden kanssa mennään. Ei varmaan kuuhun asti, vaikka voisi sekin olla poikaa..

Munan maalaus ja muita yllätysmomentteja..

Nyt kun pääsiäinen on näin lähellä, sopisi jokaisen munankantajan maalata munansa. tehdä sellainen kinder yllätysmuna, että varmasti makuuhuoneessakin saisi hämähäkinseitit kyytiä..

Pääsiäinen on tunnetusti sellainen mukava pieni pysäkki, juuri ennen kesän alkua. Voi hetkeksi pysähtyä pitemmän viikonlopun kohdalla miettimään maailmanmenoa ja yrittää ottaa siitä junankahvasta kiinni, joka lähti asemalta jo aikoja sitten. Nyt 48-vuotiaana tunnen menettäneeni viimeisenkin järjenhäivän, jolla elämää voisi kunnialla kuljettaa eteenpäin.

Olen vuosien saatossa tehnyt asioita, joista olen voinuy olla ylpeä ja toisaalta myös asioita, jotka hävettävät. Onneksi niille hävettäville voi jo melko vapautuneesti nauraa..

Nyt olen ottamassa tai jo osottain ottanutkin itseäni niskasta kiinni ja yritän saada kropan vihdoin viimein sille tasolle, jossa se joskus nuoruusvuosina oli. Missione imposibile voisi italiano tuossa kohtaa virkata, mutta mitäs me italiaanoista. Niinpä elämänarvoja pitäisi panna järjestykseen useammin, kuin niin, että ne rupeavat vaivaamaan. Muutoksien teko on vaivattoman helppoa, vaikeata on ainoastaan niiden pitäminen.

Olen kuitenkin järjenhäviämisestä huolimatta aikamoisen onnellinen mies. Tuttuni Pirkko, joka kypärä päässä tuli kaupasta, vastasi kysymykseeni kypärän kiristämisestä, että kohta hän pitää sitä päässään kävellessäänkin. Siihen oli pakko todeta, että erittäin hyvä asia. Jospa hän tietäisi, kuinka monta kertaa olen pääni kajauttanut kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin ja totesin, että siksi järkikulta on tällä tasolla. Hän lohdutti, että siitä saattaa johtua hyvä huumorintajuani. Tähän oli pakko todeta loppukaneetiksi, että silloin vastapuolen huumorintajuun täytyy suhtautua suurella varauksella....

Talven selkä taittuu, meikäläisen ei...

Niin vain ollaan menossa kohti kesää, vaikka ei noista kaikista lumikinoksista voisi sitä päätelläkään. Olipahan vaan niin kaunis ilma aamusella, kun aurinko paistoi ja pakkanen oli kuin juuri tehty aamun hiihtolenkkiä varten. No mikäs sitten mätti??

No, en lähtenyt hiihtolenkille, olen nimittäin kovasti urheiltuani, havainnut tulleeni ylikuntoon. Ja tämä ylikunto oli ensimmäinen, jonka olen tänä vuonna saanut ja ilmeisesti niitä on vuosien mittaan sattunut useita, koska oireet ovat olleet hyvin samankaltaisia vuodesta toiseen...

Ja minä kun aina aikaisemmin luulin tämän johtuvan vain laiskuudesta tai mukavuudenhalusta, kun sohva iltaisin on vetänyt puoleensa kuin vahvin magneetti.

Hienoa, että on keksitty termi ylikunto. Kyllä se kuullostaa paljon paremmalta kuin lorvikatarri.....

Tammikuun taikaa...

On taas se aika vuodesta, jolloin kaikki tai monet yrittävät hampaat irvessä pitää hätäpäissään tai päissään tekemiään uudenvuoden lupauksia. Moni aloittaa vuoden tipattomalla tammikuulla, joka on nerokkuudessan suoraan sanoen kammottava kesintö. Jos sitä jollain keinolla onnistuu olemaan kuukauden ottamatta, se ilmeisesti antaa sitten luvan ottaa kaksin käsin seuraavat 11 kk. Ja on niin helppo vedota siihen, että kun kuukauden klaarasin, niin se on vain merkki siitä, että pystyn hallitsemaan omaa alkoholinkäyttöä. Toki on niin, että ei siihen kaikki paatuneimmat kykene, mutta eivät nämä kuukauden jaksajatkaan puheistaan huolimatta, onnistu kuivaa putkea venyttämään. On täysin itsensä pettämistä koko touhu, mutta parempi kuukausi selvänä kuin 12 kk kännissä...

Tammikuun taikaa 2...

On taas se aika vuodesta, jolloin ihmisrukat herävät tilanteeseen, että ennestäänkin jo rasvoittunut olemus on Joulun myötä kerännyt muutamia lisäkahvoja, jo ennestään mallikkaaseen kahvakokoelmaan.

Niinpä tammikuussa laitetaan kaikki peliin, ostetaan kuntosalille kuukausikortti ( jota käytetään kerran tai kaksi,jotkut jopa kolmesti..), hommataan uudet ulkoilupuvut, joiden ulkoasu esitellään ensimmäisen lenkin yhteydessä naapureille ja hyvän päivän tutuille ja sen jälkeen asu siirretäänkin kaappiin keräämään pölyä, kunnes se vuoden päästä annetaan kasvavalle sukulaispojalle tai tytölle, kun se ei enää oikein asetu omaan kroppaan.

Mutta tammikuun irvistys ei tuota toivottua tulosta. Jos alkuun tuntuukin 0,5-1 kg katoavan, niin sekin lienee nesteen hupenemista elimistöstä ja korvautunee nopeasti ja vailla tuskaa takaisin kroppaan. Ja kun aloitetaan sellaisella temmolla, ettei varmasti kuntoilusuorituksen jälkeen jää muuta makua, kuin verenmaku suuhun, on onnistuttu torppaamaan yksi yritys muokata henkilökohtaista hyvinvointia parempaan suuntaan.

Ja mitä saa epäonnistuminen aikaan ihmisessä, hirvittävän itsesäälin ja sitä myöten entistä tiukemmin sohvanpohjaan juurtumisen ja kaiken mahdollisen liikunnan välttämisen, koska kaiken pahan alku ja juuri kanavoituu juuri tuohon liikunnan hyvää tekevän vaikutuksen käänteisilmiöön.

Kevättä kohden mennään..

Tuntuu hulllulta ajatella, että juuri tuossa ennen Joulua, käännämme kalenterit taas kohti kevättä. Eli kun on oikein pimeätä, itse asiassa pimeintä, ollaankin jo aloitettu seuraavan kevään valmistelut. Toinen asia, mikä oikeastaan kammottaa minua on se, että taas juhannuksen tietämillä aloitetaankin päivän lyhentäminen, vaikka ollaan juuri parhaassa kesäterässä... (pahoittelen, jos edellisestä ilmauksesta saa toisenlaisen käsityksen..)

Niinpä koko ajan ollaan menossa johonkin ja ei ehditä ollenkaan oleen paikoillaan. Tämä jos mikä saa stressaantuneen nykyihmisen entistä enemmän "työskentelemään" sen eteen, että voisi ottaa "aikalisän", jolla balansoida kehonsa odottamaan uusia haasteita....

Stressi pyörittää maailmaa..

Stressi on sellainen olotila, jonka pystyy hankkimaan ja ylläpitämään vaivattomasti, mutta se olemassaolo ei ole vaivaton. Aamulla ensimmäinen stressin oire on se, että herääkö varmasti kellon soittoon, ettei myöhästy töistä tms. Ja koska tämä vaivaa, tuijotellaan kelloa ensimmäisen kerran jo kolme tuntia ennen varsinaista herätystä ja ihmetellään, että vielä olisi se kolme tuntia herätykseen. sitten kun tiedetään, ettei ole aikaa kuin kolme tuntia, niin jokaisen torkahduksen jälkeen on pakko vilkaista kelloa, että joko tuo aika on kulkenut riittävästi. Ja niin saadaan tuiki tärkeistä unista kuitattua melkoinen siivu pois..

Sen jälkeen onkin herätys rättiväsyneenä ja kun oikein stressavan tehokkaasti yrittää aamutoimet hoitaa, niin voikin alkaa tuskailla, että mitä päälle laittaisi, kun tänään on se tapaaminenkin ja pitäisi esiintyä edukseen.

Sitten kun tästä on selvitty, pitäisi vielä ehtiä töihin ajoissa kävellen, polkupyörällä, yleisellä tai omalla autolla. Niihin kaikkiin liittyy riskitekijöitä, jotka vaikuttavat niin stressimäärään kuin ehtimiseenkin. Kävely toki mutkattomin vaihtoehto, mutta harvalle mahdollista...

Töissä on kiire ja ei ehdi oikein edes syömään ja päivän aikana ei saa hommia millään tehtyä, kun niitä on siunaantunut niin paljon, niin sitten niitä kasataan kotiin mukaan vietäviksi. Verensokerit heittelee ja tekee ihmisestä milloin agressiivisen, milloin apean ja tarpeeksi väsyneenä myös omituisella tavalla huvittuneen..

Kotona asiat ovatkin sitten jo täysin kaaoksessa, kun pitäisi kauppaan keritä ja liikenne ei kulje ja lenkkikaveri odottelee lenkille ja lapsille pitäisi ruokaa laittaa ja ai niin perhana, kun ne työtkin pitäisi ehtiä tehdä.

Lenkille just ehditään ja se vedetään normaalia kovemmin, jotta ehtisi ajoissa aloittamaan työrupeaman, joka lenkistä uupuneelle näyttää paljon suuremmalta kuin todellisuudessa onkaan. Pakko huilata kuitenkin tovi raskaan lenkin päälle television ääressä ja torkahduksen jälkeen huomata kellon ehtineen jo liki 22 lyömään. Siinä itku kurkussa paperikasan kimppuun ja kahvia ei parane juoda niin myöhään, ettei unet mene ja oikeasti ne ovat menneet jo kauan sitten ja kun on ihan pakko kuitenkin ne kahvit keittää, kun kofeiini virkistää, että jaksaa ne työt tehdä...

Ja niin rättiväsyneenä raahautuu klo 00.30 sänkyyn ja huomaan puolen tunnin kieriskelyn jälkeen, että uni ei tule silmään, kun tyäasiat pyörii mielessä koko ajan ja kun pitäisi nukkuakin, että olisi virkeämpi aamulla ja jo klo 3 jälkeen alkaakin se seuraavan herätyksen odottelu... Ei sitä kestä Erkkikään ja Erkki nyt sentään kestää melkein mitä vaan...

Sen vuoksi en ihmettele yhtään niitä ihmisiä, jotka tekevät täyskäännöksen elämässään ja aloittavat tyhjästä lähtöruudusta. Vaikka se jos mikä on ihmeellistä...

Veden liplatusta kuunnellessa...

Itse aion, toivon, lähden, teen lähtöä, suunnittelen jne. vähän väliä sitä, että kun tulee tilaisuus, niin istun rantakivelle (oli ranta sitten ihan missä tahansa) ja vain olen ja kuuntelen veden liplatusta. Mikä voisikaan olla sen rauhoittavampi elementti...

Hyvät ystävät..

Hyvät ystävät, kun olette lukeneet edellisen ja huomanneet edes jonkin kolahtaneen itseensä, niin olkaa niin viisaita ja tehkää muutos. Oli muutos sitten iso pieni pikkiriikkinen, niin tehkää se. Älkää tehkö kuukauden lupauksia, tehkää pieni oikea muutos elämäänne, jolla on jokin elämänlaatuanne parantava vaikutus. Aloittakaa pienestä, jotta muutoksesta tulee pysyvä ja nauttikaa täysin siemauksin muutoksen hedelmistä, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa. Tässä kolme hyvää vaihtoehtoa aluksi:

- Nuku enemmän, mene vähintäänkin puolta tuntia aikaisemmin nukkumaan joka ilta kuin aiemmin. Jätä se puolenyön tarpeellinen (tarpeeton) jatkosarja katsomatta ja tallenna se vaikka boxiin, jos se on niin tärkeä.

- Tee työpäivästä tehokas. Anna työpäivälle panoksesi siten, että keskityt työajan töihisi ja kahviajan hetken huiliin ja ruoka-ajan terveelliseen, kiireetömään syömiseen. Sen vaikutukset tuntuvat pitkään. Pyri tekemään työsi siten, ettei kotiin vietäviä muodostu. Jos niitä tehokkaan päivänkin jälkeen jää yli, kannattaa vaihtaa sananen pomon kanssa..

-Yritä löytää jokaisesta päivästä vähintäänkin yksi positiivinen asia, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa. Negatiivisten asioiden mässäily on helppoa, mutta sen vaikutukset omaan toimintakykyysi on lamaannuttavia. Kun mietit niitä hyviä asoita (asiaa), se vaikuttaa sinuun energisyyttä lisäävällä tavalla. Naura paljon, hymyile pienimmillekin huvittaville asioille, joita kohtaat. Pidä hyviin ystäviisi yhteyttä, sillä ystävien läsnäolo usein muuttaa ajatteluasi positiiviseen suuntaan. Ethän toki ystävien aikana mitenkään kykene koko ajan murjottamaan..

Ystäväni pohjoisessa..

Hyvä ystäväni muutti vaimonsa kera pohjoiseen jäätyään eläkkeelle, tehtyään sitä ennen enemmän kuin normaali-ihmisen työuraan kuuluu, raskasta työtä... Olin iloinen hänen puolestaan, koska hän kalamiehenä pääsi hyville kalavesille ja luonnon äärelle. Viettämän lokoisia eläkepäiviä. Tietysti emme näe enää usein, mutta onneksi puhelimet on keksitty. Itse asiassa olen melkein kateellinen hänelle. Toisaalta ehkä ne omatkin lokopäivät, veden liplatuksineen on vielä edessä. Siihen on hyvä uskoa ja se on vähintäänkin yksi positiivinen asia tälle päivälle.....

Ilmaston lämpiäminen on tapahtunut..

Nyt sitten kaikki kauhukuvat ovat toteutuneet ja ihmiskunta hiilidioksidipäästöjensä ansiosta on saanut aikaiseksi ilmaston muutoksen.

Mutta kyllä meillä kävi aikamoinen tuuri. Ajatelkaa nyt, minkälainen tammikuu meillä olisi ollut, jos ilmasto ei olisi muuttunut lämpeämmäksi.

Täällä sitä seisottaisiin ulkona kuin jääpuikot, kun pakkasmittarit olisivat räjähdelleet - 50 asteen paukkupakkasissa. Minäkin joskus ehdin tuomita moiset hiilidioksidipäästöt, mutta kyllä nyt täytyy olla tyytyväinen, että ihmiskunta itseään nujertaen, onkin tavallaan pelastanut, ainakin tämän talven. Ei tarvinnut talvisotien karussa pakkashuurussa pyöritekkä peukaloitaan, vaan nyt sentään siedettävissä olosuhteissa voimme vaeltaa...

Metallican James on vanha mies...

Nyt kun tässä kaikki rokkisankarit ja muut hevihemmot alkavat tulla varttuneeseen ikään, oli ilo huomata, että niin se vaan Metallica orkesterikin vanhenee.

James Hetfield perhana on varastanut minun syntymäpäiväni. Sama 6.3.1963 on siis toinenkin "kuuluisuus" nähnyt ensi kertaa päivänvalon...

Voi miten me sinua kaivataan...

Näin Martti syrjä aikoinaan lauleskeli ja samaan virteen yhdyn minäkin. Nyt tietystion kyse menneestä vuosituhannesta ja sen mukanaan viemistä nuoruuden rippeistä, mitä tuolloin oli jäljellä.

Huomattavaa on, että mitä vanhemmaksi tulen, sen usemammin aihetta voivottelen, eikä ikää kuitenkaan vielä ole juuri mitään.

Mutta mikä onkaan sen mukavampaa, kuin viihdyttää ystäviään kertomalla viimeiset kipukuulumiset ja sen verran oppi on mennyt perille, että myös kuunella kaverin vastaavat. Kisa on hurja siitä, että kumpi ehtii ensin ja luonnollisesti vettä heitetään kiukaalle tarinan edetessä ja mausteita lisätessä, jotta takuuvarmasti löytäisi vielä pahemman kolotuksen, kuin mihin kaveri kykenee.

Ja nämä jutut kunpiti olla vanhusten jokapäiväistä elämää..

Ollako siis vanhus vai onko vain muuten tapahtunut muutos nykyiseen???

Euroviisut muistuttaa centtiviisuja...

Pahus, vanhaksi tulee, kun en edes huomannut euroviisujen alkaneen.. Ni, eilen satuin, niin mainiosta, Ylen areenasta katsastamaan ensimmäisen erän esityksiä.

Nyt täytyy sitten todeta, että en ole Euroviisuihminen vähääkään ja tuo musiikinala ei ole omintani, mutta sen verran pitää seurata, että mitä täältä maailmalle päästetään suomalaisuutta esittämään.

Amadeus, hieno nimi muuten, esitti Asikaisen biisin, joka valiettaavan vähän on suomalainen. Muiden maiden menneistä viisuista on tarttunut mukaan tuollainen itämainen viritys, joka on siinä mielessä korni, että ei se ole kauhean suomalainen. Joo, tiedetään, että maailmamme on globaali, siitä huolimatta, shit!

Amadeus on hyvä kaveri ja hänestä voi vielä tulla kiintotähti suomalaiseen iskelmätaivaaseen.

Muistaisi poika hieman jättää sen mustalais vibraaton pois, niin hyvä tulisi. Voisi myös ruveta laulamaan ihan opikeita lauluja. laulaja ok, biisikin ok, mutta ei kai sentään tämä.

Seuraava oli joku lasander tai muuta, ei jääny mieleen, muuta kuin kaunis tyttö ja tämäkin meni jatkoon.

Sitten kaksi bändiä, joista eka yritti olla päivitetty painos Army of Loversista, mutta ei ollut yhtä irvokas ja irstas.

Toki se taisi olla minun mielestäni paras noista, vaikka se ei ole vielä yhtään mitään...

Seuraava poikabändi oli sellainen kuin ne yleensä pyrkii olemaan, en muista kappaleesta mitään, eikä kai katsojatkaan, kuin ei jatkoon päässyt. Jaa, nimi oli kai America, joten niillä sanoituksilla mennään vielä pitkälle (kuuseen),,

Ja sitten armoitettu taiteilijamme Pentti Hietanen.

Hän tuolla klassisella puolella on enemmän esiintynyt, tykkää CCR:stä ja vetää rokkia aina silloin tällöin.

Persoonana hän on miellyttävä, mutta hänen laulusoundinsa on yllättävä tunkkainen a äänen väristä en ole koskaan pitänyt..

Nyt vielä sitten italiankielinen biisi.

Voi pojat, En olisi uskonut, että se voi kuullostaa niin tosi kauhealta kuin se kuullosti. Italia on rakkauden ja laulun kieli ja kun se soljuu kauniisti, ei sen kauniimpaa voi olla!

Mutta Penttipoika raiskaa puupökkelönä ja tönkkösuolattuna muikkuna koko kappaleen.

Ei kappalekaan hyvä ollut, mutta noin äännettynä italia kuullostaa karsealta. Ei mene Italiassa läpi edes huumosriosastolla. Valitan... Ja tämä meni jatkoon.

Pentti. älä ole murheissasi, sinä pärjäät ja olet aina pärjännyt. Sinulla riittää ihailijoita jne. Ja oikeasti minäkinpidän sinusta...

Mutta lupaa minulle yksi asia: älä laula enää italiaksi!!!!

Giorni matti!

Hullut päivät taas takana. Tuntuu siltä, että vastahan niistä edellisistä päästiin. No Stockmann on aina mukava paikka olla ja työskentelykin siellä on mukavaa. Nyt meidät siirrettiin alakertaan ja siellä kyllä riitti vilskettä, vaikkei kaikki vanhat asiakkaat sinne löytäneetkään...

En väsy koskaan kehumasta henkilökuntaa, joka osaavuudessaan on kyllä mainiota porukkaa. he jopa ymmärtävät minun kieroutunutta huumoriani, joka sekin on jo jonkinasteinen saavutus...

5 päivää kului yllättävän nopeasti ja kohtahan tässä jo odotellaan Joulupukkia, meidän kaikkien tuntemaa karvanaamiota....

Puhu pukille!

Siispä kuten kaikki me tiedämme, Joulun odotus alkaa jo lokakuussa. Toki ensimmäiset joulukorstevalot löytyivät jo syyskuun puolella cm:n hyllyistä. Jos Joulusesonkia vielä vähän aikaistetaan ja Joulun jälkeistä venytetään, niin Joulusta mennään suoraan juhannusjuhliin ja niistä toivuttua aloitetaan Joulukinkun mässäys, minkä krapulaoiltaan pystyy...

Niinpä aika on pikkuhiljaa puhua pukille ja esittää ne vaatimattomat toiveet, joita ei sitten millään kympeillä saa lähtemään marketin hyllyistä.

No, odotellaan nyt kuitenkin vielä kuukausi ja puhutaan pukille lisää silloin. Ja jos ei puhututa, niin ollaan vaan pukilla.... hi-hii ;D

Päivä, jolloin pitäisi mennä naimisiin..

Näin pitäisi toimia kaikkien niiden miesten, jotka ovat varustautuneet yhtä keskinkertaisella muistilla kuin minä.

Tilanne on suorastaan karmea, koska en ole löytänyt mitään selkeää apukeinoa muistin piristämiseksi.

Usein tästä käytetään nimitystä dementia tai sitten joku toinenkin nimitys saattaa olla, mutta en nyt muista....

Joka tapauksessa,jos naimisiin haluaa ja on sitä suunnitellut, suositytelen lämpimästi tätä märkää syyspäivää...

Selkä pamahti, selkä parani...

Olen tullut ilmeisesti siihen ikään, että ne ruumiinosat jotka ovat kunnossa ovat vähemmistönä ja ne jotka eivät, niiden luettelemiseen menee ihan liikaa aikaa.

Nyt sitten pamahti selkä. hauis on vieläkin rikki ja vaikuttaa jokapäiväisen leivän hankintaan.

Mutta selkä, se vain päätti yht´äkkiä lakata toimimasta.

Olin uunilla aloittamssa lasitöitä, mutta sitten en vain saanut itseäni suoraksi, en sitten millään. ajattelin, että kyllähän se siitä ohi menee, mutta ei mennyt. Kolme tuntia yritin aloittaa lasityöt, kunnes päätin yritysten riittävän sen päivän osalta.

Ajomatka kotiin ei helpottanut tilannetta sanottavasti, oikeastaan päinvastoin.

Mitä pitemmälle ilta eteni, sen enemmän linkkuveitseltä liikkumiseni näytti. No positiivinen mies on aina positiivinen, joten ajattelin, että kunnon yöunilla asia tulee kuntoon.

Joo, kyllähän aamulla herättyäni sitten selän sainkin sitten vihdoin viimein suoraksi, Mutta, mutta. En vain pystynyt sitten kumartamaan lainkaan. En sitten vähääkään.

Eli kyllähän selkä otti selvän selkävoiton selän käyttäjästä...

Tuli siinä jo mieleen, että mites nuo tulevat työt? kuka ne tekee?? Mutta kuten kaikki aikanaan, niin pikkuhiljaa päivän mittaan selkä alkoi antaa periksi ja paluu sorvin ääreen oli taas mahdollista.

Liekö juuri liiallinen sorvin ääressäolo aiheuttanut koko sopan.... Ainakin kylmä viiva oviaukosta oli kirpeää..

Joulu on kohta ovella...

Mitä sitä mahtaakaan siinä pikkupojan päässä pyöriä, kun Joulupukin visiitti on aivan tuossa tuokiossa täyttä totta.

Ah, ne ruokapadat ja suklaamakeiset, jotka jo kielenpäässä tuntuvat, vaikka niitä vasta on pikkupojan silmin marketeissa ihmetellyt.

Ja se valojen riemukulku, joka joulusta tekee vieläkin ihmeellisemmän pikkupojalle..

Lahjojakin taitaa olla pukki jo etukäteen tuonut, sillä pikkupoika on huomannut makuuhuoneeseen tuodun epämääräisen nyytin, josta värikylläisiä nauhoja on pikkupoika huomaavinaan. Mutta muistaa jo kauan sitten saaneensa ohjeet, että näihin säkkeihin ei sitten ole mitään asiaa ennen joulua. Ja pikkupoika tottelee, kuten kiltin pikkupojan pitääkin.

Radiosta pauhaa ihanat hartaat joulusävelmät, vaikka totuuden nimissä pikkupoika mieluummin joulun tunnelmaan haluaisikin enemmän iloisia joulusävelmiä kuulla. Jopa Juicen "sika" on kerrassaan mainio jouluralli pikkupojan mielestä, vaikka sen sanoitus onkin hieman rahvaanomainen pikkupojan mielestä.

Pikkupoika tietää, että tänäkin jouluna jouluksi saapuu kotiväen ystäviä tai sukulaisia joulun viettoon ja siten perhanat kyllä aavistuksen venyttävät joululahjojen avaamista... No, kaikki aikanaan...

Ja kyllä pikkupoika tietää, että Joulua vietetään Jeesuksen syntymäpäivän vuoksi ja kyllä pikkupoika yrittää pitää senkin mielessään. Sen takia niitä uskonnollisia joululauluja varmaan niin paljon soitetaankin...

Tv:stä tulee paljon jouluohjelmia ja pikkupoika odottelee, että aattoaamuna tulee taas se muutaman tunnin piirrettyjen jakso. Pikkupojan mielessä on myös se hieno hetki, kun Turussa julistetaan Joulurauha. Jotenkin viimeistään sillä hetkellä pikkupoika tuntee Joulun olevan täysillä käynnissä.

Pikkupojan Joulun odotus on ollut työlästä. Kuukaudet tuntuvat kuluvan hitaasti ja vaikka kesät ovat hienoja, ei mikään vedä pikkupojan mielesssä vertoja Jouluaattoilalle..

Se vasta on jotain se...

Pikkupojan joululahjatoivelista on pitkä, pitkä kuin niiden lentomatkustajien odotus, jotka lakon takia näyttivät surkeilta televisiossa lentoasemalla. Pikkupoika ei ymmärrä, miksi toiset haluavat pilata toisten Jouluilon, järjestämällä moisia temppuja juuri Joulun alla. Ja pikkupoika on huolissaan myös niiden Lapin yrittäjien puolesta, jotka näin jäävät ilman asiakkaita. Ja vaikka pikkupoika ei noista sioista hirveästi ymmärräkkään, niin silti pikkupoika tuntee sydämessään vääryyden koittaneen...

Pikkupoika tietää, että vaikka koskaan koko listan mukaan pikkupoika ei lahjoja saakaan, niin yleensä pikkupoika on kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä papereiden kätköistä löytyy.

Pikkupoika on muutenkin jännittynyt, koska joulukalenteriarvan aamuisesta luukusta löytyi joulupukki ja jos vielä pari joulupukkia tulisi, olisi pikkupojan rahahuolet ohitse, sillä 20 000 euroa on pikkupojan mielestä kohtuullisen iso raha..

Nyt pikkupojan pitää vielä pinnistää ja pysyä housuissaan, sillä vielä on kolme päivää jouluun.

Niinpä pikkupoika starttaa Volvonsa ja lähtee kipakassa pakkassäässä ajelemaan kohti Fiskarsia, kuluttaakseen aikaansa puhaltamalla mielenkiintoisia uusia lasiesineitä asiakkaille, joita pikkupojan mielstä Jouluaikaan voisi olla enemmänkin......

Lumi on tullut ajoissa...

Lieneekö tulossa viime talven kaltainen lumivuodenaika vai onko tiedossa aivan jotain muuta? Vuodet ne vierii niin voimallisesti..

Jo tässä täyttä häkää odotellaan joulun tuloa ja sitä vuoden rauhallisinta hetkeä, jolloin lasimestarinkin suupielet entisestään nousevat ylöspäin. Silloin oikeasti vedetään henkeä ja kerätään voimia tulevan vuoden koetuksille.

Blogit jumissa, sano lasimestari, kun kotisivut avasi...

Jaa-ha, niin se taitaa olla, että parempi pysyä suutarin lestissään. huomasin tämän, kun tuossa tarkastelin kotisivujemme tilaa. No, sielläpä ei ensinkään näkynyt blogeja, vaikka niitä olin sinne tasaisin väliajoin laittanut.

Eräs ystäväni asiasta mainitsikin, mutta ajattelin, että hän olisi vain halunnut, että useammin olisin tekstejä kirjoitellut..

No useammin varmasti, kun edellinen oli näkyvissä tammikuun kohdalla. muut kuukaudet näytti tyhjää ja vain siksi, että yksi pieni rasti oli unohtunut kuukaudesta toiseen laittaa sivujen päivitysosassa.....

No nyt tulee sitten puolen vuoden ajatuksia yhdellä kertaa...

31 vuotta vaan ei sikana...

Niin sitä ihmislapsi huomaa olleensa rakastamallaan alalla jo 31 vuoden ajan. Olenko sitten oppinut jo kaiken, kun vuosiakin on tullut jo noin paljon täyteen.??

Ja kattia kanssa. Joka päiovä törmää asioihin lasin kanssa, jotka tuntuvat uusilta, vaikka samaa hommaa olisi tahkonnut vuositolkulla. Lasi kyllä osaa yllättää...

Ei ihme, että sen pauloissa olen näin pitkän ajanjakson jaksanut pakertaa. Toisaalta kyllähän lasikurssilaisistakin huomaa, kuinka helppoa lasiin hurahtaminen on...

Alkuun niin arat ja varovaiset kurssilaiset ovat hetken päästä lasin täydellisessä otteessa ja elävät ja hengittävät samaa ilmaa pillin kautta. On aivan uskomatonta huomata, kuinka, lasi imaisee sisäänsä ihmissieluja ja sen jälkeen näitä lasilahkolaisia on syntynyt vuosittain useita kymmeniä...

Jo muutaman tunnin työskentelyn jälkeen useilla kurssilaisilla on voimakas näkemys siitä, mitä pitäisi tejhdä ja mitä pitää tehdä..

Olen joskus melkein huvittuneena seurannut tätä näytelmää, kun ensimmäiset työt ovat takana, niin johan tulee neuvoja joka taholta, kuinka lasia pitäisi käsitellä, huolimatta siitä, ettei sitä taitoa ole vielä neuvojallekaan siunaantunut....

Voi kuinka minä rakastankaan tätä lasia ja sen lieveilmiöitä....

Kurssien vetäminen on ihanaa puuhaa ja antaa opettajalle paljon ja toivon mukaan myös kurssilaisille...

Usein nauran itsekseni aivan katketakseni kurssien aikana, mutta yleensä toki siäänpäin niin, ettei kukaan sitä huomaa, vaikkakin silmistä naurua ei ihan helposti saakaan näkyvistä.....

Heinäkuu ja ei edes helle tunnu....

Nyt on heinäkuun loppu ja tämä helleaalto on käsittääkseni kovinta, mitä Suomessa on koettu. Lasinpuhaltajan arki on luonnollisesti edellämainituista syistä tavallista työläämpää...

Mutta , jos asiaa oikein fundeeraa, niin tilanne on siinä mielessä outo, että helle ja kuumuus ei varsinaisesti tunnu.

Tuulettimet toki pörräävät täydellä teholla, mutta se vie kuumuutta niin paljon pois, että varsinainen lasinpuhallus on ollut suht´helppoa. Kosteat päivät ovat asia erikseen ja niille sitten ei oikein kortikonsteilla mahda mitään.

Kesä menossa ja juhannus tulilla....

Nyt on tämä kesä mennyt niin kovaa kyytiä, että hädin tuskin olen mukana pysynyt. Fiskarsin studion valitettavan likaisista ikkunoista ulos katsellessa, tulee mieleen, että voisi tässä varmaan muutakin tehdä, kuin näpytellä blogia, lasiuunin lämmön hivellessä orvaskettä......

No, kesä on aina kesä. kyllä siitä pitää ottaa kaikki irti ja näin sitä varmaan juhannuksena sitten tehdäänkin.

Mari Rantasila, tuo aistikas laulaja/näyttelijä..

olen aina pitänyt Mari Rantasilasta. Jos minun pitäisi kuvailla nainen, joka sykähdyttäisi minua voimalisimmin, tulisi vääjäämättä esiin Mari.

Tuossa aamulla matkalla studiolle, kuuntelin hänen kokoelmalevyään ja voi kuinka aistillinen, jopa lievästi eroottinen tapa hänellä onkaan tulkita laulujaan.

Ehdottomasti seksikkäin laulettu R on hänen yksi extrapuoli (lienee syntymälahja)

Mutta niin vain kaikki laulut tuntuvat sopivan hänen suuhunsa laulettaviksi...

Näyttelijänä, hän myös edustaa sitä esittäjäkuntaa, jonka roolisuorituksia voi katsella mielellään, tuntematta vaivautuneisuutta näyttelijän puolesta. Hän pystyy eläytymään rooleihinsa vaivattomasti(ei varmaan ihan helppoa, itse kun on joutunut näyttelemään lähinnä selvää vaimolle), niinkuin hyvän näyttelijän pitää...

Kertakaikkiaan kympin nainen ja mikä parasta, samaa vuosikertaa 63, kuin minäkin...

Mikäköhän teatterikappale hänellä on tällä hetkellä menossa, voisi olla kiva mennä tarkastamaan nykykunto..

Voi Mari, kun sinulla kaikkien töittesi ohella on aikaa, niin tule Fiskarsiin puhaltamaan oma lasimaljakko. Sitä et varmaan vielä ole tehnyt, vaikka paljon oletkin...

Sen tarjoan sinulle ilomielin...

Juhannusaattoyönä viljapellolle nähtävyyksiä katsomaan..

Totuuden nimessä on sanottava, että aattoyönä viljapellolla vilahtelevat alastomat neitsyet, ovat askaruttaneet mieltäni viime aikoina. Mikä voisikaan olla kauniimpi näky kuin nuori (miksei vanhakin) nainen alston vartensa jännittyneenä kevyesti loikkimassa viljapellolla nviime säteitten kullatessa valkeita (miksei tummiakin) kutrejaan, jotka palmikolle laitettuna rytmikkäästi pomppivat selkää vasten, sulhon etsinnän lomassa....

Pitänee olla paikalla, ties vaikka moniavioisuus pääsisi kunniaan täällä kotisuomessakin...

Mutta mitä sitten, jos paikalle sattuukin naapurin vanha isäntä, jonka juomisharrastus on jälleen kerran riistäytynyt otteestaan ja hän siellä pussihousun persukset kuraisina konttaa kohti auringon nousua tai vaihtoehtoisesti kohti maatilaansa, jos vielä muistaa missä päin se sijaitsi....

No ukko kuin ukko, jos se pitää ottaa, niin ei nainen siitä pahene...

Ja tapahtui tuona päivänä...

Aloitin tuossa viime sunnuntaina uudén elämän...

Ei siinä mitään dramaattista ollut, aloitan uuden elämän keskimäärin kolme kertaa vuodessa...

Usein uuden elämän alku on oikein auvoista aikaa...

Tällä kertaa uuden elämän ensimmäinen aamu sujui "onnellisissa" merkeissä. Heräsin rättiväsyneenä ja riutuneena, mutta tarkat evästykset uuden elämän alulle tiukasti takaraivoon tarttuneena, sillä olinhan ne itse luonut....

Tuntui siltä, että uuden elämän voisi aloittaa hieman helpommissakin merkeissä, toisaalta ehkä juuri nämä alkuvaikeudet saattavat matkalle, josta saattaa tulla pitkä, ainakin kolmannesvuoden mittainen.....

Uusi elämä voi olla uuden elämän alku...

Näin helposti voisi asioiden luulla lutviutuvan aivan kuin itsestään. Uuden elämän aloittamiseen kuitenkin kuuluu erilaisia esivalmisteluja, joista tuonnempana lisää...

Hiljaa hyvä tulee, sano mestari, kun uunia ylös lämmitti...

Niin se vaan kevät on ehtinyt pitkälle, hiirenkorvat koivuissa ja omatkin hiirenkorvat lurpallaan, tässä mennään pikkuhiljaa eteenpäin..

Vanha uuni otti ja hajosi! Ei toki lopullisesti, vaan sen korjaaminen on kyllä ihan mahdollista edelleenkin.

Johan se saavutti kunnioitettavan 20 vuoden iän ja kyllä kai sillä vielä parikymmentä vuotta lisääkin pystyisi tekemään.

Uunille kun annetaan normaalisti eliniäksi 3-5 vuotta, niin kyllä tuo uuni sitten jo on kotiinpäin vedossa ihan kunnioitettavaa luokkaa.

Olen toki tuossa viime vuosien aikana kehittänyt jos jonkinlaisia korjausmenetelmiä uuneihin ja siten saanut niitä kestämään. Uunin valmistajille ei ollenkaan hyvä asia..

No korjaan tuota vanhusta ryhdyn, kun aikaa tulee, nyt olen viimeiset 4 päivää lämmittänyt uutta uunia käyttöön.

Tänään pitäisi jo päästä kokeilemaan lasia uunista...

Ristiäkin se varmasti pitäisi ja spumantepullo kylkeen lyödä. mutta kaikki aikanaan...

Ehkä sen voisi ristiä "Tarmo Ensimmäinen" tai sitten vain

"Forno" italialaisittain, vaikka suomalainen uuni onkin!!!

Hullut Päivät takana, hullut päivät myös edessä...

Näin keväällä käy, hulluilla päivillä tuli oltua oikein joka päivä ja ihmisille tuli juteltua, mikä on perin harvinaista, kun ottaa huomioon sulkeutuneen karjalaispojan luonteen...

Jostain kummasta syystä´minä pidän oikein kovasti hulluista päivistä.

Olen joka vuosi tehnyt sieltä hyviä hankintojakin, vaikka en siksi siellä olekaan. 10 kpl hienoja cd -levyjä on joka kerta mukaan eksynyt ja klssikkoja kun ovat ja halvalla saa, niin mikä ettei...

Kyllä olen sitten jorissut yhtä sun toista asiakkaiden kanssa ja kaiverrellut esineisiin ties millaisia kaiverruksia.

Olen aina Stockmannin henkilökuntaa kehunut ja pitänyt erittäin korkeassa arvossa ja juuri hulluilla päivillä sen arvo vain nousee. Niinkin kovassa paineessa kun joutuvat työskentelemään ja aina riittää hymyä ja ymmärtämystä sekä tietysti asiantuntemusta asiakasraukoille, jotka puolitainnukisissa yrittävät löytää sen yhdenkin luettelotuotteen vielä.....

Minultakin moni kyseli, mutta oli pakko tunnustautua heti ulkopuoliseksi, jottei myyjien maine olisi mennyt.

Sen verran olen itsekin tavaratalossa seikkaillut, että en ketään siellä isommin ala opastamaan...

Mutta mukavaa oli jälleen kerran, iso kiitos 4 kerroksen väelle, ainakin sinne lahja-, matkamuisto-osatojen puolelle.

Heidän kanssaan kun enemmän olen tekemisissä...

Hullut päivät on meillä jatkuneet siitä lähtien, tilauksia satelee ikkunista ja ovista ja tekijät vanhenevat sulassa sovussa teoksiensa kanssa....

Kitara, taivas ja tähdet....

Jostain kumman syystä on alkanut poltella tuota kitarakämmentä... Vanha kunnos rockyhtyeemme on ollut pitkään telakalla ja osa ryhmästä on siirtynyt kirkkomaan orkesteriin, mutta tekijöitäkin vielä riittää...

Olisihan se nastaa laittaa vanhat luritukset päivittyneeseen muotoon vielä tämän vuosituhannen puolella...

Aikaa toki riittää, jos elämä jatkuu....

Tuhkaa, vain tuhkaa, on kaikki tää...

Joo, ei sitä ikinä oisi uskonut, että tulivuori kaukaisessa Islannissa sekoittaa koko Euroopan.

Näin on vain käynyt ja taitaa jatkossakin tulla käymään....

Miten niistä aiemmista purkauksista on selvitty, vai onko koneet vaan lennelly ilman sen kummempia murheita, kun aiheesta ei ole aiemmin puhuttu...

Siinäpä kysymys????

Sanasta miestä, sarvesta herra 47:ää...

Näin on päässyt käymään, vuosirenkaita lukiessani, huomasin yhden renkaan ilmestyneen lisää.

Eikö tämä koskaan lopu???

No, loppu on lähellä ja joka lähemmäksi mennään.

Radiokin sopivasti YUP:tä soittaa, että: meitä odotellaan mullan alla, meitä odotellan siellä......

No, jottei liian synkäksi heittäydytä, täytyy todeta, että tämänhetkinen elämänvaihe on ehkä parasta, mitä olen kokenut.

Ikää on tullut sen verran lisää, että ei tarvi enää maailmoja tavoitella, vaan realistisesti mennään eteenpäin, korostaen sanaa eteenpäin, sillä ihminen on kehittyvä yksilö!

Rasisti, fasisti vai basisti????

On se vaan verrattain vaikeaa tämä elämä. Nyt kun on maahamuuttajista ollut paljon porua, eikä aiheetta.

Otan itsekin nyt kantaa asiaan ja todennäköisesti minut rasistina ristiinnaulitaan, mutta asiaa!

kaiiki näkivät ti jälkeenpäin kuulivat näistä valtavista vuositason rahankäytöistä koskien eritä maahanmuuttajaperheitä.

Nyt totean ykskantaan, että ne jotka pahimmillaan ovat liki savimajoissaan omassa maassaan asuneet ja varmasti hyvin askeettisissa oloissa kuitenkin, niin miksi heidän elämän muotonsa on muutettava luksukseksi täällä, koska he eivät sitä varmasti itse vaadi.kyllä jos rahaa tarjotaan, ei siitä varmaan kukaan kieltäydy!!!

Ymmärrän hyvin asioita siitä näkövinkkelistä, että sodan jaloista on päästävä pois ja että elämä uudessa maassa, uudessa kulttuurissa ottaa aikansa ja uuden kielen oppiminen on joskus suoraan sanoen vaivalloista.

Mutta kyllähän näiden ihmisten asunnot voitaisiin kalustaa vaikka kierrätyskeskuksista saatavilla huonekaluilla. nekin varmasti parempia, mihin moni on tottunut. sama pätee vaatteisiin,.

Ymmärrän, että asioita pitää saada, mutta jos oman maan kansalaiset samassa tilanteessa joutuvat tekemään kaiken toisin ja vaikeamman kautta, niin totta kai se herättää vihamielisyyttä ja katkeruutta.

On asunnottomia raukkoja ja niitä joiden toimeentulo ei kertakaikkiaan riitä koska palkka on pieni ja usein vielä useaa tötä tehden se ei riitä...

En vaadi, että näiden ihmisten pitäisi tehdä töitä heti maahan saavuttuaan, vaan kuten mainitsin, aikaa vie kulttuuriin sopeutuminen,mutta nämä autot, huonekalut ja merkkivaatteet on kyllä sitten jo aivan liikaa..

Olen varma, että nämä ihmiset ovat onnellisia siitä, että pääsevät turvalliseen maahan ja eivät he varmasti halua herättää maanmiehissämme katkeruutta tällä tavalla.

NYT JÄRKI KÄTEEN PÄÄTTÄJÄT!

Työperäinen muutto on ok, tiedänhän sen itse, Italiassa olleena. Toki ei sielläkään kaikki hyvällä katsoneet muualta ammattityövoiman hankintaa kohtaan.

Joka tapauksessa ymmärrän ja kunnioitan heitä siitä, että he ottivat minut niin hienosti vastaan..

ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset pitkäaikaistyöttömät pitäisi laittaa vaikka roskia haravoimaan kaduilta, kelarahansa eteen...

Ja tämä koskee tietysti niitä, jotka eivät töitä haluakaan tehdä!!!

Politiikka on perseestä, jos sitä oikeasta reiästä katsotaan!

Ja sitten vielä nuo puolueet. Kun eivät uskalla sanoa mitään, peläten leimaantumista.

Jotkut perussuomalaiset siinä sitten vetää ihmiset uurnille ja näin saavat ääniä, koska uskaltavat sanoa asiat niin kuin ne on! Toki Kokoomuksen Stubb? tämän päivän Hesarissa totesi aivan oikein sen, että maahanmuutto pitää olla myös maan kansalaisten mielestä oikeudenmukaista toimintaa.

Eli, varmaan useimmat suomalaiset haluavat auttaa maahanmuuttajia, mutta ei siitä saa tehdä sellaista kysymystä, että syntyy kansalaisliikkeitä koko hommaa vastaan ja vain siksi, että omat kansalaiset ovat tyystin unohdettu.

Mitä muuta ulkoministerimme sanoi, siihen en ota kantaa!!!

Jämillä pärjää, jos ei muuta ole tarjolla….

No, kävipä niin, että mestari sattui hiihtoloman pitämään. Se ei ole jokapäiväistä, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Toiki hiihtoloman huonoin puoli on siinä, että se on lyhyt ja se kuluu nopeasti.

Minun hiihtolomani vika oli siinä, että se oli normaalia hiihtolomaa lyhyempi ja siten se kului vieläkin nopeammin..

Loma tuli kuitrenkin vietettyä Jämijärven mukavissa maisemissa ja jo se asiasta tekee vielä ihmeellisemmän, että viime vuonna sama asia toistui ekan kerran.

Tässä lienee syy puhua traditiosta, mutta maltetaan sen verran ja katsotaan , mikä on ensi vuoden tilanne…

13.01.2009

Aika yhteenvedon eli mitä ihmettä sitä vuonna 2008 tapahtui...

On se aika vuodesta, jolloin on yhteenvedon aika ja samalla tarkistaa, onko uudenvuoden lupauksista muuta kuin muistot jäljellä.

Alkuun kiitos Sabinelle terveisistä, valitettavasti onnistuin vieraskirjasta ne poistamaan lopullisesti, mutta terveiset tuli ja meni perille!!!

Tammikuu 2008 oli poikkeus aikaisempien vuosien tammikuuhun, että töitä oli siunaantunut tai jäänyt Joulusta yllinkyllin heti alkuvuoteen. Niinpä Joululoma jäi lyhyeksi ja suoraan kinkun äärestä alkoi jumalaton oravanpyörä kohti kesän sesonkia. Uuden vuoden aattona tehdyt lupaukset paukahtelivat ilotulitusrakettien tavoin ja itse asiassa en edes muista, mitä tuli luvattua...

Tälle vuodelle lupasin olla lupaamatta ja lupasin myös rikkoa kaikki lupaukset, jos niitä epähuomiossa olisi tullut tehtyä...

Viittaako tämä sitten lupaustentekohetken poikkeuksellisiin olosuhteisiin, vai mikä lienee motiivina siihen, että asioita ei oikein tahdo muistaa...

Helmikuu 2008 oli kuukausi, jolloin lasinpuhalluskurssimme pyörivät jo täydellä tehollaan ja uusia asian harrastajia saatiin kiitettävä määrä lasin salaisuuksiin perehtymään. Tämä tunnetusti terapeuttinen ja huumorilla kyllästetty tapahtumapäivä on ollut jo vuosien ajan suosittu vaihtoehto viettää lauantaipäivää.

Itselle se on ollut ainakin sitä ja voisi päätellä jatkokurssien määrästä, etten ole yksin mietteineni...

Helmikuussa myös olin skeptinen tulevien 45- vuotis synttäreitteni tuomasta ikälisästä eli viisaudesta.

Töiden osalta taisi olla vuoden hiljaisin kuukausi, tarkoittaen sitä, että ei ylitöitä tehty ihan joka päivä....

Olutdieetin uskomaton keveys myös heijastui helmikuun kuulaisiin päiviin...

Tänä vuonna Ystävänpäivää odotellessa aika hupenee, kuin jäälyhdyt tammikuisessa vesisateessa..

Maaliskuu 2008 oli hyvä kuukausi, kuten maaliskuu aina minulle. Olen syntynyt 6.3.63 klo 6,30, huonessa 6 ja syntymäpainonikin oli vielä 3 kg 600 g, joten kolmekutosta on elämäni lähtökuoppiin ladattu oikein isän kädellä.

Viime vuonna tuli Tarmon päivänä 45 mittariin ja nyt sitten vuosi lisää. Muistan kuinka muutma aurinkoinen päivä antoi niin keväisen tunteen, että sellaista kaipaisi joka päivälle.

Myöntää täytyy, että lieneekö muistin ollenkaan oikeassa auringon suhteen, mutta tälläinen mielikuva on jäänyt.

12.02.2009

Yhteenvedossa veto kohdistuu vain yhteen...

Jatkamme maallisen taivalluksen parissa ja käymme lyhyesti läpi viime vuoden kohokohtia(onkijoiden suosikit).

Huhtikuu 2008 meni niin ankarasti työn merkeissä, että siitä on jäänyt vähän mitään muistettavaa.

Aikaiset aamut, vähäiset yöunet ja hikiset tunnit uunin äärellä, nämä muistuvat ensimmäisenä mieliin.

Fiskarsin verstaan lievät muutostyöt veivät sen osan energiasta, mitä jostain syystä oli jäänyt puseron varteen.

Muuten huhtikuu tuo aina tullessaan enenevän määrän turisteja ja pikkuhiljaa elämä Fiskarsissa alkaa uudelleen, uin karhu heräisi talviuniltaan..

Myös Annen ryhmän 2 kurssi ja Hannen nelonen olivat kurssikuukauden miellyttäviä tapauksia, ottaen huomioon pienen pienen päällebuukkauksen edellisten kurssien kohdalla......

Toukokuu 2008 oli ryhmien osalta tosi suosittua aikaa.

Silloin tehtiin myös päivittäisten vieraspuhaltajien ennätys, joka on 54 puhaltajaa. Tämä on jäänyt myös mieleen päivänä, jolloin taukoja ei ehtinyt pitää ja ruljanssi alkoi klo 10.30 ja päättyi illalla klo 19 jälkeen. Samoilla jaloilla koko päivä ja kaksi kupillista kahvia ja yksi lasillinen vettä päivän menu. Paino putosi 13 kg jo ensimmäisen vartin aikana ja vasta sitten alkoi tasaantumaan tai ainakin siltä se silloin tuntui. Toukokuu toi myös valtaisat oppilasryhmät ruukkiin ja taas moni lapsi tietää paremmin, että kuinka siitä sulasta lasimassasta ja aikaiseksi vaikkapa joutsenen.

31.03.2009

Maaliskuun viimeistä viedään....

Huh-huh, sanoi mummo kun kynnykseltä putosi eli aina sitä oppii uusia asioita kun vanhaksi elää. Kevään tulo, se on vuosi toisensa jälkeen mitä hienompi tapahtuma ja arvokkaammaksi sen tekee se seikka, että vielä on kevättä vastaanottamassa....

Meitä odotetaan mullan alla, mutta me ei mennä ihan vielä...

Otsikko on laina hienon suomalaisbändin YUP:n taannoisesta hitiksi asti vääntyneestä kappaleesta, josta "Herra Loirokin" on tehnyt varsin syvällä rintaäänellä ammennetun tulkinnan..

Niin, satuin tässä vanhoja valokuvia selaillessani huomaamaan sellaisen mielenkiintoisen seikan, että yhdessä yhteisessä työkuvassa, jossa sattumoisin oli kuvattu kahden silloisen olemassaolleen taidelasiverstakon kokoonpanot, oli kirkkomaan puolelle lähteneitä eli mullan alle menneitä jo selvä enemmistö!!!!

Herra Armahda! Ei kai tämä nyt vain tarkoita sitä, että pikkuhiljaa maan vetovoima käy vastustamattomaksi ja siten mullan alle olisi menijöitä vielä kiihtyvässä määrin.

Huojentava asia on siinä, että tuo kuva oli otettu 80-luvun alkupuolella, joten harveneminen on alkanut sieltä luonnollisemmasta päästä, joskin viikate on niittänyt tuoreempaakin viljaa, jos näin asiaa voidaan ilmaista.

Tuonelan koivut tekevät hiirenkorvaa...

Poliitiikka,

Josta aiheesta riimitteli Pelle Miljoonakin eli Pelle 166666 ja osia tämän päivän kurssin mukaan. Olen tuossa pannut merkille, että politiikassa tosiaan vähän Pellen (hieman naivin ja haperonkin tekstin) esittämiä elementtejä.

Juuri nyt antaisin suurimmat poitsit Jyrki Kataiselle siitä ,että huonotkin asiat on kerrottava realistisena, vaikka oman kannatuksen menettämisen pelon varjolla. Kyllä hänelläkin ne omat heikkoutensa on, mutta kuitenkin...

Jos Ilkka Kanerva tunnettuna naistenmiehenä sai kenkää ministerin tehtävistä pelkkien säädyttömien tekstiviestien takia, niin mitä pitäisi tehdä Matti Vanhaselle.

Matti kukkarossa tai ainakin lompsassa..

Matista olen jollain perverssillä tavalla aina pitänyt, mutta nyt taitaa käydä köpelösti ja valtataistelijat, jotka Matin pallia(palleja) kiihkomielisesti vaanivat, ovat oivan tilanteen edessä. Hävittyjä vaaleja, kannatuksen jatkuva aleneminen ja vielä kaiken lisäksi sitten nämä typerähköt sähköpostit, jotka miehenä ymmärrän huumoriksi, mutta hänen asemansa huomioon ottaen ja Ilkan aikaisemmat sattumukset, olisin jättänyt lähettämättä. Saanevat sitten aikaan lumipalloilmiön, jonka seurauksia saamme nähtäväksemme tuota pikaa. Ei ole helppoa siirtää Mattia pois, koska tilalle ei ole tulossa ketään sellaista ehdokasta, josta olisi edes kunnon vastusta hänelle. Anneli Jäätteenmäki sellainen olisi, mutta hänet järkättiin sivuun syillä, joiden varjolla tänä päivänä saisi melkein kenet tahansa syrjään. Todelliset syyt lienevät syvemmällä oman puolueen sisällä. Silloin olisi tarvittu tukea eikä puukkoa...

Mauri Pekkarinen on yksi valtakunnan todellisista viisaista ja vanhemmaksi valtiomieheksi, uskon hänen olevan liian viisas edes harkitsemaan paikkaa. Hänen asiantuntemukselleen on edelleen käyttöä ja toivoa vain sopii, että vastaavanlaisia tietopankkeja putkahtaisi enemmänkin politiikkaan mukaan.

Ah Jutta...

Jotain kertonee demarien tilanteesta se, että uuden puheenjohtajan ajasta on jäänyt mieleeni vain Jutta verkkosukissa jossakin aikakausilehdessä muutamia kuukausia sitten...Ihan hyvät kuvat kyllä!!!

Ei taida luvata hyvää...

Sitten tuo opposition jatkuva rakkikoiran räksytys on sitten niin mahottoman jonninjoutavaa. Kyllä minä tiedän, että opposition pitää räksyttää joka asiasta hallitusta, saadakseen hallituksen toimet näyttämään pieleen menneiltäja oman kannatuksen nousuun. Ja kun tämä aika antaa siihen loistavan tilaisuuden, niin mikä ettei! Mutta tiedän kyllä oppositionkin eväät vähemmän leuhkoiksi, jos asiat pitäisi saada menemään pikavauhtia ylöspäin.

Eikä se kannatuskaan ole näyttänyt kasvun merkkejä. Onko kansa viisastumaan päin.....

Vasemmistoliitto tuntuu häviävän kuin pieru Saharaan, eikä vähiten puheenjohtajansa ansiosta, jonka kravatit taitavat olla SE juttu... Voi kuinka me sinua kaivataan Suvi-Anne!!!

Vihreä liitto on sitten minulle henkilökohtaisesti vaikeampi tapaus. Hallituksessa olo ihan ok ja kyllä noita vihreitä arvoja varmasti näinä päivinä pitää kunnioittaa, mutta jotenkin valjuksi se vaan jää. En muuten nostaisi Anne Sinnemäkeäkään kovin korkealle.....

Lopuksi toteamus, jonka moni muukin jo huomannut.

Timo Soini on fiksu ja filmaattinen mies, joka ansaitsisi enemmän, mutta kyllä tuo perussuomalaisten ryhmä muuten on aika ajopuita....anteeksi vaan...

Äijät senkun parantaa juoksuaan!

Nyt tuon poliittisen katsauksen jälkeen muutamia asioita taannoisesta Aijät shown filmauksista. Oli tietysti erinomaisen hienoa saada pari kunnon Äijää paikalle, jotka eivät ole mitään tuppisuita, vaan molemmilla on kyllä tuo sana hallussa. Ja mikä mukavinta huomata, ei niillä olekaan mitään roolia päällä, vaan ovat ihan sitten samanlaisia, niin kameran edessä, kuin takanakin.

Se, että homma yleensä onnistui niin hyvín, täytyy näitä pitkätukkia kiittää. Aika lailla rohkesti miehet hyppäsivät uunille, ilman minkäänlaista kokemusta ja täytyy sanoa, että kamoeroiden suristessa, ei se mikään helppo homma ollut. Eli ei etukäteisharjoitusta, vaan miehet suoraan uunille ja vain minun näyttämän mallin mukaan liikkeelle.

Siihen nähden tulokset loistavia..

Olihan siinä Äijillä ihmettelemistä, että näinkö ne esineet syntyy. Hynysen homma meni paremmin putkeen, mutta Nikulan teos oli niin uniikki, että ei sellaista pysty toista tekemään ja kuten Hynynen kuvaili sitä, että " on kuin hevosen k...ä", se piti kyllä aika lailla paikkaansa.

Miehet rupattelivat kuvausten tauolla mukavia ja sellainen kuva jäi, että eivät ole vahingossa mainettaan hankkineet. Kuunnelkaa muuten Kotiteollisuuden biisejä. Hienoja vetoja ja hynysen sanat ovat kyllä aika ylivoimaisia. Mahtisanoja!!!

Sub tv:n pirskeissä ohjelman julkkareissa sitte viini virtasi ja tarjoilu oli hyvää. Kiitos vain asfalttimiehille, jotka isolla porukalla olivat ensimmäisinä paikalla ja ilmaisen oluttynnyrin pohjia pääsi katselemaan heidän jälkeensä. Mutta hauskaa oli ja kiitokset Subille hienosta jutskasta!!!

30.03.2009 klko 9,30

Vuosirenkaan vaihtoaika..

No niin, vihdoin kun tuo viime vuoden muistelu on tullut päätepisteeseen ja voi taas palata pikkuhiljaa tavalliseen arkeen. Kevät on tuloillaan ja siitä varmimman merkin saa siitä, että tulee itsensä kolhittua viime lumilla. Onnistuin töissä jalkani vääntämään viikko sitten ja nyt sitten, kun jalka oli jo melkein kunnossa, tuli mentyä rähmälleen niin maan perusteellisen kunnolla hiihdellä jäistä alamäkeä.

No, mitä tästä opimme?? No suoraan sanottuna:"Ei mitään!!".

Kun tässä on ehtinyt jo 46 vuoden kunnioitettavaan ikään, niin voisi kuvitella asioden luistavan hieman paremmin. Mutta kun ei, pitoa riittää kyllä vaikka kavereille jakaa....

Facebookkia ja muita naamakirjoja sekä lärvioppaita...

Olen nykyaikainen ?, sivistynyt ?, kaunopuheinen?, viisaskin? mies, siksi oli aika oma facebookki laittaa myös aktiivisemmaksi´. On tämä elämä sitten mennyt erinomaiseksi. Ennen sitä istuttiin naamakkain ja kertoiltiin kavereille kuulumisia, silloin kun niitä sattui näkemään. Nytten kuulumiset kerrotaan hienovaraisesti kirjallisena, josta sitten "kaverit" saavat niitä lukea. Ei sitten minkäänlaista sosiaalista kontaktia. Hip-huraa!!!

No, täytyy poistaa vanhan kaavoihin kangistuneen miehen naamio kasvoilta ja todeta, että kyllähän tämä muoto tietysti tavoittaa helpommin ja sitten vielä se puoli, että kyllä kai tästä on sitten hyötyä myös niille, joille tuo perinteinen kasvokontakti on mahdotonta tai ainkin erittäin kiusallista. No, toisaalta tämä myös vieraannutta siitä.

Olen toki huomannut, että kirjoittajien joukosta suurin osa on niitä, jotka ovat jo valmiiksi muutenkin sosiaalisia....

Grazy days, I am coming!!!

Keskiviikosta alkaen työskentelen sitten hulluilla päivillä Helsingin tavaratalossa. Tulen kaivertamaan ja kertoilemaan asioista maan ja taivaan välillä ja tarkoitus olisi olla lauantai-iltaan asti. En jaksa ikinä lakata kehumasta Stockmannin myyjiä. En mukavampia ihmisiä ole tavannut juuri missään palvelupuolen ihmisissä. Ilmeisesti Stockmannin henkilökunnan laatuvaatimuksiin kuuluu juuri nämä ominaisuudet, jotka tekevät henkilökunnasta poikkeuksellisen osaavaa ja ystävällistä. En yhtään ihmettele, että Helsingin tavaratalon myynti on Suomessa suurinta. Edellä mainitut kehut ei rajoitu pelkästään Helsingin tavarataloon vaan kaikkiin muihinkin Stockmannin tavarataloihin. En ole missään koskaan saanut tylyä kohtelua.

Terkkuja vaan teille!!!!

30.03.2009 klo 9,00

Kesäaikaan vain elo makeeta on....

Vielä muutama rivi viime vuodesta...

Lokakuu 2008 oli yksi kiireisimmistä kuukausista viime vuonna. lasia tuli tehtyä oikein urakalla ja vielä vähän päälle. Hullut Päivät tuli koettua ihan paikan päällä jos myös työntekemisen tahti viittasi samaan aiheeseen.

Myös hurja uusi kunto-ohjelma(ties kuinka mones) näki päivänvalon ja sen tuloksia innokkaasti odotellaan edelleenkin...

Marraskuu 2008 oli edellisen kuun toisinto. Mitään muuta juuri ei ehtinyt kuin erilaisia tilauksia hoidella ja uunin äärellä seistä kärvistelemässä itseään.

Kaiken kruununa jo perinteiseksi muodostunut pikkujouluristeily, josta ei paljoa muisteltavaa jälkipolville (tälläkään kerralla) jäänyt.

Joulukuu 2008 antoi jo suuntaviivoja tulevalle vuodelle.

Seuraava otsikkolaina joulukuulta kertonee tilanteesta paljon. Hiljentyä pitäisi vaan kun ei ehdi...

(Do I know, it is christmas time????

Se on se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa hiljentyä.)

No onneksi taas on sekin hetki takana. Kun vihdoin Jouluun päästiin, sitä ennen toki vielä aatonaattoaamuna tuli vielä viimeiset toimitukset asiakkaille toimitettua.

Vatsalaukku todella venähti. Saunan jälkeen vartaloaan peilistä katsellessa tuli ikävä nuoruuden kiinteitä aikoja. Nyt ei riitä että on pussit nivusissa, vaan toinen pussipari löytyy silmien alta ja sitten vielä ylimääräinen nahkapussi vyön päältä. Ei puutuunut enää kuin tilipussi ja sitten bussilla matkaan...

No ihmiselämän kiertokulku tunbtuu noudattavan samoja uria päivästä toiseen ja toisesta kolmanteen....

19.03.2009

Päiväkirja on nyt sitten Blogi...

Kaikki muuttuu ja niin kävi meidän päiväkirjallemmekin. Se nyt vaan otti ja muutti nimensä muodikkaammaksi.

Sisällön tasoon sillä kuitenkaan ei ole ollut, eikä varmaan tule olemaankaan, mitään kirkasotsaisuuteen viittaavaa, mutta kunhan näitä jorinoita yritän rustata aian kun siihen tilaisuus tulee. Jatkamme vielä viime vuoden kertaamista.

Kesäkuu 2008 alkoi hiljaisena, kuten kesäkuun alut aina. Liekö koulujen loppuminen ja siihen liittyvä opiskelijoiden pienen hapenhaukkominen syynä, ettei perheet lähde heti silloin liikkeelle. Merkillepantavaa viime kesäkuussa oli se, että hiljaisuus jatkui liki kolme viikkoa entisten kahden viikon sijaan, mutta sitten se ruljanssi lähtikin taas käyntiin.

Tässä vaiheessa myös pitkään orastanut ajatus Iittalan kanssa tehtävästä yhteistyöstä näki päivänvalonsa.

Eli ajatus Humppilan tehtaalle avattavasta Bianco Blu studio/shopista lähti pieneen nousukiitoon.

Heinäkuussa 2008 sitten asiat lyötiin lukkoon ja niin Bianco Blu toimii tällä hetkellä kahdessa paikassa.

Fiskarsissa olen jostain syystä viihtynyt aina hyvin ja vaikka monella varmasti ehti jo hymy nousta suupieleen, kuvitellessaan meidän jättävän lipputankotehtaan ja samalla koko Fiskarsin, niin joutuivat sitten ainakin toistaiseksi nuolemaan kuolan naamaltaan....

Toki, olisi siinä tapauksessa varmaan muutamalta saattanut kyynelkin vieriä nenänvartta pitkin, kukaties.

Ei, jyrähdän minä, me emme jätä Fiskarsia, ellei Fiskars meitä....

Heinäkuu on selkeästi vilkkain kuukausi Fiskarsissa ja myös paikallismyynnin osuus on merkittävä koko vuosikin huomioon ottaen.

Elonkorjuu ja muita suomalaisia progebändejä..

Elokuu 2008 se sitten alkoi. Veljeni Reima, joka asustelee edelleen Siellä kotimaisemissamme oli luonnollinen valinta Hummpilan studion isännäksi, Itse olen pyrkinyt paikalla olemaan vähintäänkin kerran viikossa ja monasti useamminkin.

Meidät otettiin oikein hyvin vastaan Humppilassa ja monipulistimme ensitöiksemme aukiolot sellaisiksi, jotta mahdollisimman moni vieras pääsisi näkemään lasinpuhallusta. Monenmoisiin kysymyksiin vastailimme ja monet muistivat meidät Fiskarsista. Vaikka me olemme niin hiljaisia poikia ja ei meitä voi kansikuvapojiksikaan moittia...

Syksyllä kaikki on toisin..

Syyskuussa 2008 aloitimme Iittalan tuotteiden alihankinnan.

Otimme Humppilan päähän yhden postipojankin (titteli lasinpuhaltajan apurille) apumieheksi, kun muuten ei meinannut keritä...

24.04.2009

La primavera é arrivata!!

Kevät on saapunut!!!

Niin se vaan on, että kun suurempi hiki tulee terassilla istuessa, kuin lasiuunin ääressä pakertaessa, voidaan kevät katsoa saapuneen.

Oli kiva hetkonen istua auringonpaisteessa, kahvikuppi kourassa, mutta kun tuli niin kuuma, että oli pakko mennä uunille jäähdyttelemään....

20.04.2009

Vappu tulloo, vappu tulloo...

On taas se aika vuodesta, jolloin puhallettavat kumiesineet ovat kaikkien huulilla... hä-hää. Enkä muuten tarkoita tuota siveää tyttöstä, nimeltään Barbara....

Muistan tuossa muutaman vuoden takaisen episodin, kun Fiskarsin kevätnäyttelyn avajaisiin oli hankittu, muistaakseni viitisensataa ilmapalloa ja heidän mielestään ne oli kuin tehty meidän puhallettavaksi...

Lasinpuhallus on hauskaa, mutta ilmapallonpuhallus tuossa mittakaavassa kidutusta!!!!

Onneksi hankkivat pumput....

Lätkän ämämmät alkaa....

On taas se aika vuodesta, jolloin fanaattisimmat lätkäfanit saavat tyydytyksen tunteen kisojen alkamisesta. ja usein myös tuo tunne on ollut mennyttä jo melko aikaisessa vaiheessa.

Suomen joukkueen kokoonpano herätti heti kysymysmerkkejä, kun se julkaistiin.

Uskallan väittää, että joukkue pärjää. Ja ratkaisijoiksi muodostuvat ihan kotimaan liigan pelimiehet.

Jokerit on ensi kauden joukkueesta tekemässä täysin kotimaisen, niin kotimaisen, että Ruotsissa tovin pelannut Kalle Kerman ei mahdu mukaan. Liekö tässä enää mitään järkeä. Hifk tartu syöttiin!!!!

Niin, eli uskon Kalleen, uskon Villeen ja uskon Juusoon ja toivon Immosen pelaavan omalla tasollaan.

Jos näin käy, Suomi taistelee mitaleista!

Ihanaa Leijonat, Ihanaa!!!

Suomen nuorten kiekkoilijoiden taso on pudonnut ja siksi alle 18 v, voittivat vain pronssia????

Mikähän mahtaa olla nuorissa kiekkoilijoissa vikana, kun on kohta vuoden päivät valitettu, ettei meillä ole yhtään lupaavaa kiekkoilijaa tulossa ja että ollaan jääty jälkeen muista maista???

Pronssi kisoista ja uskaltaisin väittää, että kisojen paras ketju löytyi Suomesta!!!!

Hyvä pikkuleijonat!!!

Lidl on järkevä...

On tullut se aika vuodesta, että on pantava merkille seuraavaa. Lidl kauppa hyväksyy muiden palautuspullot, mutta muut eivät hyväksy Lidlin. Tästä on vedettävissä seuraavanlainen yhtälö: Kun Lidlin pullot pitää palauttaa Lidliin, niin aina siinä samalla on sitten kaupassakin tullut käytyä. Itse muutaman kerran vienyt Lidlin isoja pulloja muuhun kauppaan ja todennut 5 ison pullon jälkeen, että 2 euroa jäi saamatta. niinpä sitä sitten melkein kaikki pullot tulee vietyä Lidliin ja siinä samalla tehtyä ostoksia.

Lidlin työkalut ovat muuten hintaansa nähden huippuluokkaa!!!!!

Hyvä Lidl!!!

09.04.2009

Buon pasqua, sano suomipoika....

Edellämainittua mukaillen, kaikille oikein hyvää ja munatonta pääsiäistä, hä-hää!!!

Eli on tullut se hetki vuodeta, jolloin normaalit ihmiset pitävät 4 päivän breikin ja aloittavat niin pihan kuin vaikkapa nyt pelivälineen rapsuttelun, johtuen kevään tulosta.

Minä kuulun siihen harvaan etuoikeuttettujen ryhmään, joka pystyy moiset lorvimishetket ohittamaan oikealla työnteolla.. Tämä se vasta on jotain!!!

Joulujuhlista jaloin, pääsiäisjuhlista muna kädessä...

Mutta on sitä pientä ilonpilkahdusta omassakin pääsiäisessä. Hyvä ystäväni, vanha vihtahousu, saapuu pesuineen viettämään kiirasta torstaita kanssamme ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, hammaslääkäriä ei tarvita. Pieni kostea illanvietto on poikaa aina silloin tällöin ja tänään on juuri se hetki. Usein kyllä Pitkäperjantai tälläisen illan jälkeen tuntuu tuskaisen pitkältä ja kärsimysnäytelmä näytellään, eikä tarvita sijaisnäyttelijöitä. Näin on marjat!!!

06.04.2009

Grazy Days, Grazy ways....

Nyt ne on tullut koettua oikein neljänä päivänä peräkkäin.

Täytyy kyllä sanoa, että aikas rankkaa puuhastelua oli olla siellä aamusta iltaan, mutta, Ah niin mukavaa!!!

Aivan suurenmoisia ihmisiä sitä tapaakin Helsingin sydämessä. Niin hauskoja rupatteluhetkiä ihmisten kanssa ja erityismaininta niille ihanille myyjille siellä!!

No tämä sitten ilmeisesti jatkuu syksyllä...

Lenkkipolulle, lenkki kainalossa...

Onnistuneen?? nilkannyrjäyttämisen jälkeen, lenkkipolut kutsuivat jälleen uurastajaansa. Koko 110 kiloinen silavamassa ketterästi lähti liikkeelle, kun sunnuntaiaamuna ulos läksin. Tunnustaa täytyy, ettei sinne päinkään, mutta koska se tuntui mukavalta ajatukselta, oli se pakko kirjata....

No, kyllä se tunti tuli pisteltyä, hiljaksiin, mutta hölkäten kuitenkin. Keli oli ihana, pieni aamuinen kosteus ja aurinkokin pyristeli pilviverhon takaa silloin tällöin osoittamaan, ettei sitä ihan turhaan kultaista kehää ympärilleen saa. Tuli valittua uusi lenkkipolkukin ja samalla nähtyä asioita noi muutaman kilometrin säteellä kodistani, joita en tässä runsaan kymmenen asumisvuoden aikana ole huomannut aiemmin.

Osuuskaupanhoitajan olo tuli tutuksi...

Kuten vanha sanonta kuuluu, kyseinen olotila valtasi mielen ja kehon lenkin jälkeen. Aina puhutaan, kuinka ihana, raukea olo tulee, kun lenkin on saanut tehtyä.

Tällä kertaa kaikkea muuta. En pystynyt evääni liikauttamaan tuntiin ja olo oli kuin, jossei osuuskaupan hoitajalla, ainakin kuin jyrän alle jääneellä. Riemukkainta siinä tietysti oli se, että tämän jälkeen piti sitten lähteä jo taas lasimassan muovaus töihin..Ji-pii!!

Trulleja ja muita formulakuskeja...

Vihdoin viimein sain itseni raahattua Fiskarsiin ja siellä uunin äärelle. Onneksi tuli mukava pieni puhallusryhmä muovaamaan lasia, päivä lähti siten helpommin käyntiin.

Tämän jälkeen sisälle pamahti jotakin vierasta kieltä kirkuvat pikkutrullit, jotka hädin tuskin pystyin pitämään pois laseista ja uuneista. Heidän vanhempansa katsoivat paheksuvasti ja poistuivat, kun kehtasin eri kielillä komentaa näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä. Mitä sitten, jos nämä sarvijaakon poikaset olisivat polttaneet itsensä???

No, lasimestarin vastuullahan nämä tietysti ovat....

Onneksi trullipäivä on vain kerran vuodessa!

Illalla Morsetuskin oli liian kovaa työtä...

Tämän trulliepisodin jälkeen ajattelin, että voisihan sitä vaikka mennä kotiin, kokemusta tuli jo riittävästi.

Autossa laitoin alennusmyynnistä ostamani Love Proge 2- kokoelman pyörimään ja ihmettelin, että on sitä kummalista musiikkia Suomessa tehty..

Sauna oli must ja saunakalja mustbe ja kovan ravintotankkauksen jälkeen raukeampana kuin auringossa paahtunut etana, siirryin ennen yöpuulle menoa tv:n ääreen ja Morsea "katsomaan".

Siinä vaiheessa heräsin, kun Morse kuoli,. Joten sarja taitaa jäädä pitkälle tauolle... Ei edes tuleva pääsiäinen taida saada ylikomissariota henkiin. Kun vielä roolin tehnyt John Thaw:kin on siirtynyt jo ajasta iäisyyteen...

Nukkumatti kukkarossa ja muita kummallisuuksia...

Kun maanvetovoima on parhaimmillaan, saa se kenet tahansa sen piiriin. Minun kanssani ei tarvittu houkuttelua sokeripalalla, eikä millään muullakaan houkuttimella.

Kun rojahdin kuoleman väsyneenä punkan pohjalle, jäi vain mielikuva nukkumatista, joka kieroudessaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ja vie viimeisetkin centit kukkaron pohjalta, mutta sitte tuli armahtava uni jo....

Aamu alkaa edelleen A:lla ja ruumis olisi jo valmis huoneelle vietäväksi....

Ei tätä aamua voi kutsua mitenkään poikkeukselliseksi aamuksi. Aamujäykkyys on tallella ja tänä aamuna sitä esiintyy koko kropassa siinä mittakaavassa, että hädin tuskin pystyy raajojaan liikkeelle saamaan. Tähän yhdistettynä eilisen urheilun aiheuttama totaalipuudutus, niin siinähän on lähtökohdat uudelle päivälle.

Mikäli minusta riippuu ja riippuuhan se, niin tunnetusti positiivisella ajattelulla saa ihmeitä aikaan. Siispä napsautan sormia ja olen onnellinen suomalainen mies ja lähden virkeänä ja iloisena kohti uusia haasteita...

Meinasi vetää suun mutruun..

Sitten heti meinasi homma karata käsistä. Oikein ymmärtäväinen Passeli-ohjelmiston myyjä soitteli ja yritti myydä ohjelmaa. Kollegani ovat esittäneet kyseisestä ohjelmistosta ja etenkin asiakaspalvelusta senlaatuista raastavaa kritiikkiä, etten suosittelisi sitä edes pahimmille vihamiehilleni, vaikka tässä kohtaa kiusaus onkin valtava...

Omakohtainen kokemukseni on niin synkkä, etten voi olla kertomatta siitä.

Aikoinani katsoin, että kyseinen ohjelmisto voisi olla hyvä apu ja tilasin tuotteen silloisen tietsikkaani, jossa oli vielä windows 96. Vaihdoin kuitenkin koneen uudempaan vähän myöhemmin ja kun en ollut ehtinyt ohjelmaa vielä edes asentamaan, otin yhteyttä asiakspalveluun??? ja ajattelin, että kun ohjelma ei sopinut uuteen koneeseeni, että varmaan vaihtavat ohjelman...

Arvannette kuinka kävi. Joo, tosi passelisti, enkä ole sen jälkeen vaivannut mieltäni koko homman kanssa.

Eli suoraan sanoen perseestä koko homma!!!!

Positiivinen posetiivari katseli plussanapaansa...

Tämän jälkeen katse eteenpäin ja hymyä kasvoille, vaikka väkisin, sillä johan Johnnykin lauloi aikoinaan, että:"Hyyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan, hymyhuulet parin löytävät ja valat vannotaan"

Tai ainakin sinnepäin.....

Viikon musiikkitäky

AC/DC:n uusi Black ice on muuten yllättävän hyvä levy.

Mutta sitten vävän omituisempi jutska.

Ostin Stockkalta nivaskan cd:tä, kun olivat niin halpoja...

Sparksin vanha best of 74-76 osui käsiini ja muistelin bändin olleen aikoinaan tälläinen kova pop-hitti bändi. Kuulin sattumalta bändiä (veljekset Russell) Jake Nymanin jossain sunnuntai-ohjelmassa ja täytyy sanoa, että yllättävän tuoreelta kuullosti. Nyt sitten olen kiekkoa kerran ehtinyt soittaa ja uskallan suositella!!

26.05.2009

Kuumuus on tullut, valmistautukaa helevetissä....

Niin niin, on aika muistaa, miksi lasinpuhallus on eri vuodenaikoina aivan eri hommaa...

Nyt kun uunilla seisoo, tietää, että lämmin tekee tehtävänsä. Hautuneista munista voisi kuoriutua vaikka mitä, mutta jääköön se arvoitukseksi.

Olen nähnyt paljon kesän merkkejä, kuten, terassit täynnä oluenlitkijöitä, kaduilla vilistelee niin nuoria kuin vähän vanhempia naisia kovin kevyissä vetimissä. (ei siksi, että minua haittaisi), puihin on tullut lehdet ja golfatessa mehiläiset kedolla ovat riesaksi asti tuttavuudenhaluisia...

Leijonat ovat leijonia, Jalonen on jaloterästä...

Veikkasin tuossa taannoin suomen mahdollisuuksia lätkän MM-kisoissa. Ei veikkaus menneyt ihan nappiin, mutta leijonille täytyy antaa tunnustus ja Jaloselle etenkin hyvästä peuutuksesta ja peliajatuksesta.

Minä nautin Suomen peliesityksistä ja olisin mieluusti nähnyt Suomen loppupeleissäkin. no ensi vuonna uudelleen...

Mutta kyllä Leijonat tulee!! Muut hommat on jo hyvin hanskassa, vielä kun saadaan tuo maalinteko ongelma pois päiväjärjestyksestä, niin hyvä tulee....

13.05.2009

Pää on tyhjempi kuin paikallisliikenteen bussi..

Päätinpä taas ilahduttaa(????) ihmisiä, raapustamalla muutaman lauseentyngän tähän töllisteltäväksi.

Kuten otsikosta voi päätellä, että joko paikallisliikenteellä menee tosi huonosti tai sitten minulla menee paremmin...

Joo, joskus tuntuu siltä, että päästä ei saa mitään järjellistä

ulos. Joskus taas siitä on pelkkää hyötyä, koska niin ne tarinat ovat usein osuvampia!

Humppilan piimää ja Pohjan kosketuksia..

Humppilassa on kevään aikana käynyt mukavasti ihmisiä ja itse asiassa se ei edes ollut allekirjoittaneelle mikään yllätys. Tässä vajaan vuoden Humppilassa studiota pyörittäneenä olen huomannut, että muutamat Humppilan lasitehtaan myymälöiden henkilökunnat ovat erinomaisella asenteella kyllästettyjä ja tosi mukavaa väkeä. Tässä ei ole edes kotiinpäin vetoa, sillä tämän asian voi kaikki todeta itse poikkeamalla ostoksille kauppakeskukseen.

Jokaisessa paikassa on luonnollisesti ne poikkeukset, jotka vahvistavat säännön, mutta he eivät ansaitse palstatilaa tullakseen mainituiksi.

Fiskars Pohjassa tai paremminkin nyt Raaseporissa sitä vastoin vasta hieroo silmistään rähmiä pitkän talven jäljiltä.

Kuinka kiva onkaan taas saada nähdä niitä ihania ihmisiä, jotka käyvät sulostuttamassa työpäiviäni ja on niitä jo jokunen käynytkin!!!

25.06.2009

Kun Juhannuksesta on toivuttu, niin ei muuta kuin Joulun odotukseen....

Näin voisi kuvitella, mutta onhan tässä näitä lämpimiä kesäpäiviä riitämiin. Jopa niin, että pakkasia alkaa kaipaamaan.

Illalla kun menet nukkumaan ja tai yrität sitä ja ulkona on vielä puolenyön aikaan parikymmentä astetta jollei ylikin, niin ei muuta kuin kiemurtelet lakanat ja tyynyliinan niin märäksi, että vettä voisi niistä vääntää.

Tätä kun jatkuu aamuyön tunneille ja unikin jää siinä sivussa vain muistoksi niiltä ajoilta, jolloin uneenpääsyyn riitti pään laskeminen tyynylle, niin aamulla heräät pää vielä hiestä märkänä ja huomaat, että yö on mennyt ilman silmällistä unta ja päivän työt odottaa.

Näistä lähtökohdista on sitten hyvä lähteä uutta päivää aloittamaan. Sitten muistat, että eilen päätit jättää osan töistä tekemättä ja siirtää ne huomiselle, koska eilen oli niin kuuma. Tänään on vielä kuumempi ja töitä kaksinkertainen määrä tehtävänä. Siitäpä se tuskanhiki pukkaa pintaan sen yöllisen jatkoksi ja ei muuta kuin liikkeelle....

Autossa on aina tunnelmaa..

Hyppäät autoosi, joka sentään on varustettuna ilmastointilaitteella. Ja sitä pitää pitää niin kylmällä, että varmasti et saa niskaa taipumaan työmaalle päästyäsi.

Ja sitten matkan aikana, joka minun kohdalla tarkoittaa 62 km, törmäät mitä erilisaimpiin imbesilleihin. En ole hyvä kuski, en ensinkään, mutta kyllä minua riepoo ne alinoputta ajavat sarvijaakot, jotka eivät varmasti koskaan saa mittarinneulaa kohoamaan edes lähelle rajoitusnopeutta.

Itse ajan kovaa, liian kovaa,mutta pidän sitä parempana, kuin alinopeutta. Yritän olla vaarantamatta muiden turvallisuutta kuitenkin....

Ja sitten ne muutamat "maanviljelijät" HUOM! vain muutamat, jotka perkeleet eivät vahingossakaan anna tietä, vaikka perässä olisi kuinka pitkä jono ja jopa linja-autonpysäkin ohittavat sujuvasti!!!!

Sellaiset sadistit pitäisi laittaa oman puimurinsa jauhamiksi!!!!

Korostan edelleenkin sanaa muutamat, koska jatkuvasti törmään erittäin kohteliaisiin maatalouskoneiden käyttäjiin ja tiedän, että, jotta heidänkin hommansa hoituisivat, niin koneiden pitää liikkua... Iso kiitos heille!!!!

Lasistudio(sauna) on kuuma paikka juuri nyt...

Kun avaat Studion oven, niin kuuma höyry iskee naamallesi ja olo on kuin kotisaunan lauteilla.

Pakko pitää hetki vielä ovia kiinni ja avata ensin kaikki ikkunat ja laittaa tuulettimet päälle, ennen kuin sitten voi avata ovet myös vieraille. Ja hikeä pukkaa.

Kun sitten olet odottanut kaksi tuntia, että jäähdytysuuni on lämmin ja valmis vastaanottamaan uusia esineitä, olet vuodattanut niin monta litraa hikeä, että nestetasapainosi on täysin sekaisin. Siinä sekavuustilassa yrität rykäistä muutaman myytäväksi kelpaavan veistoksen ja kuulla ihmisiltä sellaista yllättävää informaatiota, että Studion tuntuu kuumalta työpaikalta??? Ihan niinkuin en sitä itse tietäisi???

Kotiin keppanakaupan kautta...

Kun sitten olet päiväsi päättänyt??? ja aloittanut unen rajamailla tapahtuman hortoilun autolla kohti kotia, niin kyllä suu tuntuu kuivalta kuin föönattu hiekkapaperi.

Ja kun ensimmäisen kaupan valot näkyvät, niin ei muuta kuin kylmäkaapille ja sieltä olutpäkki mukaan kaikkien dieettieni uhallakin (Onneksi olen kehittänyt myös olutdieetin) ja kotio päästyäni sohvalle ja kylmä olut huulille ja nahkasohvalla pieni horros ja sitten yöpuulle, josta tämä oravanpyörä saa uuden kierroksen pyöritettäväkseen....

12.06.2009

Juhannusjuhlista jaloin....

Nyt kun juhannukseen on aikaa enää pieni tovi, on pakko alkaa tehdä juhannuksen muistilistaa:

Juomapuoli:

-Muista aloittaa alkoholivaraston tankkaus jo hyvissä ajoin. Juhannus on pian ovella ja ehdit vielä moneen kertaan juomaan varastosi ja mitäs sitten juhannuksena tehdään. Ilo ilman ilolientä on bitteriä!!!!

Juomista suosituslistan kärjessä ovat: Karjala olut kolmosena, kakkosvaihtoehto Sandels ja yllättäen uudelleen markkinoille tuotu Lahden sininen ihan ok. Lappalaista en enää kaljaksi nimeä sen uudistusprosessin jälkeen, koska maku on aivan kauhea.

Punaviiniä pitää olla ja hyvää saa edullisestikin. Chileläinen Cono Sur halvimmillaankin on juotavaa.

Kuohuviini eli Spumante. On kiva Jussin kunniaksi kuoharit kilistää. Astin makea kuohari Italiasta on suurenmoista!!!!

Väkeviä en isommin tänä Juhannuksena suosi, mutta pakollisena yksityiskohtana on vanha kunnon Kossu!!!

- Lihaosasto:

Makkaraa pitää olla, huolimatta kohonneista koletroliarvoista, verenpaineesta puhumattakaa.

Lidlistä löytyy hyvä ja edullinen makkara, Kartanon valmistama. Oikein maukasta. Kanaa kannattaa myös varata ja miksei possun ulko- tai jopa sisäfilettä.

-Salaattipuoli:

Salaattia pitää olla myös. Ei siitä sen enempää...

Ei vaiska, hyvää ruokaisaa salaattia saa helposti itse tehtyä, jopa näillä Gourmet taidoilla, joita allekirjoittanut omaa. Pohjana esim. pastaa tai riisiä (miel. kokojyväriisiä) ja vaikka tonnikalaa, siihen sekaan vähän tomaattia (kirsikkatomaatti yes!), kurkkua, salaatinlehtiä tai rucolaa. Oliiveja paprikatätteisiä vihreitä ja sipulia. Pienenä lisänä vihreitä kivettömiä viinirypäleitä ja kuulkaa sitähän söisi vaikka kuinka!!! itse tässä olutdieetin eri versioita kokeilleena, voin suositella lämpimästi moista!!!

Näillä eväillä pärjää jo mukavasti ja jos haluaa punaviinin kanssa naatiskella, niin voi hankkia viinirypäleitä, homejuustoa,valkohomejuustoa, muita vahvoja juustomakuja ja kermajuustoa Oltermanni käy loistavasti.

päärynää voi myös mukaan ottaa....

-Vaatetus:

Koska Juhannus on aina kaikkea muuta kuin mitä siltä kelin puolesta odottaa saattaa, suosittelen erilaisia asukokonaisuuksia aina toppatakista uimahousuihin.

Itse en kyllä koskaan Juhannuksena käytä uimahousuja, jos vain uintimahdollisuus avautuu, koska kyllä se kokonaisvaltainen pulahtaminen supisuomalaiseen järviveteen edellyttää totaalista alastomuutta....

- Juhlintapaikka:

Kyllä Juhannus päästä järvenrantaan viettämään. Mökki on tietysti aivan must, mutta kaikki huomioidaan. Ei mökin tarvitse olla mitenkään ihmeellisesti varusteltu, mutta varustusta k

löytyy, ei sitä tarvi Juhannuksen takia myöskään purkamaan alkaa...

Juhlintaseura:

Juhannuksen voi juhlia kolmessa erilaisessa porukassa, jotka tässä olen tärkeysjärjestykseen laittanut:

- Perheen ja kaveriperheiden kanssa on tietysti loistavin vaihtoehto. Jos ukon tai akan naama alkaa tympiä, voi kavereiden kanssa mennä saunaa ja istua saunan terassilla ja jopa taas omakin puoliso tuntuu hyvältä

- Perheen kanssa. Tämä rauhallisempi Juhannuksen viettotapa on myös suositeltava. Kannattaa jättää kotiin kaikki ne vuoden aikana pinnan alle kytemään jääneet asiat ja myös torrakat ynnämuut tappovälineet, jos on taipumusta käyttää rähinäviinaa...

-Kavereiden kanssa. Tämä vaihtoehto on hyvä, jos ei ole perhettä. Jos on ja lähdet kavereiden kanssa, voi olla, että palatessasi ei ole....

Harrastukset:

Koska viinanjuonti, makkaransyönti , saunominen ja paskanpuhuminen vievät niin suuren osan Juhannuksesta, kannattaa harrastuksia välttää. Toki voi tehdä sellaisen yllätystestin ja hypätä suoraan saunasta, laiturilta pää edellä vähän tuntemattomaan veteen. Tästä rankasta

urheilumuodosta voidaan sitten ennen urheilusuoritusta lyödä kavereiden kanssa vetoja jopa kovista summista!!!

Eli nouseeko pintaan vai sukeltaako kiveen vai saako sydärin kesken uinnin ja pystyykö kännissä uimaan vastarantaan, jonne matkaa on vain 500 m vai käykö niin onnellisesti, että sankari palaa rantaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja ei muuta kuin sama rumba uudestaan!!

Mielentila:

- Koska Juhannus on kerran vuodessa, pitänee totuttautua siihen ajatukseen, että kännit on vedettävä. ja kunno kännit. Tähän ajatukseen voi valmentautumalla jo etukäteen kevyitä harjoituksia tehden. Voi suunnitella koko juomajärjestyksen etukäteen tai varioida sitä tilanteen vaatimalla tavalla. Sammumispaikkakin olisi hyvä valmiiksi katsoa, jos sattuu olmaan hyttysten suosimaan aluetta..

Iloinen avoin mieli on tarpeen. Liikenteessä jo menomatkalla alkaa käämit palamaan,koska juhannusliikenne on täynnä törppöjä ja koska vain sinä itse tunnut ajavan oikein tuona kyseisenä päivänä.

Aiemmin mainitut patoutumat pitää jättää kotiin tai pyrkiä hyvissä ajoin ennen Juhannusta ne purkaa vaimon kanssa.

Tässä on se vaara, että jos purku onnistuu hyvin voi olla , että vaimo ei ole innostunut enää lähtemään kanssasi minnekään....

Näillä ohjeilla ei Juhannus voi mennä pieleen......

Tai ainakin ei se mene ihan päin seiniä...

Tai ainakin sitten riittää Juhannuksen jälkeen puhumista...

tai voihan sitä sitten ensi Juhannuksen viettää onnellisesti!!

11.06.2009

Jo joutui armas aika....

Rakkaat lukijani, minun on ihan pakko sanoa, että tulkaa katsomaan Fiskarsia, nyt kun kesä alkaa olla vihreimmillään. Jos mikään asia luonnossa teitä ei kiinnosta, niin tämän vehreässä maisemassa samoilu varmasti antaa jotain sellaista, jota ei muuten sielu voi tavoittaa...

Vaikka tämä aamu on hieman pilvinen ja sadettakin on odotettavissa, niin joku kumma tässä paikassa minua viehättää.

Samalla tietysti on mahdollisuus nähdä yksi maailman ihmeistä eli lasipaja luonnohelmassa.. hä-hää!

Suomipoika sai kyytiä...

Eilen oli murheellisat katsottavaa jalkapallon MM-karsintapeli Suomi-Venäjä. Ihailla toki sopi Venäjän peliä, mutta siihen se sitten jäikin. Suomi oli altavastaaja ja kun tuolla tasolla pitäisi maali tehdä aina, kun vain vähänkään paikkaa tulee eteen, niin näin siinä kävi.

Plussiakin löytyy:

- Moisanderin peli toisella jaksolla loistavaa, Valmentajan mukaan kokematon pelaaja, joten ei voi laittaa avaukseen.

Kokematon Hollannin mestari juu ja mikä pelisilmä!!!!

Van Gaal kun lähti Muncheniä valmentamaan, niin epäilen, että Moisander menee perässä!!!

Miinukset:

- Forssell pelaa laiskasti ja ei vaivaudu menemään syöttöjä vastaan. Pallon pitää tulla jalkaan ja mielellään pitäisi antaa hänen rauhassa pistää pallo maaliin. Sen hän osaa,mutta nyt on sen varran hidas liikeissään, että ei saa mitään aikaiseksi.

Ehdotus:

- miksi ihmeessä ei voi laittaa nuoris kärkimiehiä suoraan miesten maajoukkueeseen (Pukki ja co)

Esim. Englannin Rooney pelasi jo 18 v miesten maajoukkueessa ja on ihan hyvin siellä pärjännyt,

Muitten maitten joukkueista löytyy vastaavia esimerkkejä..

Miksi ei?? Kyllä minusta, jos Forsselin peli ei kulje, pitäisi antaa muilla mahdollisuuksia. Eilen 2-0 TILANTEESSA OLISI VIIMEISTÄÄN PITÄNYT KÄRKEÄ VAIHTAA!!!!

10.06.2009

Pretty things, tehdään kauniita asioita...

Kuulin tuossa joku viikko aikaa puhelinlangoilla jonkun pyytävän Pretty Thingsin biisiä. Biisi oli ihan kohtuulllinen ja bändi jäi mieleen. Yritin muistella sitä nuoruudestani, mutta jo 8 tunnin tiukan aivoselvityksen jälkeen totesin homman turhaksi. Nyt sitten yllättäen äkkäsin heidän best of kokoelman Anttilan levyhyllystä ja kun hintakin oli sopiva (2,90 eur), päätin jatkaa tutkimustyötäni. Ja toden totta, kokoelma oli parempi kuin radiosta kuulemani biisi ja jollakin kivalla tavalla toi mieleeni ne seitkyt-luvun nuoruusvuodet, jolloin tuli kaikkea hullua tehtyä..Nykyisin se jää vain ajatuksen tasolle useimmiten, mutta ajatukset ovatkin sitä oudompia.... hä-häää!!

09.06.2009

Zorbaksen jalanjäljillä...

Teinpä sellaisen yllättävän tempun, että tulin pitäneeksi heti kesäkuun alkuun viikon loman.

Ja kun lomalle lähden, sen täytyy tapahtua Suomen rajojen ulkopuolella!!!

Nyt on kreetan tilanne kartoitettu kuudentoista vuoden tauon jälkeen. Kreikkalainen elämäntyyli viehättää edelleen kovasti kiireettömyydellään. Jospa olenkin edellisessä elämässäni ollut aito Zeus tai jotain vähän rahvaanomaisempaa edes....

Aurinko porotti kuumana päivästä toiseen ja liki jokaiseen aamuun tuli ynnättyä juoksulenkki meren rannalla. Voitte kuvitella, miten homma toimii, kun yhdistetään reilu sata kiloa raavasta lihaa ja pehmeä hiekkaranta...

Sen jälkeen asfaltilla juoksu on lasten leikkiä!!!!

Olen myös huomannut, että iso nenäni on saattanut on ehkä perimää tuolta jumaluuskaudelta???

Jussi on tulossa, mutta tuleeko Jussi???

Tähän mahottoman vaikeaan kysymykseen ei liene järjellistä vastausta olemassakaan, mutta silti Jussia innolla odotamme. Juhannuksen tienoo on ollut aina minulle lyhyen tauon paikka puhallushommista ja sitä se varmasti tekee tänäkin vuonna. Perhana, kun joskus löytäisi aattoyönä senpellon, missä ne kaunokaiset vilistelevät ilman rihman kiertämää...

Täytynee kokeilla onneaan....

20.7.2009

Uniikkiviikosta ei päivääkään..

Uniikki-viikko Humppilassa on takanapäin ja täytyy todeta, että kiva oli Uniikki-ihmisten kanssa hääriä.

Meillä kun ei ollut aiempaa kokemusta aiheesta, on vaikea vetää mitään tiukkoja johtopäätöksiä, mutta ihmisiä kävi kiitettävästi ja tuntui, että informaatio oli mennyt perille.

No, ensi vuonna sitten uudelleen ja kukapa tietää, vaikkapa Fiskarsiinkin saataisiin jonkinlainen tapahtuma....

17.07.2009

Grazy days, grazy days, I´m coming..

Nyt on sitten tullut sellainen hetki elämässä, että vanha kunnon Hurriganes on sopivan korvaan yllättävän hyvin.

Itse roadrunnerin aikoihin pikkunöösinä olin kova Hurriganes-fani, mutta aika pian se taika haihtui silloin.

Veljeni on kyllä orkesteria kyllä kuunnellut ja diggaillut.

Kun en koskaan aikoinani tullut ostaneeksi Grazy days- levyä, niin nyt päätin sen hankkia. Lisäkiihokkeena se tosiasia, että tulin lukeneeksi Hurriganes kirjan, jonka nimeä en nyt muista, mutta elämänkerta kuitenkin..

Yllätys oli suuri, kun huomasin, kuinka raikkaalta levy kuulosti. Muistelin, että silloin olin salaa muutamista biiseistä tykännyt, mutta kun Albertin lähdön mukana oli silloin mielstäni yhtyeen taru lopussa, enkä sen koommin bändiä hirveästi seurannut.

Pointsit Ile "Rock" Kalliolle...

Joo, täytyy sanoa, etten yhtään ihmettele, että Ganesin suosio oli korkealla myös Ruotsissa ja jatkui kai vielä kiivaampana Ilen astuessa puikkoihin.

Ilen osuus Grazy dayllä on erittäin jykevä ja riittävän yksinkertainen. Biisit ovat kerrassaan mainioita ja pidänkin, sanokaa, mitä sanotte, tätä levyä yhtyeen parhaana.!!!!

Roadrunner on klassikko, eikä mikään siltä sitä viittaa vie, mutta näin on marjat!!!!

Ostin tuossa hurmoksessa sitten Tsugu Way levyn ja ei sekään huono ole. Vielä täytyisi jostain saada Hot Wheels ja jos jostain onnistuisin löytämään tämän "Kuumat Kundit"

elokuvan, niin olisin onnellinen mies.

Kyselin kyseistä teosta mm Anttilasta ja täytyy sanoa, että kun tuo nimi on aika karsea, niin tunsin jotenkin itseni vaivautuneeksi, kysellessäni Kuumat Kundit DVD:tä myyjiltä. Oli vähän sellainen Gay-fiilis, vaikka kyse oliskin vain Hurriganes tuotannosta...

Kirja kertoi, että elokuvassa on paljon livematskua keikoilta ja olisi hauska nähdä bändin senaikainen huippukunto...

Siis Ile, syvä kumarrus sinulle 34 vuoden jälkeen.

En ihmettele, että et ole lähtenyt uudelleen Remun ja co:n kanssa Hurriganesia uudelleen lämmittämään enään.

Olisihan se kyllä hieno ajatus, että vielä kerran Ile, Remu ja Cissen poika ehkä vielä lauteilla...

02.07.2009

Heinäkuussa heinänuhassa heinäkasassa heinin kanssa....

Riemukseni huomasin, että niin se vaan on kesäkuu vaihtunut heinäkuuksi ja meno sen kun paranee.

Heinäkuussa on tarkoitus kokoontua vanhan ränttä-tänttä yhtyeemme kanssa ensi kerran 24 vuoteen. Tai mitä siitä on jäljellä enää, kirkkomaa on kutsunut taivaalliseen orkesteriinsa jo meiltäkin.

Ei meillä suinkaan ole tarkoitus soittamaan ruveta, kunhan nyt lyömme vuosien turruttamat päämme yhteen ja vietämme ikimuistoisen illan Airistojen aalloilla, suuren paatin kannella.

Mutta kuka tietää, ehkä siinä saa jälleen yksi comeback alkunsa......

17.08.2009

Suoraan hanurista...

Musiikki on ihmiselle tärkeä asia, jopa niille, jotka musiikista eivät pidä. Eivät sitten minkäänlaisesta musiikista.

Musiikki on heille tärkeä asia siksi, että pyrkivät saavuttamaan mielenrauhan sillä, että pysyvät kaikenlaisesta musiikista erossa.

Minulle musiikki n ollut ja varmasti tulee olemaankin yksi olennaisista elementeistä, joita päivän mittaan tarvitsen.

Joku tässä kohdassa älähtää, että eihän tuo nuija tajua elämänarvoista mitää! Joo joo, kyllä niitä on paljon tärkeämpiäkin asioita, mutta tämä oli nyt vain sellainen asia, josta halusin puhua...

Musiikki kuuluu päiviimme tahdomme tai emme.

Usein sinut herätetään oman suosikkibiisisi tahdissa, koska kännykät ovat vissiin melko totaalisesti korvanneet herätyskellot herättimenä.

Ja kuka johonkin viiltävän piipityksen ääneen haluaisi herätä.

Lähdet autolla töihin ja laitat radion tai soittimen päälle ja kuuntelet musiikkia.

Töissä radio tai soitin päälle ja mieluiten kanava jossa musiikkia paljon soitetaan.

Musiikin tahdissa palaat kotiin.

Jos olet hyvällä tuulella, hyräilet musiikkia, jos olet pahalla tuulella, heavyt sävelet valtaavat mielesi.

Menet kuntosalille tai jumppaan, niin musiikin rytmissä sielläkin homma toimii.

Vielä kumppaniasi rakastaessasi, sinulla on kiihtyvä rytmi päällä, jolla pääset taivaisiin.

Kun sinua maahan pannaan, niin taas soi musiikki.

Siitä ei pääse eroon, eikä ole tarkoituskaan....

Ei hevillä taivaaseen eikä humpalla helvettiin...

Olen pannut merkille, että virsien ja monasti heavy kappaleiden sävelkulut liippaavat toisiaan.

Raskaat urkusoundit kuulet kirkossa, mutta esim. vaikka Deep Purplen levyillä, John Lord soittaa hyvin kirkollisia osioitaan..Kuunnelkaapa...

Big Brother varkaissa...

Television suosittu reality sarja on kauniisti sanottuna lainannut suoraan BB-logon studiomme tuotemerkistä.

Ilmeisen hyvä on ollut, kun heillekin kelpasi...

Oman logon aikoinaan muokkasin Rolls Roycen ja pennin kolikon kääntöpuolen kuvioista, joista se sai lopullisen muotonsa.

Mitä mieltä olette???

Syyskuu näyttää kauniin puolensa...

Jos jotain voi toivoa, niin juuri tälläisia syyskuun päiviä sitä ihminen kaipaa. Voiko kauniimia päiviä enää ollakaan.

Luonto pikkuhiljaa ruskaan pukeutuu ja lämpömittari ylläpitää mielialaa korkealla, toisin kuin sateisena pimeänä syyspäivänä asianlaita voisi olla.

Lasinteko maittaa, vaikkakin vuosikausiin eka poskiontelontulehdus tekee puhallustyöstä kivuliasta ja väsyttävää. Mutta aurinko antaa voimaa ja tekee ihmeellisiä asioita ihmismielelle. Asiaa auttanee, että sain juuri myös kaupaksi uniikkityöni, mutta vaikuttaahan se aurinko asiakkaisiinkiin...

02.09.2009

Jonninjoutavaa maailmantuskan pohdiskelua...

Lokakuu lähenee loppuaan ja aurinko yrittää vielä ilahduttaa säteillään, jotka eivät enää lämmitä kuin mieltä.

Pakkaset tuloo, sano pohjalaane. Ja niinhän se tekee.

Pikkuhiljaa saamme ensimmäisen lumivaipan maahan, joka kuitenkin jäänee hetken herkuksi ja sitten sohjoisilla keleillä saamme surkutella olemisen sietämätöntä raskautta....

Sikainfluenssan näkee jo naamasta..

Aamulla, kun peilistä ei enää yrittänytkään tavoitella eilistä, huomasi jo oireita tuon sikainfluenssan. Pärstäpahanen muistutti etäisesti tuota geenipuolella muutenkin lähellä olevaa otusta ja oiveista hulimatta saparo ei ollut kasvanut sitten viime näkemän..

Katselin eilen A-studiota?, jossa sika-asiaa käsiteltiin.

Olin aivan innoissani, kun paikalle oli saatu Antti Heikkilä, tuo lääkäri, joka yleensä sanoo asiat niikuin ne on, eikä niin kuin ne halutaan olevan.. Antti sanoi sanottavansa ja vaikutti hieman väsyneeltä koko aiheeseen.

Kovempaa tekstiä hän päästeli Radio Rockin haastattelussa jokin aika sitten ja siksi odotusarvot olivat kovat. Mutta hyvä kun puhui!

Itse olen sitä ikäluokkaa, että kukaan ei ole tyrkyttänyt rokotetta ja en tiedä milloin se edes on ajankohtaista.

Lapsilleni koulusta tuli viesti, jossa rokotukseen kysyttiin lupaa. Hulluinta tässä on se, että nyt lupa annettiin toiselle ja toiselle ei, tämä heidän oman tahtonsa mukaan.

Mutta kun itse auktoriteettina ja vanhempana en osaa sanoa kumpi on parempi.

En millään muotoa haluaisi itselleni enkä perheelleni virusta, mutta jos se on tullakseen, onko rokotus sitten parempi vaihtoehto.

No, omalta kohdaltani olen päättänyt jättää rokotuksen ottamatta, ennen kuin siitä tulee lisää selvyyttä sen puolesta ja vastaan.

Jos sikainfluenssa minusta hengen riistää, niin sitten saan vain syytää itseäni, mutta johan tässä sitten joutaakin lähtemään, jos homma on noin pienestä kiinni......

Huh-Huh sano Nalle Puh..

Niin se vain on vuosi taittunut loppupuolelleen. Lokakuu alkanut ja kelit kylmenevät. Mutta ah, aurinkoinen paistaa.

Ymmärrän, että juuri näin kauniina päivänä edes Matti Vanhaselle ei tule mieleen erota....

Tuntuu, että keskusta poliitikot ovat vielä kovanahkaisempia kuin muiden puolueiden ja nekin kun ovat melko parkkiintuneita.

Muistan iäti, kun Professori Tarkka??(Suomi???) tai mikä hänen nimensä nyt oli, esiintyi telkussa vähän niinkuin syyttäjän roolissa Paavo Väyrystä vastaan, koskien Vladimirov kirjeitä. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun asia oli kääntynyt täysin päälaelleen. Eli Paavo-poika kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja professori-parka oli aivan altavastaajana. Ja kun aihe oli niin päivänselvä, että siitä ei pitänyt pystyä luikertelemaan ulos.

Mutta niin vain Paavo teki ja vaikka en hänen henkilöhahmostaan ole koskaan pitänyt, jotenkin kuitenkin sen jälkeen olen kunnioittanut tämän veteraanipoliitikon hahmoa...

Politiikkaa huonosti tuntevana, mutta sitä silti seuraavana, olen pannut seuraavanlaista merkille.

Demarit ovat selvästi piristyneet ja huomionarvoisinta on se, että he ovat lopettaneet turhan räksytyksen ja alkaneet tehdä sitä, mitä parhaiten osaavat eli hyvää politiikkaa.

Tämä on hyvä merkki tulevia vaaleja ajatellen, koska politiikan piirissä pitää olla veristä kilpailua, jotta kukaan ei tuudittautuisi valta-asemaansa liian helposti.

Katoavaista on maallinen mammona jne....

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomi tarvitsee vahvan vasemmisto?puolueen tasapainottamaan suomalaista elämänrytmiä ja myös pitämään vähempiosaisten asioita esillä.

Nyt Juttakin kiiltää keulakuvana niin, kuin olisin hänen aina halunnut tekevän. Näyttävä nainen kerrassaan....

Perussuomalaisuuden menestykseen en usko, koska vain Timo Soini esiintyy edukseen, jos hänkin minusta alkaa olla hieman turhan pehmeä, ollakseen jotain todella vaihtoehtoa...

Vasemmistoliitto on murroksessa ja toivon mukaan nuorien voimien esiintulo saisi pitkällisen hiipumisen katkeamaan...

Hallituspuolueiden suunnalta nyt kaipaisi kunnollista työntekoa, eikä pelkästään iänikuisia vääntelyjä Matti Vanhasen toilailuista tai asemasta. Onko näin, että kukaan ei uskalla Matin varpaille astua, pelätessään poliittisen uran ollessa ohi, moiseen ryhtyessään. Ei se Matti mikään Kekkonen sentään vielä ole....

Sauli Niinistölle isot plussat, eikä vähiten kansannedustajien eläkekeskustelun avaamisesta ja oikeilla argumenteilla...

Suomalainen lasitaide on pysähtyneisyyden tilassa..

Suomalaiselle lasitaiteelle kuuluu mielstäni huonoa. ei mitään uutta ihmeellistä ole tullut, eikä taida olla tulossakaan. Tuntuu tietysti huvittavalta kommentoida asiaa näin ollakseen itse osa tuota pysähtyneisyyttä.

Siispä tartun härkää sarvista ja aloita omalta osaltani tekemään asialle jotain. Ideoita on paljon ja osa niin suurisuuntaisia, etten tiedä pystynkö niitä edes toteuttamaan, ilman apurahoja, mutta niitähän saa vaan kavereiden kaverit, joten ei niistä taida olla apua, siitäkin huolimatta, että 30 vuotta olen tavalla tai toisella ollut tekemisissä suomalaisen taidelasin tekijänä, kehittäjänä ja luojana. Ja siinä sivussa niittänyt kannuksia myös Italian lasimaailmassa...

Tuntuu hassulta,ihan kuin vasta eilen olisin samalaisen otsikon raapustanut. Mutta ei, kyllä siitä jo vuosi on kulunut.

Mitä vanhemmaksi ehdin, sen nopeammin aika kuluu. Fraasi, jota varmaan kukaan ei ole kuullut aiemmin D: ...

Se on vain niin ja siihen on mukauduttava.

Itse lähenen viittäkymppiä ja se asettaa elämänarvoja koko ajan uuteen uskoon. Ei sen puoleen, se ikuinen pikkupoika kyllä tulee sisälläni asustelemaan hamaan loppuun, joka toivottavasti on nopea ja kivuton, mutta ah, vielä niin kaukana????

Suuri paukkujuhla alkamassa...

Ja tapahtui niinä päivinä, että vuodenvaihtuminen oli jo ovella. Eli ei tässä enää ihmeitä tehdä, ennen vuotta 2010 ainakaan. ja tuskin silloinkaan, jos ihmeillä, oikeita ihmeitä ajatellaan.

Jouluun on taas tasan pitkä matka ja joulupukki on yhtä dementoitunut kuin aina ennenkin.

Pikku Tommi 5 v. pääsi pukin syliin marketissa ja kyseli kuulumisia ja lahjatoiveita, jotka Tommi varsin tomerasti hänelle kertoi. No, kävipä niin, että Tommi, äitinsä kanssa sattui toiseen markettiin ja eikös sielläkin vain ollut taas pukki odottelemassa. Niinpä kun pukin kanssa pääsi juttusille ja kun pukki tavoilleen uskollisena taas jälleen kerran kysäisi lahjatoiveita, niin Tommipa siihen: "Taitais olla parempi, että laittaisit nää jutut paperille!"

Oli vissiin huolissaan pukin muistiongelmista...

No kohta raketit räiskyy ja uusi vuosi tekee tuloaan ja ihmiset ovat valmiita pettämään itseään jos mahdollisesti muitakin, tekemällä uuden vuoden lupauksia, joita sitten kiihtyvällä vauhdilla rikotaan, heti alkuvuodesta lukien...

Ajattelin itsekin paukut ottaa...

Nyt kun tuo vuodenvaihtuminen sitten tapahtuu, ajattelin itsekin paukut ottaa, mutta ainakin ensisijaisesti sisäisesti.

ja juomahan on kuplivaa.

Italialainen Spumante (lue kuohuviini) Asti (Dolce), jota meidänkin alkoista saa, on sitten vimosen päälle hyvää juomaa. Sitä kun lasillisen tai toisen kulauttaa vuoden päätteeksi, niin johan on kiva aloittaa uusi vuosi ja uudet kujeet.

Phuket- Helsinki All day long....

Oli se vaan ihmeellistä, miten tuo loma virkistää(väsyttää) mieltä ja miestä. Tätä kirjoittaessani klo on 6.50 ja on tullut jo tovi oltua ylhäällä.

Harvoin on ollut paikat näin auki, kuin nyt, mutta siitä kiitos hienolle thai hieronta kulttuurille. Minä, joka en kuuna päivänä ole suostunut menemään hierontaan ja kun olen ollut aina rautakangesta seuraava, kun mitataan kehon notkeutta, niin oli suuri askel antautua tämän palvelun hoteisiin.

Nuo pienen pienet tytöt vahvoine sormineen pistivät ison äijän lihakset pehmeiksi joka kerta. Ja joka kerta erilainen tapa hieroa, mutta aina yhtä rentouttava. Ennen matkaa parturilla käydessäni, hän kertoi miehensä kanssa olleen joka päivä hieronnassa ja kertoipa jopa miehensä aloittaneen kuorsauksen hieronnan lomassa.

Myöntää täytyy, että itsekin torkahdin silloin tällöin toimituksien aikana. Suosittelen lämpimästi!!!

Viimeinen hieronta Jouluaattoaamuna oli sitten se hurjin mahdollinen. Oli kerrassaan vahva nainen ja pisti meikäläisen sellaiseen solmuun, että oksat pois.

Ja täytyy sanoa, että koko tunnin hieronnan aikana sattui koko ajan niin helevetisti, mutta en uskaltanut mitään sanoa. Ajajttelin, että kyllä hän asiansa osaa. Ja ihme kyllä, hieronnan jälkeen, kroppa oli kuin uudesti syntynyt,eikä mihinkään sattunut.

No niinpä kotimatkakin sujui ilman suurempia kiputiloja.

Lentokentälle lähdimme klo 00,30 Suomen aikaa ja perillä Helsingissä olimme klo 17 maissa, että kyllä matkustella sai...

Helsinki-Vantaa Here we came..

Johan se tuntui kylmä ilmavirta, kun koneesta putkeen, kohti terminaalia, asteltiin. Itse asiassa se oli hieno tunne, koska koneessa kuitenkin koko päivä samoissa vetimissä ja pieni hiki pinnassa koko ajan..

Niinpä tuo raikastava pakkasilma otti suoran yhteyden kehon sopukoihin, jotka vielä olivat Thaimaan ajassa.

Se oli kelpo herätys taas siihen, mitä odotettavissa oli, vaikka se ei ollutkaan odotettua.. Nimittäin, ei ensimmäisenä tullut mieleen, että Suomessa olisi kahden viikon pakkasjakso ja lunta maassa myös etelässä.

No, " valkoinen Joulu" on kai aina kaikkien odotus, vaikka se ei viime aikoina ole ollutkaan itseselvyys, kuten "Manulle illallinen."

Suomi rakkaani, anna anteeksi, jos sinua joskus suomin...

Pakkasukko on muutakin kuin Tarmo Maaronen jääpuikkona lentoaseman pihalla...

Tuo Venäjän Joulupukin fyysinen olotila tuli hyvin esille, kun lentoaseman pihalla seisoin, kuin lumiukko asennossa ja yritin saada päivettyneitä ruuminosia ahdettua, ah, niin ystävällisten ystäviemme autoon, jotka olivat vartavasten tulleet meitä hakemaan, välttääksemme sen kauhistuttavan tosiasian, että emme olleet varautuneet juurikaan, tähän tulevaan kylmyyteen, vaan olimme keväisen kevyesti varustautuneet..

Olipahan pitkä lause?? Olikohan se ihan äidinkielenoppien mukaan. Pitänee asiaa asiantuntijoilta kysyä, voidaksemme olla varmoja, ettei mitään asiavirheitä, eikä muitakaan asiaankuulumattomuuksia, esiinntyisi, enempää kuin on suotavaa, kirjoituksissani, joissa yleensä esiintyy vaikka mitä, vaikka niiden tarkoitus, on vain herätellä, huomioida, tarinoida tai kyseenalaistaa asioita meistä, teistä tai muista, jotta voisimme siten analysoida elämäämme helpommin(vaikeammin) ja voisimme jatkaa sitä, tuntien olevamme parempia ihmisiä, tai ainakin luettuamme tämän, tuntea se ajatuksien pako, joka joskus kirjoituksen muodonkin saa....

Ja taas se tuli. Voiko tuo enää olla lause???

Tapaninpäivä, lomasta vain häivä....

Tapaninpäivän aamuna sitten alkoi se mitä oli odotettu ja pelätty. Eli työmaa kutsui poikaansa...

Tapaninpäivä, jolloin tänä vuonna tuli kuluneeksi 76 vuotta äitivainajani syntymästä, esitti sen talvisen pyrynäytelmänsä, niin hyvin kuin se vain osasi.

Oli jotenkin epätodellinen olotila ajella kohti Fiskarsia, kun lumi pöllysi ja maisema oli niin totaalisesti vaihtunut Thaimaan lämmöstä, Suomen kylmyyteen.

Mutta aikaeron sekoittama poltsini oli siitä vain hyvillään.

Harvoin sitä aamulla klo 4.30 on tuntenut itseään niin virkeäksi kuin tuona aamuna...

Harvoin on muuten lasipajakin ollut yhtä kylmä kuin tuona aamuna. Päätökseni sammuttaa lasiuuni oli oikea, mutta mutta uudelleenlämmitys on niin hidas, että kylmissäni siellä aamupäivän vietin.

Palovammoista ei päivääkään..

Kun nyt sitten sunnuntaina päätin aloittaa oikeat työt, niin ei muuta kuin pulkka kohti Fiskarsia ja menoksi.

Kun nyt sitten Thaimaassa onnistuin olemaan polttamatta isommin ihoani, niin ensimmäinen työpäivä toi sen, minkä se liki joka päivä tuo tullessaan eli palohaavan.

Tuhatasteinen lasiaihio putosi kädelle ja kun käteni iho kestää vain 843 asteisen kuumuuden, niin palovamma oli selviö.

Tämä muistuttaa minua siitä, että kun lasinpuhallusluokalleni Italiassa avajaispuheessa kerroin, että teidän pitää oppia nauttimaan siitä, kun kädet palaa, tullaksenne hyviksi mestareiksi..

Hehän katsoivat minua silloin kuin mitäkin kummajaista ja katsovat varmaan edelleenkin...

Nauttiminen on ehkä tässä yhteydessä hieman liian vahva ilmaus, mutta jotain sinne päin kuitenkin...hä-hää...

Näin se päivä meni kirvistellessä, ja tulostakin syntyi kovin vähän..

Aasia on nähty, Joulu vietetty ja uutta vuotta odotellaan...

Niin siinä vain kävi, että Joulusta voi jo taas puhua menneessä aikamuodossa.

Itse tulin ottaneeksi normaalista poiketen lomanpoikasen juuri tuohon Joulunalukseen. Niinpä 10.12 lentokoneen nokka kohosi kohti Thaimaata. Lento oli tasan niin pitkä, kuin oli luvattu ja se meikäläiselle pitkäjalkaiselle oli tuskien taival. Oli pakko vaihtaa asentoa joka toinen sekuntti ja oli jaloiteltava, venyteltävä, vääntelehdittävä ja melkein kaikki muutkin vaihtoehdot tehtävä. Vain päällä seisominen jäi suorittamatta...

Olin aistivinani jotain tuttua...

Kun vihdoin viimein kone teki laskeutumisen suuntaisia siipiliikkeitä, oli matkanteko muuttunut jo melko raihnaiseksi.

Vaikka lentoemot yrittivät kaikilla sallituilla tavoin pitää meitä hyvänä, ei lentomatkustaminen edelleenkään kuulu suosikki harrastuksiini.

Koneesta ulostullessa olin aistivinani jotain tuttua..

Olo oli kuin osuuslasikaupan hoitajalla kesäkuumalla uunin ääressä häärätessä. Eli lievä saunafiilis iski, mutta pienen odottelutuokion jälkeen pääsimme nousemaan ilmastoituun bussiin, niin arvatkaa, avasinko ensimmäisen oluen tuossa vaiheessa. Arvasitte oikein, olutpurkki sihahti ja juoma holahti kurkusta alas kuin sharan autiomaahan..

Ja eikös otsanahka välittömästi, ilmastoinnista huolimatta, alkanut tehdä sille annettuia tehtävää suodattaa mallas orvaskeden läpi, Aasian kuumaan ilmanalaan...

Bussissa on aina tunnelmaa, turitibussissa sitä vasta onkin..

Ja niin sitten alkoi taivallus kohti lomakohdettamme Kata Beachia, joka sijaitsee Phuketin saaren länsirannalla, liki saaren etelkärjen tuntumassa. Lähellä oli nimeltään ei niin houkuttava beachi, nimeltään Kamala Beach. Ei siitä sen enempää...

Tunnin ajon jälkeen pääsimme liki ensimmäisinä purkautumaan autosta ja laukkupoika otti meidät hoiviinsa ja istutti golfkärryn näköiseen aparaattiin, joskin hieman pidempään malliin.

Niin alkoi herrasväki Maarosten lomamatka kaukana kotoa...

Paikka oli kuin unelma, sanoi hammaslääkäri...

Täytyy myöntää, että kun odotuksia ei ollut, niin yllätys oli sitäkin mieluisampi, kun apartementokseemme astuttiin.

Huoneisto hieno kuin mikä ja ihana ilmastointi tasasi sen lämpöeron, mikä sisä- ja ulkoilman välillä vallitsi.

Ei siellä olisi nukkua voinutkaan ilman ilmastointia.

Aamulla klo 9 oli jo 36 astetta plussaa varjossa.

Aikaerosta selvisi yllättävänkin nopesti, eikä tarvinnut turvautua vanhaan japanilaiseen suihkukonetaudin enneltaehkäisevään lääkitykseen, eli aamuvirtsan juontiin...

Ilmeisesti tämä japanilainen tapa ainakin saa ajatukset pois aikaerosta, joten siinä mielessä se saattaisi tepsiäkin, hä-hää...

Paikalliset asukkaat ovat sitten vaan niin helevetin mukavia...

Kyllä maailmalla viihtyy, jos matkailijoita aina kohdeltaisiin näin hyvin..Ihanat pienet thai naiset jaksoivat hymyillä ja miehet olivat vain muuten hyvin ystävällisiä. Jopa niin ystävällisiä, että jaksoivat nauraa, kun heitin heille melko puujalkavitsin tasoisia sutkautuksia päivästä toiseen...

Moista en ole aikaisemmin kokenut..

Loma sujui mukavasti, väriäkin tarttui pikkaisen pintaan ja tälläisenä punapikmenttisenä, en juurikaan ihoani kärväytellyt, vaikka aurinkorasvoja en juurikaan käyttänyt.

En pruukaa auringossa maata...

Meressä tuli uitua ja vähän takaraivossa nakutti pieni tsunamipeikko, mutta ei ranta missään vaiheessa osoittanut isompia vetäytymisen merkkejä.

My name is Bond....

Bond saarella tuli käytyä ja ihasteltua traktorin moottoreilla varustettuja pitkähäntä veneitä. Opas kertoi, että varmaankin muistatte vanhasta Bond-elokuvasta maisemia, muttakun matkaan oli päästy, olin jokaisessa vastaantulevassa saaressa havaitsevinani jotain tuttua.

No, kyllä se saari sitten loppujen lopuksi eteen tuli ja kyllä se tutulta tuntui....

Hieno retki kerrassaan, suosittelen..

Luostarissa munkki antoi siunauksensa ja apinoita siellä oli niin paljon, että ajattelin tilaisuuden tulleen, apinan selästä saamisellekin......

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Niin kävi tällekin reissulle ja edessä oli jälleen tuo kuuluisa pitkä kotimatka...

Oli haikea heittää hyvästit tuolle ihastuttavalle paikalle!

Kalenterin eka luukku on avattu...

Nyt on joulukuun eka päivä ja on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Tämän päivän olen pyhittänyt lasiuunin remontille ja sen vuoksi olen ahertanut uunin kimpussa ja kehitellyt uusia uuninkorjausmenetelmiä, jotka sitten käyttökuukausien myötä kertovat niiden onnistumisesta...

Mitä lasinpuhaltaja tekee,kun ei ole lasia.???

No, lasinpuhaltaja ottaa tietysti pullon suusta ja pitkään ottaakin. Tämä tarkoittaa sitä, että lasimestarin paras aika vuodesta on koittamassa. Kun Joulu lähestyy, alkaa meikäläisen hiljaisin vuodenaika, joka mahdolistaa pienen loman vieton.

Tänä vuonna olisi tarkoitus siirtyä maisemiin tyynen meren tuolla puolen. Tsunamin runtelemat rannat saavat tuta lasimestarin askeltaessa joutokäynnillä, rannan hiekan jalkapohjia kutitellessa ja silmän levätessä, kauniiden rantatyttöjen toimesta...

Oi jos Joulu meillä ois ikuinen...

Monasti olen tämän sanonut ja monasti tulen tämän toivottavasti vielä sanomaankin, että Joulu on minulle ollut aina henkilökohtaisesti se rauhan ja harmonian tyyssija, aika jolloin joutenolosta voi nauttia hyvillä mielin ja tavata sukulaisia (IHAN TOTTA!) ja muutenkin viettää aikaa perheen parissa ja kerätä voimia tulevia koitoksia varten.

Joulu on suloinen, Joulu on kultainen, Joulua jaksan viel odottaa, vaikka mittariin aivan liian paljon rapsahtaa..

Mitä vanhemmaksi tulen, sen herkemmäksi Joulun edessä muutun.

Tämä Joulu on erilainen, koska aattona aloitamme paluumatkan, mutta Joulupäivänä koti odottaa ja kokoonnutaan ystävien kera...

28.12.2008

Vuosi vaihtuu, paljon ilmaan haihtuu..

22.12.2008

Do I know, it is christmas time????

Se on se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa hiljentyä.

Odotella monisatavuotiaan valkopartaisen ihmeidentekijän pikavisiittiä ja yrittää saada vatsalaukku venymään äärirajoilleen, vain siksi, että lanttu-, porkkana- ym- laatikot, rosollit, kinkut ja mitä niitä nyt onkaan, pitäisi saman illan aikana onnistua pusertamaan vatsalaukun onkaloihin.

Puhumattakaan siitä, että jo muutenkin huonosti sulavat jouluruuat syödään vielä moneen kertaan, samaan venytettyyyn vatsaparkaan, ennenkuin joulunaika alkaa olla vietetty....

Näinhän me toimimme, vuodesta vuoteen samalla kaavalla ja sitten joulun jälkeen aloitamme heti tammikuussa kilojen karistelun, jotta jos se pömppö on seuraavaksi jouluksi laskenut, niin johan saadaan uusi pikku pömppömaha aikaiseksi.

Useinhan se vanha joulupullistus on vielä näkösällä ja saattaa siinä olla monta muutakin joulua. Näin etenkin, jos tuo 11 kk kestävä piinapenkki ei ole tuottanut tulosta....

Siitä huolimatta toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista Joulua!!!!!

26.11.2008

Lumi teki lumimiehen eteiseen...

Johan on kelejä pidellyt, en muista, milloin olisi ollut yhtä kova myräkkä päällänsä, kuin oli viime sunnuntaina.

Ja tietysti me urhot olimme juuri tuona iltana palaamassa "poikain pikkujouluristeilyltä" Turusta kotiin..

Lunta tuli niin vaakatasossa, että Turusta kun lähdettiin, niin monin paikoin näkyvyys hävisi kokonaan. Siinä silmät joutuivat niin koville, että välillä tuntui, ettei kertakaikkiaan kykene tai jaksa ajaa enää metriäkään. No perille kuitenkin päästiin ehjin nahoin...

Uuh, sanoi Camilla...

Ylläoleva huokaisu kuulostaa siltä, kuin olisi aikuisviihdelehden aukaissut, mutta e-hei, ei se sieltä ole. Se on nyt vain aivan tavanomainen huokaisu suoraan lasinpuhalluskurssilta kuultuna. Toki sen syntyyn vaikutti helpotuksen huokaus lasiesineen valmistuttua onnellisesti.

Kun tämä suomen kieli on niin rikas, taytynee ottaa esiin pari muutakin kurssilla kuultua lauseenpätkää.

Eräästä naisryhmästä, yksi nainen kysäisi, kun lasituotteiden värityksiä pohdimme, että : " onkos täällä yhtään kullitettuja tavaroita"? Tuohon oli pakko vastata jotain sellaista, intimiteetin johdosta, että oletettavasti kyllä, mutta tarkempaa tietoa ei ole...

Tai kun eräs tyttö kysäisi, maksupäätteen ollessa häiriötilassa, että : "onkos sulla mitään vanhaa vemputinta, jota voisi edestakaisin vedellä"? Tarkoittaen kai vanhaa korttihöylää, mutta en voinut vastustaa kiusausta, vaan vastasin, että : "kyllä sellainen löytyy, mutta ei taida siitä tässä tapauksessa olla hyötyä"...

Eli kyllä rakas kielemme joutuu paljon kestämään, kun sen sanoja voidaan niin monella tavoin tulkita, kuten meidän Raamattuakin..

Sanasta miestä tai edes sarvesta....

Joo, yläoleva otsikko on vain vielä pieni muistutus kielestämme. On se kummallista, että nuo päivät mennä vilistävät aina vaan kiihtyvällä vauhdilla ja on se kumma, että sitä tulee pohdittua aina kiihtyvällä vauhdilla uudelleen ja uudelleen. Nytkin huomasin, että olen jotain liki tolkullista saanut kirjoitettua viimeksi yli kuukausi takaperin...

Kirjoittaminen on terapeuttinen ja väittäisin jopa että, viisastuttava askare, joka saa harmaan aivomassan kerrankin hieman reagoimaan johonkin.

Tässä kun sanoja laittaa toisen perään ja yrittää tosiaankin noita ajatuksia siirtää luettavaan muotoon päiväkirjaan, joutuu tekemään aikalailla paljon töitä tuon ikivanhan, karvaa vielä vähän läpityöntävän, nahkapahkuran kanssa.

Olen useasti todennut, että en mitenkään suostu hyväksymään ajatusta vanhenemisen tuomasta lisäbonuksesta eli viisastumisesta. Kokemus on ainoa mitä vanhenemisesta seuraa ja vaikka kokemustili onkin kasvanut melkoisesti korkoa, täytyy vastapainona sanoa, että alkavan dementian tuoma kurssiromahdus on vienyt siitäkin sen suurimman hohdon pois.

Ei muista, mitä pitäisi päivittäin muistaa ja vanhat asiatkin alkavat olla muistissa yhtä hatarina kuin saven päälle rakennettu kyhäelmä...

Lopuksi totean lakonisesti, että demnetikkojen kevätkokous peruttiin, kun kukaan ei muistanut tulla paikalle.

Jaa milloin ne oli, vai mite se oli ja missä se oli vai kui se oli....

07.10.2008

Lokakuun heitto ja muita etelän lentäviä pelejä...

On aika palata päiväkirjan ääreen. Voi voi, kuinka sinua olen kaltoin kohdellutkaan. Aina sitä kuvittelee, että onhan sitä joka aamu aikaa, laittaa muutama ajatus kirjattua ylös.

Mutta toisin on käynyt, en edes tiedä kuinka ylös ne pitäisi kirjata, jotta jotain näkyvää saisi aikaan.

Kirjailijan uravalintaa en ole kuitenkaan täysin vielä poissulkenut, koska vain yhtenä aamuna on käynyt niin, että en ole päästäni kertakaikkiaan löytänyt yhtään julkaisukelpoista ajatusta.

Toki, ehkäpä tässä lieneekin syy, vedota kiireeseen, jonka vuoksi muka ei ole kirjoittelemaan ehtinyt....

Ylös ulos ja penkille...

On taas tullut aika syksyn ja silloin kaikki kynnelle kykenevät ja mahdollisesti jopa kynnettömälle kykenevät ryhtyvät suunnittelemaan itsensä kuntoon panemista???

Toki helpommallakin keinolla siihen päästään....

No ensin pitää olla suunnitelma ja niin kuin sanotaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Sitten tehdään toinen suunnitelma ja huomataan, että homma on sillä valmis, koska kaksi puoliksi tehtyä on yhteensä kokonaan tehty... hä-hää..

No leikki sikseen ja tosiaan aloitetaan tekemällä suunnitelma. Ja tämä suunnitelma on hölkkäystreenisuunnitelma.

Pitää miettiä, miten järkevällä tavalla liikunnan voi aloittaa pienen tauon jälkeen ( mikäli tauko on vain kolme varttia, sitä ei huomioida..) Ei varmastikaan kannata hampaat irvessä lähteä tavoitteemaan jokailtaista tunnin juoksulenkkiä ,sillä silloin tulee noutaja alta aikayksikön.

Into sammuu kuin naapurin setä, kossupullon jälkeen eli nopeasti ja varmasti..

Aloittakaamme tekemällä 3 tunnin lenkkiä viikossa ja muistamme, että heti jos juoksuvauhti alkaa käymään liikaa hengityksen päälle, nin että puolet keuhkopussista tulee rykimällä nielusta ulos, on vauhtimme liian kovaa.

Ja uskokaa tai älkää, niin se vain pikkuhiljaa alka matka kasvamaan ja juoksu helpottumaan.

Tämä on alku ja jatkossa mietimme muita vaihtoehtoja lisätä kuntoilua..

Moni muuten funtsaa, että jos on painoa kerääntynyt runsaasti, että eihän silloin voi juosta.

Itse olen tuossa 110 kg korvilla heilunut ja juossut jo kohta kolme vuotta ja kyllä ne kintut vielä toimii..

Oletko koskaan nähnyt todella viisasta miestä???

Tämä on sellainen ikuisuuskysymys, jota aina silloin tällöin tulee pohdittua.

Eilen kuollut Paavo Haavikko sitä varmaan oli.

Olen tavannut erilaisia ihmisiä ja joskus tuntuu siltä. että viisautta on äärimmäisen vaikea todeta vain yhdellä tavalla.

Olen tavannut hyvin sivistyneitä ihmisiä, joiden oppineisuuta on pakko ihailla.

Mutta olen tavanut myös ihmisiä, joiden käytös on viisasta, eli osaavat tilanteessa kuin tilanteessa toimia oikein.

Olen keskustellut monen jo korkeaan ikään ehtineen ihmisen kanssa ja heidän elämänkokemustaan ei voi olla ihastelematta ja sen tuomaa viisautta

Olen tavnnut käveleviä tietosanakirjoja jne..

Itse olen aikaisemminkin maininnut, että ei omalla kohdalla juurikaan voi puhua iän tuomasta viisaudesta, pikemminkin päinvastoin.

Sivistynyt en ole, vaikka en itseäni aivan moukkanakaan pidä.

Maailmaakin olen nähnyt vain omiksi tarpeikseni, joten voidaan kai sanoa, että ei välttämättä aamuisin peilissä tapaamani henkilö edusta tätä "todella viisasta miestä"

Hei, unohdin sanoa, että hyvä huumorintaju on minusta myös viisauden merkki!!!

Ai niin, omani on kyllä sieltä syvimmästä päästä, joten ei kai tuokaan sitten tuo lisäpotkua asialle.

Siispä ryhdyn kamppanjaan oman henkisen vireyden lisäämiseksi välittömästi ja tulen mahdollisesti aiheesta raportoimaan lisää, mikäli siihen on aihetta.....

Viikon musiikkivinkki:

Ehkä rankinta mutta hienointa materiaalia, mitä olen viime päivinä kuullut, on "Slipknot : psychosocial"

Siinä rankkaa latausta jokaiseen aamuun ja miksei iltaankin.

Metallican uusin viehättää myös,

Proge:

Kuunelkaa herran tähden Wigwamin vanhoja levyjä!!

Nuorempana tykkäsin bändistä , mutta vasta nyt olen tajunnut niiden loistokkuuden.

Jim Pembroke ja kumppanit ovat todellakin jättäneet jälkensä suomalaiseen musiikkihistoriaan!!!!

Mielenkiintoisia vieraita...

Olen tavannut muutamia hienoja musiikkialan ihmisiä studiolla lasinpuhalluksen lomassa.

Matti Oiling Boiling oli kerrassaan hieno tavata ja kuunnella sitten todella ammattilaisen juurevaa jutuniskentää..

Pitänee hänenkin mittavaan tuotantoonsa tutustua paremmin..

Nuoremman polven ammattilaisista oli kiintoisa kohdata Maku Kolehmainen. Niin vaatimaton herra kuin olla voi ja kuinka hienoa matskua on hänenkin sävelkynästään jo vuosien ajan irronnut. Erittäin mukava mies..

Aikaisemmin kohtasin Lasse Mårtenssonin ja jotenkin hänestäkin paistaa läpi se musiikin suurmiehen vaatimatomuus. Teokset puhukoon puolestaan....

08.09.2008

Syksyllä kaikki on toisin...

Heipä-hei, taas on palattu, vaikkakin lyhyesti, mutta kuitenkin päiväkirjan pariin.

Aika menee edelleen ihan liian nopeasti ja olenkin tehnyt anomuksen valtioneuvostolle 25. tunnin käyttöönotosta vuorokaudelle.

Tämän läpimenosta täytyy vielä tässä vaiheessa olla hieman skeptinen, mutta toisaalta, onhan paljon ihmeellisempiäkin asioita politiikassa tapahtunut...

Flunssan vaikutus terveyteen on bad influence..

Olen jostain kumman syystä ollut koko kesän siinä siunatussa tilassa (en raskaana, vaikka ulkomuoto voisi siihenkin viitata) että, en tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Hyvin hankittu pohjakunto rapistuu, kun jonkinasteinen flunssa on riivannut jo useita kuukausia.

Tee siinä sitten töitä. No , töitäpä siinä sitten on tehty, kunnes viimein viime viikolla tuli täydellinen stoppi.

En kerta kaikkiaan jaksanut enää evää liikauttaa ja yhden päivän, jolle oli ryhmiä paljon varattuna, tein sitten lääketokkurassa ja sen jälkeen en sitten mitään...

Nyt tätä kirjoittaessani, olen menossa tohtorin puheille kuuntelemaan tuomiota tästä iilimadosta, joka ei millään ilveellä tunnu otettan hellittävän, päinvastoin.

Humppilan lasitehtaalla puhalletaan lasia

Humppilassa aloitettiin, kuten se jo varmaan on tullut mainittua puhallukset elokuun alussa.

Hieno paikka tuo koko markkinatalo.

Sieltä löytyy jos mitä. Ja mitä ensikuulemalta/näkemältä olen havainnut, myös muiden putiikkien väki on viimoisen päälle mukavaa ja auttavaista.

Itse olen vasta muutaman päivän ehtinyt siellä työskentelemään ja päävastuu siellä työskentelystä lankeaakin veljelleni, jota kannattaa käydä jututtamassa.

Teimme päätöksen muuttaa systeemi siellä Fiskarsin kaltaiseksi, jotta ihmiset pääsevät sisälle tuotantotiloihin ja siten myös juttelemaan tekijöiden kanssa.

Lasiikkunan läpi tuo viittominen, kun ei tymmärryksen puolesta ole ollut parhaita puoliani. Toki kansainväiset käsimerkit ovat tuttuja, mutta onneksi niihin ei ole törmännyt...

12.08.2008

Uudet tuulet puhaltaa..

Nyt kun jo elokuu alkaa saavuttaa puoliväliään, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa muutama rivi.

Aloitimme Humppilan lasitehtaalla lasinpuhallustyöt viime viikolla ja se on imenyt ennen, sen aikana ja vielä sen jälkeenkin, kaiken energian transylvanian pitkähampaisen tavoin.

Sen lisäksi sain pahaenteisen golfkärpäsen pureman, mutta siitä myöhemmin lisää...

Lisäksi onnistuin romuttamaan autoni moottoritiellä 120 km/h nopeudessa lunastuskuntoon ja kuin ihmeen kaupalla itse säilyin likimain täysissä hengen ja ruumiin voimissa...

Palaan näihin ja muihinkin päivänpolttaviin asioihin seuraavan kirjoitukseni parissa, joka toivottavasti ei vie näin pitkää ajanjaksoa..

23.07.2008

Kun kesä mennyt on, saapuu intiaanikesä..

No niin, sorvin ääressä on tullut oltua ja ja on siinä ohessa muutama hasuu lomapäiväkin tullut koettua.

Turku on edelleen erityisen lähellä sydäntäni, kun lomaa haluan viettää. Toinen hienoakin hienompi kaupunki on Pori. Vaikka aikoinaan siellä päin asuinkin, jäi Porin kauneus ja viehättävyys lähes tyystin kokematta.

No nyt on vuosittain vähintäinkin kerta pitänyt siellä aikaa viettää.

Tämä kesä, jos joku, tulee jäämään Bianco Blu-historian jonkinasteisena virstanpylväänä.

Mitä kaikkea tuo sitten pitääkään sisällään, siitä tuonnempana.

17.06.2008

Juhannustaikoja oli taikuri..

Nyt on taas se hetki käsillä, että neidot valmistautuvat juhannusyöhön riisumalla rihmankiertämänsä ja asettumalla otolliseen asentoon viljapeltoon, nähdäkseen tulevan sulhasensa kuvan.

Olen monena juhannusyönä peltoja kierrellyt ja valitettavasti silmiini ei ole osunut ainuttakaan asiaan vihkiytynyttä tulevaa morsianta...

Juhannusaatoksi pitäisi kai vähän koivunrunkoja verannan ovea reunustamaan saada, siitä se juhannustunnelma syntyy..

Itse asiassa, niin vannoutunut raskaan musiikin ystävä kuin olenkin, niin "kesäillan valssi" harmonikan säestämänä saa aina kesän tuntumaan kesältä.

Oli soittaja sitten Lasse Pihlajamaa tai Vili Vesterinen tai kuka milloinkaan. Toki sateisena päivänä tämä ei onnistu.

Ehdottomasti tarvitsemme Aurinkoisen kesäillan tähän tarkoitukseen.

Ennustajan työ on hyvin ennustettavissa...

Tässä tullaankin sitten siihen tosiasiaan, että ennustajan lahjoja tarvitaan ties mihin eri tarkoitukseen.

Minäkin teen sääennusteita, toki en käytä siihen sen enempää sammakoita kuin muurahaiskekoja, muista pelivälineistä puhumattakaan...

Olen vuosien saatossa kuunnellut näiden jonninjoutavien ennusteita, joita oikein "raarioon" asti on päästetty.

Eli "heinäkuu näyttäisi olevan pääpiirteittäin kuiva, mitä nyt sitten nämä sateiset jaksot sitä varjostavat. Tuuliakin saadaan ja ne saattavat joskus äityä navakoiksikin.

Hyvä kuukausi on tulossa, loppukuusta tosin saatetaan saada vettä, jollei se sitten aivan kuivaksi heittäydy"

Siinä teille sääennustetta kerrakseen ja voitte vain heinäkuun jälkeen todeta, että "kyllä napsahti kohdalleen tuo ennuste ja että kyllä ne lasimestarit vaan kaikista asioista tietää"...

Ihmiselämän ennuste naisille on toki yhtä helppoa:

" Sinä tulet kohtaamaan sen tumman miehen ja jos korttisi oikein pelaat, niin siinä on sinulle ukkoa pitkäksi aikaa. Jos kuitenkin teet toisin, niin älähän sie tyttönen välitä, löytyy niin ristiveristä kuin valkeaakin miestä ja silloin, jos onni sinua potkaisee, sie löydät sen onnen, joka sinua suoraan sanoen tyrkyllä odottaa. Vaan varo sie kaljupäisiä miehiä, niistä voi olla siulle harmia, mutta jos sellainen kohdalle ossuu, niin sellainen itsellesi kouluta ja ukon saat.

Mutta ah, sinä tytöntyllerö, jos sie et tasan tarkkaan näitä ohjeita noudata, niin vallan ilman miestä saatat jäädä tai sitten ei suhteet kauaa kestä"

Tämä ennustukseni käy muuten kaikille naisille ja maksun 50 eur voitte maksaa tililleni välittömästi.

Mie jopa itse uson, että tuossa ajtuksessa on perrää!!!!

Liekä ammatinvaihto edessä????

Tallinna on kaupunki Eestissä

Tuli tässä vietettyä yrittäjälle niin tuiki harvinainen lomaviikonloppu. Tallinna oli kohteena ja tuli todettua sekin tosiasia, että Tallinna on kaunis, kallis ja kiehtova kaupunki.

Naiset Tallinnassa ovat edelleen kauniita ja pukeutuvat silmiähivelevän hienosti, silti edelleen on pakko laittaa oman maan daamit heidän edelleen. Tallinna tytöiltä kun puuttuu se pilke silmäkulmista, ne hymyilevät silmät joista armaassa Suomenmaassa saamme nauttia...

Ainoastaan Italian tytöt vetävät vertoja oman maamme kaunottarille.

Tallinnassa ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ja se oli hiukka halvempaa kuin Suomessa.

Tallinnassa on hyviä paikkoja, jos haluaa kuunnella hyvää musiikkia livenä.

Vanhassa kaupungissa istuimme kivassa ruokaravintolassa, jossa iloksemme musisoi eestiläis/amerikkalais/jamakkalais bändi ja miten se soikaan.

Funkya ja sitten vähän kuubalaisrytmejä ala´ Ibrahím Ferrer!!! Bueno!!!!

Eestissä asustaa ja vaikuttaa myös yksi suosikkitaiteilijoistani:

Navitrolla

Tutustukaa ihmeessä hänen tauluihinsa, voi kuinka hienoja ne ovatkaan.Olen muutaman taulun ostanut ja kyllä on kannattanut. Galleria löytyy myös vanhasta kaupungista Suomen lähetystön liepeiltä.

Sitten pieni musiikkivinkki:

Tuollainen vähän ehkä Värttinä tyylinen etno/retro bändi kuin Vägilased. Aivan loistava bändi, eikä yhtään heavyä tämäkään...

Uunin hehkussa ja hehkussa muidenkin...

Lasinpuhallus on edelleen hauskaa ja siinä tapaa kivoja ihmisiä.

Viime viikolla tapasin kaksi kuvankaunista naista, jotka vielä jotenkin kierolla tavalla olivat myös erittäin kiehtovia juttuineen, joista en alkuun pääsyt ollenkaan sisään ja sitten loppujen lopuksi tajusin tajunneeni heitä alusta alkaen. Ne nauravat silmät!

Ja mikä hienointa, nämä työskentelevät Suomen ulkoministeriössä. Kyllä maamme kelpaa esittäytyä ulkomailla tälläisien neitojen ansiosta..

Lasinpuhalluskurssit jatkuvat ja niihin tuntuu ihmisillä olevan edelleen sisäistä tarvetta.

Lauantaina vedettu "Kissakurssi 5" oli mitä mainioin esimerkki siitä. Ja olisittepa nähneet kuin nämä naiset kattoivat aamutuimaan aamiaispöydän raaka-ainelaatikon päälle ja siitä päivä käyntiin. Sain minäkin osani...

Sitten täytyy mainita hieno polttariryhmä, joka kävi sulostuttamassa päivääni.

Tämä tuleva morsian oli kyllä piste i:n päälle sinä päivänä.

Hei, niin , kyllä minä edelleen omiakin töitä teen!

Eilen valmistui kolme kappaletta uniikkivaaseja, joista kaksi oli myyty jo etukäteen. Tälläisesta taiteenteosta minä tykkään...

21.05.2008

Kirja päivässä, sehän on päiväkirja..

No johan tuota aikaa on taas vierähtänyt. Näyttää siltä, että ajatusten kerääminen kirjoitukseksi asti on päivä päivä vaikeampaa. Tästä on taas helppo vetää aasinsiltoja aiemmin kirjoittamiini asioihin kuin dementia ja muut keski-ikäisyyteen liittyvät ongelmat???

Olisi hauskaa istua tässä koneen äärellä ja naputella kaikkea mahdollista päähän sattuvaa, niin outoja kuin vielä oudompiakin tarinoita... Mutta kun nuo varsinaiset työt kutsuvat ja tähän aikaan vuodesta melko kovastikin...

Vakuutusyhtiö korvaa ja myös lotkautti

Viimeksi tulin maininneeksi, kuinka raskasta tuo vakuutusyhtiöiden kanssa asionti on.

maksut kyllä pitäisi hoitaa päivälleen, mutta jos sattumalta jotain korvattavaa tulisi, sitä pitäisi odottaa kuin rahapuun kukintaa seteleiksi asti...

No, on pakko myöntää, että vain muutama päivä ehti vierähtää edellisestä viestistä, niin johan korvaus kilahti vihdoin viimein tilille.

Oisiko se uhkaus yhtiön nimen julkaisusta vaikuttanut..??

Tätähän päiväkirjaa lukee "lukematon" joukko ihmisiä, aina kun sinne saan jotain raapustettua!!!

Mitenkähän se olisi, jos uhkaisin mainita nimeltä ne pankit, jotka eivät minulle myönnä lainaa...

Auttaisikohan se asiaa????

Vapun jälkeinen pallopaita

Keskiolutdieetti voi hyvin. Merkittäviä saavutuksia on havaittu. Eli olut on virrannut kuin mallsyhtiöiden mainoksissa konsanaan ja siitä huolimatta on kiloja karissut.

Itse asiassa olen palannut ruokapuolessakin vähän perinteisimpiin keski-ikäsen miehen perusruokavaliohin.

Mutta sehän on vain monipuolistanut ruokavaliota.

Makkarat ja muut lihatuotteet kun kuuluvat kesään..

Liikuntaa olen pitänyt yllä hyvällä tasolla, joskus jopa hulluuteen asti.

Mutta vatsanympärys on pienentynyt 3 cm viimeisen kuukauden aikana ja paino alkuperäisestä jo n 10 kg.

Puhalla lasia ja huomaat jääneesi kiinni...

Lasinpuhalluskurssit ovat vetäneet sankoin joukoin ihmisiä lauantaisin Fiskarsiin. Olen joutunut jopa muutamia extrapäiviä käyttämään tähän ihmismielen hienoimpiin lukeutuvan elämyksen aikaansaamiseksi.

Olen jollakin tapaa siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että edelleenkin kursseilleni tulevat vain kaikkein miellyttävimmät ihmiset. Ilmeisesti kiinnostus lasinpuhallukseen tekee ihmisestä kaikin tavoin paremman...

"Hoituritypsykät" (eivät taida tykätä tästä nimestä) kävivät jo kurssi kolmosen ja ah kuinka ihanasti he osaavatkaan päivänsä viettää. Esineet sen kun vain toinen toistaan loistavimpina sulasta massata muovautuivat...

Mutta meidän "kissaryhmä" taitaa sitten olla ensimmäinen, joka jo tämän kesän aikana ehtii kurssi kutosen läpikäymään. Pitänee itse mennä jatkokursseille, että on sitten jotain mitä heille opettaa...

Myös heistä huomaa, että kissanelämä on pelkkää kehräämistä...

Kesä tulee, pysykää housuissanne!!

Nämä varoituksen sanat on tarkoitettu ensisijaisesti niille, joista kesän lämpö ja auringon paiste tekevät vallattoman. Eli siis lähestulkoon kaikille??

Viime kuussa puhuin jo liikenneturvallisuuden heikkenemisestä, sitä mukaa kuin hameen helmat lyhenevät..

On se vaan niin hienoa, kun saa taas muutaman kuukauden ihastella naisia lähes heidän syntymäasuissaan. Niin on tuo muoti vaatteet pieniksi muokannut..

Viikon kappale on rautaa (metallia)

En ole koskaan kieltänyt viehtymystäni metallimusiikkiin.

Ja aina se on minusta ollut parasta työnrytmittäjää..

Ja nyt on taas tapahtunut sellainen ihme takinkääntö, että bändi, jota aikoinaan pidin melko shittinä, yhtäkkiä alkaakin kolahtamaan.

Näin kävi Twisted Sisterin kohdalla.

Tällä hetkellä heidän vanha biisinsä yllättäen on soinut päässäni jatkuvasti..

Eli Viikon valinnat:

Twisted Sister : We´re not gonna take it

Elokuvissa on tunnelmaa..

Ja laitetaan tähän loppuun vielä pari leffajuttuakin.

Sen verran samalla tavalla kävi Julia Robertsin kanssa, että alkuun en saanut makuani häneen, en sitten millään ja nyt en saa silmiäni irti hänen hymystään.

Hugh Grant on ollut jostain syystä aina ollut suosikkinäyttelijöitäni, siitäkin huolimatta, että hänellä on käytännössä aina tuo sama roolihahmo elokuvassa kuin elokuvassa.

No viikonloppuna tuli Notting Hill katsottua neljännen kerran ja kyllä se oli vieläkin hyvä.

Kuuma Leffa Vihje:

Suosikkileffani, ota moni ei ole nähnyt on melko perverssi Roman Polanski elokuva "Bitter Moon"

Katsokaa ihmeessä, jos haluatte saada kunnon leffanautinnon. Siitä joko pitää paljon tai sitten inhoaa. Pääosissa myös tässä nuori Hugh Grant.

08.04.2008

Joka vanhoja muistaa, sitä muistitikulla silmään...

Tässä on tullut aiemminkin kerrottua , kuinka tuo ikä tuo tullessaan kaiken viisauden??? lisäksi niinkin tuikitavallisia ongelmia kuin muistiongelmat.

Täytyy sanoa, että en muistanut sellaisia edes olevankaan, lieneekö muistissa vikaa...

Usein kysytään, että mikä on lasinpuhaltajien ammattitauti???

Tähän olen usein antanut sellaisen selityksen, että lasileukahan se lienee eli nujakassa kuin nujakassa tulee leukaan..., no olen sitä tainnut joskus tuota hengenahdistustakin käyttää, mutta se lienee varattu kirkonmiehille...

Totuus on sellainen, että joissakin maissa kaihi on aika yleinen ja siten myös ammattitaudiksi tituleerattu, johtuen infrapunasäteilystä, jota uunista saamme.

Tästä voisi helposti vettä johtopäätöksen, että niinhän asian täytyy myös meillä Suomessa olla, sillä niin lyhytnäköistä sakkia me puhaltajat olemme, mutta ehkä tässä kuitenkin on jotain muuta takana.

Itse esimerkiksi en tunne sen enempää puhaltajissa kuin muissakaan ammattiryhmämme jäsenissä kaihin sairastaneita, eikä niitä ainakaan enempää esiinny kuin muissa ammattiryhmissä.

Pullon liiallinen kallistus saattaisi sellainen olla aina ammattitaudiksi asti, mutta toisaalta, kallistuu se pullo muissakin ammateissa ja etenkin Alkossa!!!

Raha ratkaisee...

Irwinin hienon rallin sanoilla, aloita tämän seuraavan aiheen. Ystäväni Simon Templarinmäki oli jälleen kerran kiipelissä. Hädin tuskin oli mies vanhoja vippejä saanut hoidettua, kun tilanne kävi hänelle ja myös hänen ystävilleen niin sietämättömäksi, että Simon päätti tehdä vipin..

No, eihän vipissä mitään pahaa ole, mutta jo pikavipin saanti tuntui ylivoimaiselta ja kun niiden korotkin olivat taivasta hipovat, päätti Simon ykskantaan turvautua kaveriapuun, kuten monasti aiemminkin.

No kaveruus velvoittaa monella eri tavalla:

Ollaan valmiita olemaan kevrin alibina heikolla hetkellä, valetaan uskoa, kun maailama päälle kaatuu ja joskus juodaan kaverin viinatkin ihan vain siitä syystä, ettei kaveri ihan hunningolle ajautuisi....

No rahanlaina on kaverin yksi tärkeistä tehtävistä.

Itse olen "matti kukkarossa" lähes aina, mutta jotenkin toimeen tullut ja siten myös sitten kaverien avuksi rientänyt vaikka omakin tilanne on joskus ollut niin ja näin...

Näin kävi nytkin. Itselläkin oli kuluja kuitattavana ja sitten hellyin kaverin pitkiin vuodatuksiin ja niin satonen vaihtoi omistajaa vaikka vanhojakaan ei vielä ollut kuitattu.

Sovimme siis ystäväni Simonin kanssa, että kuun lopussa hän sitte hoitaa vanhoja poiskinpäin.

No, kuka nyt ei kaveriinsa luottaisi, eihän ne muuten kavereita olisikaan...

NO, kuun loppu tuli, mutta lyhennystä ei.

Kilttinä miehenä laitoin asiasta aavistuksen verran sitruunaisen viestin menemään ja siinä utelemaan, että miksiköhän sopimus piti vain puoleenväliin asti???

Vastaus tuli paluuviestin muodossa ja ilmaisi asian seuraavanlaisesti: "Sovimme niin, että yritän maksaa lainaa takaisinpäin, mutta se nyt ei vain onnistunut!!!"

No, eihän tuosta vihainen voi olla, kun kaveri heti antoi rehellisen vastauksen. Eikä se Simon muuten kaveri olisikaan, jollei siihen luottaa voisi...

Niinpä täytynee itse kääntyä pikavipin puoleen???

No kyllähän meillä kaikilla on noita hyviä ystäviä...

Kevättä rinnoissa ja keikuntaa pyrstön tienoilla

Nyt alkaa olla jo se vuodenaika, jolloin tuulilasi autosta kaikkien ohjeiden vastaisesti kannattaa jättää pesemättä!

Moni tietysti kyselämään, että onko se lasimestari menettänyt viimeisenkin järjenrippeensä.

Voin rehellisesti vastata, että se tapahtui jo joitakin vuosia sitten, joten ei tässä nyt enää ole mitään pahempaa muutosta odotettavissa...

Kysehän on vain liikenneturvallisuudesta.

Nyt kun nuo toinen toistaan upeammat naiset siirtyvät kesäisempiin asusteisiin, niin on ehdottomasti parempi, ettei tuulilasin läpi liikoja näy...

Nimittäin noita liihoittelevia olentoja seuratessa, ei liikenteelle enää jää juuri sijaa..

Joten pitäkää tuulilasit kurassa ainakin syyskuulle asti!

Sitä paitsi meillä kävi eilenkin puhaltamassa yksi sellainen nainen, että luoja paratkoon, en joutunut häntä tuulilasin takaa liikenteessä katsomaan.

Olisi siinä ollut vakuutusyhtiöllä töitä...

Josta asiasta täytyykin palata seuraavassa.

Vahinkovaluutusyhtiö ei korvaa eikä sitä edes lotkauta!!!

Onhan se hieno asia, että on mahdollisuus erilaisiin tapaturmavakuutuksiin.

Niinpä minäkin olen sellaista maksanut.

Ja joskus käy niin, että tuossa meidänkin työssä tapaturmia sattuu.

Niinpä minullekin ennen Joulua sattui sellainen juttu, että sormi halkesi lasin voimasta niin pahaa kuntoon, että ei muuta kuin toktoriin tikattavaksi.

Pari viikkoa saikkua ja korvauspaperit vakuutusyhtiöön. Kuulostaa hyvältä, eikö totta!

YEEES!!!, mutta kun ne halvatun naamiot eivät ole ottaneet mitään kantaa asiaan, eikä vaikka sitä on jo useasti kyselty. Ei kuulu mitään!!!!

Siis ei minkäänlaista vastausta ja tapahtuneesta on jo kohta 4 kuukautta. Tähän voidaan lopettaa puheet nopeista korvauksista..

EI MINKÄÄNLAISTA VASTAUSTA!

Siis olenko minä jokin numerosarja heidän papereissaan, joka ei nyt sitten vaan natsaa mihinkään!! Onko teille koskaan käynyt niin????

En kerro vielä vakuutusyhtiön nimeä, mutta pian sen kerron ja toivon, ettei kukaan koskaan erehdy heidän asiakkaakseen. Entä minä sitten??? Mitäs luulette???

Korni kuuntelee Kornia

Lopuksi tämän hetken hienoin kappale raskaamman musiikin puolelta:

KORN : HOLD ON

Kuunnelkaa ihmiset, se biisi vie mennessään ja muistakaa kuunnella kovaa!!!!

01.04.2008

Aprilliä, komisario Palmusunnuntai

Niin se vaan on se päivä,jolloin kenenkään puheesta voi mennä takuuseen.

Alkuun voisin aprillata itseni ja todeta keskiolutdieetin menneen täysin suunnitelmien mukaan.

Sen jälkeen aprillaisin itseäni lisää ja luonnehtisin suunnitelmani olleen helpommin totetettavissa kuin olisin arvannutkaan...

Mutta, jotta en aprillaisi itseäni aivan pilalle, kiirehdin kertomaan, että nyt menitte halpaan, sillä kyllä se dieetti alkaa jo vaikuttamaan! Vai oliko tuo se varsinainen aprillipila??????

No pilat sikseen ja totean huhtikuun ensimmäisen päivän uhkia uhmaten, että kyllä se 2 kg on kadonnut vesikansan tien varteen läskisinä hikipisaroina.

YEEEEES!

Kauan kesti päästä sen vaiheen yli, että alun painonpudotuksen jälkeisen painonpaluun jälkeen, pääsi uudelleen liikkeelle.

Ja árvatkaa, mikä oli huomioni:

Aina sanotaan, että kuituja pitää syödä.(tämä totta),

Mutta esim. leivän kanssa saa olla tosi tarkkana. 4-5 viipaletta päivässä korkeintaan saa syödä, jos käyttää levitettä päällä, muuten voi pistellä enemmänkin.

21.03.2008

Maailman ensimmäinen veikkaaja???

Hyvä päiväkirja, olen tainnut sinua huomioida aivan liian vähän viime aikoina.

No, nyt lupaan korvata sen vähän pitemmällä seurustelulla kanssasi...

Olen tässä pohtinut, että mikä ihme tekee ihmisestä veikkausvoittajan?? No, ihmehän tieysti aina tarvitaan, mutta sittenkin...

Olen itse siinä sietämättömässä ryhmässä, että olen aikoináni voittanut veikkauksessa päävoiton.

Tämä tapahtui jo reilut parikymmentä vuotta sitten ja vakioveikkauksessa.

No varmaan ajattelette, etä tuotakin onnen pekkaa!!

Niin varmaan itsekin ajattelisin, jos voitto olisi ollut päätähuimaava. Tavallaan se kyllä päätä huimasikin, mutta vain siksi, että päävoitto oli niinkin huimaava kuin 26,10 markkaa.

Ei siinä paljon kavereille iltoja pistelty. Onneksi ei ehtinyt edes aiheella leuhkimaan...

Kyllähän te tiedätte kuika vaikeata on voittaa edes kerran päävoitto saati tehdä se toisen kerran!!!

Minä onneton olen sen kerran voittanut ja ilmeisesti en tule tekoani uusimaan omana elinaikanani, enkä liene edes kenenkään muun elinaikana sitä tekemään#####!

En tunne yhtään toista veikkauksen päävoittajaa, mutta on sellainen käsitys, että voittonsa suhteen he varmasti ovat onnellisempia kuin minä..

Silloin taisi olla vain niin päivänselvä rivi, että liian moni oli arvannut oikein.

Mutta miksi juuri sillä kertaa!!!!!

Muistan hyvin, kun muutama vuosi sitten meille saapui puhallusvieraita Veikkaukselta.

Kun tuli puhe maksusta, sanoin heille, että maksusta kävisi kyllä jokin hyvä vihjekin???

Arvatkaa, tuliko kauppoja??? No ei tullut.

Että niin lahjomatonta porukkaa siellä voikin olla! HÖH!!

Näin pitkänä perjantaina on pakko katsoa veikkauskuvioita vähän pidemmälläkin perspektiivillä, sillä eikös tuo Jesus tainnut olla niitä ihka ensimmäisiä pelimiehiä.

Pelasi pelkkää ristiä ja sai heti päävoiton:

Taivaspaikka Jumalan vieressä ja ikuinen elämä!!

Muutettuna tämän ajan voittomarginaaleihin, kuulostaisi tuo vielä tänäänkin aika kovalta jutulta...

Jätekuskin blues

Kun sitä ennen vanhaan tuli noita lauluja pöytälaatikkoon tehtyä kolmisensataa kappaletta ja niitä aikoinaan vähän julkisestikin esitettyä

Niinpä puöräytin kaverini nelikymppispäiville pienen bluesin, joka kantaesityksen sai lausuttuna ja viel' vähän keskeneräisenäkin silloin, kun sitä ehdin niinkin kauan kuin vartin hioa...

Eihän se siitä ajan kanssakaan paremmaksi juuri tullut, mutta nyt siitä tuli sellainen rallatus, että joku voisi siihen vaikka tarttua. Ja näin se menee::

JÄTEKUSKIN BLUES

Ongelmajätettä kuskaan,

kai kuormaa itse kohta oon.

Tuo blues helpotusta tuskaan,

joka mielen onkaloon.

Aatos lentää Lapin ruskaan,

meen Veskun lailla Ivaloon.

Ei vaimo tästä työstä tykkää,

vaik en edes paljon juo.

Sontaa silmilleni lykkää,

en töitä kotiin koskaan tuo.

Sydän tälle työlle sykkää,

ei koskaan lopu hommat nuo.

En tätä työtä vaihtais,

vaik paljon muuta tarjolla ei oo.

Ei reiluu hommaa kukaan kaihtais,

tai sitten kutsu käy kortistoon.

Bluesin jätekuskin soimaan laittais,

ja eiku hurmioon!

En piittaa maailman turuista,

Suomen yksikin jo liikaa on.

Nautin näistä onnen muruista

ja tyydyn tahtoon kohtalon.

En tiedä ihmisten suruista,

blues jätekuskin, blues minun on.

Siinä pitkälleperjantaille purtavaa ...

Pääsiäismunan paikka on oikean ja vasemman jalan välissä.

Pääsiäinen on aika jolloin munista ollaan poikkeuksellisen kiinnostuneita.

Niitä löytyy joka lähtöön. On suklaisena, niin koristeltuna kuin ilmankin ja vaikka minkälaista yllätystä sisällään pitäen.

Löytyy lasisena, puisena ja keraamisena ja ties minä.

Loytyy myös nahkaisena, koristeltuna karvoilla tai ilman ja ain alöytyy niistäkin joku yllätys sisältä.. Hä-hää.

Muistan Italian vuonna 95 ja pääsiäisajan. Olin ihan ihmeissäni, kun kaupat pullistelivat toinen toistaan suurempia pääsiäismunia.

Ja niitä oli aivan joka paikka täynnä.

Ajattelin, että mahtaako moinen viilitys koskaan Suomeen tulla... KYllä se tuli...

Pääsiäisenä veripankit ovat kiinni..

Vuonna 96, olin juuri aloittelemassa muutaman viikon työrupeamaani Italiassa, kun onnistuin ensimmäisten minuuttien aikna kuumalla lasilohkareella avaamaan oikean käden keskisormeni liki luuta pitäen.

Ja hulluna suomalaisena ainoa kauhistus oli se, että miten ihmeessä pystyn täitä jatkamaan....

Sanoin pomolleni Lucianolle, että kyllä tämä tästä, että jatketaan hommia vaan.

Mutta kun verta tuli kuin pistetystä siasta, niin jo ensimmäisten litrojen jälkeen olo oli sellainen, että piti lääkäriin lähteä.

Tehtaan johtaja Massimo minut sitten lääkäriin lähti kuljettamaan ja kun sairaalan lääkärit kuin muutkin silmäätekevät kuuluvat piakalliseen kuppikuntaan, ei minun tarvinnut jonotella , vaan välittömästi tuttu kirurgi tuli paikalle ja läsnäolijoiden kovasta vastustuksesta huolimatta, pääsin heti sisälle.

Toktori siinä rupesi sormea puuduttamaan ja pomoni siinä vieressä ja muitakin tuiki tarpeettomia viihdytysjoukkoja tuli paikalle kyselemään Suomi-kuulumisia..

Yllättävän isota siipiporukasta huolimatta, haava pikkuhiljaa alkoi mennä neuloen kiinni.

Voi kuinka viehättäviä sairaanhoitajia siellä olikin ja kaikki vielä naisia...

On niitä Suomessakin (kursseillakin on käynyt)..

No sitten toktori sanoi, että sitä sitten ei saa kastella sitä haavaa. Johon minä sitten totesin, että kun ajattelin tästä töihin mennä, niin kyllä me tuossa lasinmuotoilussa joudumme sormiamme vesiämpärissä alvariinsa uittamaan.

No kyllä tämä kiharatukkainen viiksivallu siihenkin keinon keksi.

Hän oli sitonut sormeen sellaista ihonväritä liimalappua ja sitten leikkasi vain kumohanskasta yhden sormen irti ja pyysi sairaanhoitajaa rullaamaan sen sormen päälle kuin kortsun ikään.

Rykäisi ja totesi, "että kyllä tuolla sormella nytten naistenkin kanssa pärjää"

Ja koko hirvittävä porukka räjähti nauramaan ja sitä naurua kesti j kesti, kunnes oveen koputettiin ja tuli aivan hiirenhiljaista.

Kun pääsiäinen kerran oli, niin sisään astui kirkonmies mustassa kaavussaan ja oli tulossa siunaamaan kyseistä huonetta. Oli selvästi vähän kysymysmerkkinä kovasta naurunremakasta, mutta ei sanallakaan siitä kysellyt.

Luulisi siunaamisen olevan kivuton toimenpide, mutta ei. Sillä hetkellä Isä Camillolle selvisi, että " herran pieksut, paikallahan on harhaoppinen henkilö"

Niinpä tuo mustakaapu saapui luokseni ja esitti hienovaraisen kysymyksen: "Annatteko suostumuksenne, vaikka olettekin luterilainen, että teidän läsnäollessani siunaan huoneen???"¨

No, eipä sitä meikäläisellä ollut hirveästi asiaan huomautettavaa ja niin arvokas kirkonpåalvelija sai työnsä päätökseen...

10.03.2008

Vuosipäiviä ja taas vuosi päiviin...

No niin sitä on arvokkaasti taas saatu yksi vuosirengas lisää. Olo on niin poikamainen, vaikka "oilov-ulaita" eí ole tullut poskipäihin tahkottua.

Viime lauantai meni ystäväni Timon nelikymppisillä ja jollei työt aina olisi odottamassa, olisi aamulla saattanut peilistä katsoa huomattavasti vanhemmalta näyttävä mies...

En koskaan ole pitänyt juhlista, jossa tuttuja on vähän.

No, tällä kertaa sattui sellainen tuuri, että maailman mukavimmat ihmiset olivat jostain syystä saaneet kutsun kyseisille juhlille.

Niinpä ilta oli muuttumassa jo niin rattoisaksi, että oli lähes mahdotonta irtautua juhlista keskenkaiken.

Totuus kuitenkin on, että kun iltaa tarpeeksi venyttää, niin myös tunnelma jossain vaiheessa lässähtää ja puolinukuksissa olevista juhlijoista ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville...

Näistä juhlista ilmeisiesti lähdin juuri oikealla hetkellä, koska tunnelma oli saavuttamassa vasta katon...

Omia juhlia tuli sitten juhlittua säyseimmissä merkeissä tutun ja turvallisen porukan kanssa, kahvin ja kakun antaessa päivälle arvokkuutensa.

Totesin heti alkuun, että ei kukaan 45 -vuotispäiviä juhli, mutta se oli oiva tekosyy saada mukavia ihmisiä paikalle.

Nämä molemmat juhlat eivät kyllä tehneet hyvää "Juha Mietomaisin" harppauksin etenevälle keskiolutdieetilleni.

Niinpä täytyy kiristää otetta ja vyötä, jotta tulokset eivät painuisi miinuspuolelle..

Etelä-Suomessa vihdan tekoon??

Niin vain se tämä päivä toi kevään tuoksun ilmaan ja raskaasti alas tulleet sohjolumetkin tekivät melkoisen häipymistempun tuossa päivän lähetessä loppusuoraansa.

Lämpömittarin osoittama oli jo n. 12 astetta plussan puolella. Johan siinä kohta koivut hiirenkorvalle puristuvat ja ei aikaakaan, kun saunan lihaksia hellästi syleilevissä löylyissä tuntee koivunlehden tuoksun.

Ah, kuinka se mielen saakaan iloiseksi.

27.02.2008

Lasimaljakko räjähti tuhannen päreiksi

Otsikko on aivan toinen kuin ajattelin. Juuri kun olin tätä kirjoitusta aloittamassa, putosi omia aikojaan yksi hienoimmista Italiassa tehdyistä töistäni lattialle ja eiku palasiksi...

Olin tehnyt sinisen noin 30 cm halkaisijaltaan olevan pullon Venetsialaista tekniikkaa käyttäen siten, että pullosta tuli niin kevyt, että se melkein leijui ilmassa.

Tälläiset työt ovat kovan ponnistelun takana ja lopputuloksen tärkein ominaisuus on juuri tuo keveys.

Muistan kun Maestro Ballarin Muranosta pullon nähdessään tokaisi, etä sen täytyy olla muottiin puhallettu, kun se hänen mielestään oli niin kevyt.

Rakas ystäväni ei ajatellut, että kyllä me pohjoisen pojatkin saamme ihmeitä aikaan.

Nyt kun se meni rikki, täytynee orientoitua uuden tekoon...

On Tukholma aivan niin kuin ennen..

Tuli käytyä Tukholmassa pikavisiitillä.
Kaupunki on aina yhtä kaunis ja voisin jopa kuvitella jonain kauniina päivänä asuvani siellä...

Vain yksi oli poissa. Pub tavaratalon alakerran hieno lasiliike oli kadonnut johonkin tai sitten olen sen verran dementoitunut, että en sitä onnistunut löytämään.

Oli aika keväistä, joskin tuuli hieman viileästi puhalteli, jottei olisi aivan liian kesäiseksi oloaan tuntenut.

45 vuotta täyteen 6.3.2008

Kammottavaa huomata, että tuo päivä on aina vaan lähempänä. En ymmärrä, miksen ole missääm vaiheessa tätä ristisaattoani, tullut viisaammaksi.

Ainoat vanhemisen merkit ovat päivittäisen raihnauden ilot. Luulisi ihmisen iän tuoman kokemuksen avulla olevan viisaampi, mutta mitä ne kokemukset auttaa, jos ne ovat joko huonoja tai sitten niitä ei muista laisinkaan.

Ajatuksen kulku tuntuu olevan tuskaisen hidasta ja joskus jonkinlaisen järjenväläyksen tuottaminen on yhtä vaikeaa kuin jääkaapin täyttö oikein, ruokakaupasta tullessa(vaimon mielestä).

Ja sitten tuo väsymys. Olen siitä puhunut ennekin, mutta en todellakaan tiedä, paljonko pitäisi nukkua, jotta olo olisi levännyt.

Ilmeisesti kirkkomaalla vasta sitä pääsee riittävään lepoon...

19.02.2008

Hiihtolomalla sorvin ääressä

No nythän on sitten se etelän hiihtolomaviikko.

Ei se oikein tässä puhaltajan arjessa näy. Lasi vääntyy mitä ihmeellisimpiin muotoihin, eikä huilauksesta ole tietoakaan. Täytyy kyllä sen verran ottaa sanoja takaisin, että mestari on sentään lähdössä Tukholmaan haistelemaan uusia tuulia tuossa viikolla. Maaliskuu kutsui mestaria Epsanjaan (lainaus Uunolta) , mutta nyt näyttää pahasti siltä, että lämpö on otettava uunin ääressä ja muutkin Espanjan riemut on kuviteltava työn oheen.

Mikä kurjinta, viini on muutettava vedeksi ja ainoat härkätaistelut on veljesten yhteenotot, jotka nekin iän myötä ovat pehmenneet...

Siwasta haettu micropakkaus ei pysty korvaamaan paellaa, eikä sangrialta täysin maistu vaikka kivennäisveden päälle söisikin appelsiinin...

Kauniita naisiakin jää kaipaamaan, onneksi kursseilla riittää silmäniloa, muutenhan se on hiljaista aikaa Fiskarsissa tähän aikaan vuodesta.

No kukapa sitä nyt aurinkorannalle oikeasti kaipaisi??? Täytyy tunnustaa : MINÄ!!!!

Hienoja suomalaisia urheilusankareita

On uskomattoman hieno olla suomalainen, kun meidän pienestä maasta jatkuvasti löytyy maailmanluokan urheilijoita.

Itse loistavana penkkiurheilijana olen tyydytyksellä laittanut merkille, että vanhatkin vielä jaksavat.

Teemu palasi kaukaloon : Jipii!!

Litmanen Fulhamiin: Yes Yes!!

Kyllä moiset uutiset lämmittävät mieltä.

Sitten muutamasta urheilijasta vielä:

Raimo Helminen : En vaatimattomampaa urheilijaa ole nähnyt ja sitten äijän pelaaminen on edelleen hienoa katsottavaa. Eiköhän Raipe kannattaisi vielä yksi kausi pelata????

Janne Ahonen : Miten pitkän hienon uran hänkin on tehnyt ja vielä niinkin herkässä lajissa kuin mäkihypyssä. Kunnioitan suuresti hänen asennettaan tekemisiinsä. Ei muuten koskaan selittele turhia. Jos on ollut huono myöntää sen, toisaalta hyvänäkään päivänä, ei liikaa innostu (vaikka aihetta olisi).

Siinä olisi monella suomalaisella urheilijalla opittavaa.

Kimi Rikkönen, Heikki Kovalainen:

Molemmat äijät tehty raudasta, Kimi sen jo näyttänyt toteen ja lopullisesti tänä vuonna Heikkikin.

Virpi Kuitunen: Ah niin ihana nainen ja kuinka jotenkin niin kylmäpäinen, että ei ole turhaa häneltä tarvinnut tuloksia odottaa..

Hanna-Maria Seppälä: Juuri tuollaista asennetta tarvitaan, jotta huipulle noustaan ja myös niin tavattoman suloinen. Kyllä Suomikuva on kirkas, kun he maailmalla kiertävät.

Ja kaikilta heiltä puuttuu vain yksi!!!!

Oman lasiesineen puhallus Fiskarsissa.

Tällä päivämäärällä lupaan, että jos he ikinä Studiolleni saapuvat, pilli laitetaan oitis lämpiämään ja vieraat oman esineen tekoon heti.

On myös paljon muita urheilijoita, joita arvostan kovasti, mutta heihin palaan myöhemmin..

En muuten millään pysty hyväksymään asennetta, että jonka usein kuulee kisoihin lähtevältä urheilijalta siten, että" jos mää nyt oon 50 parhaan joukossa, niin oon tosi tyytyväinen"

Ei sitten millään mene jakeluun.

Kisoihin pitää lähteä sillä mielellä, että kaikki tai ei mitään. Kultaa lähdetään hakemaan, kaikki muu on hävittyä. Sen jälkeen tuloksia voidaan analysoida, että miten sitten kävikään ja voidaan miettiä, että oliko kolmastoista tila onnistunut suoritus. Joskus on, useimmiten ei.

Italialainen suomalainen

Edelliseen Suomikuva juttuub täytyy sen verran palata, että kun tuolla Italiassa olen viimeiset 13 vuotta työskennellyt, niin olen omalta osaltani yrittänyt myös Suomikuvaa muuttaa.

Olen usein onnistunut saamaan italialaiset kollegani hiljaisiksi pitkillä palopuheillani. Kädet ovat piiskanneet ilmaa tuulimyllyn lailla. Olen kertonut omituisimmat suomalaiset vitsit ja onnistunut jopa selittämään ne italialaisille kohtuudella.

Olen lähes aina ollut positiivisessa mielentilassa ollessani Italiassa.

Olen käyttänyt kohtuudella alkoholia heidän maassaan.

Niinpä olen usein kuullut : Tarmo, tu non sei finlandese!

Ja olen aina vastannut: Si, sono quasi italiano.

Joo, kyllä heillä on jotenkin omitunen stereotypiansa suomalaisista. En tiedä, johtuuko se mediasta, joka yleensä antaa meistä sellaisen kuvan, tosin viime aikoina meistä on annettu erillainen kuva heikäläisille.

Tv:satä tulee hienoja luontodokumennteja Suomesta ja sitten vastapainoksi erillaisia outoja urheilumuotoja näytetään, kuten suojalkapallo, eukonkanto, löylykisat ja avantouintikisat.

Useimmiten tavallisilta italialaisilta kysellessä maastamme, he tietävät Kimi Räikkösen ja Heikki Kovalaisen ja sitten vielä Jari Litmasen. Muu tieto tulee sitten näinä TV spektaakkeleina.

Joten ei ihme, että he kuvittelevat meikäläisenkin elämäntavan poikkeavan kovasti omastaan.

Ensin suolle futista pelaamaan, kun kenttämme näyttäisi olevan niin surkeassa kunnossa ja sitte saunomaan niin kauan, että taju on kankaalla ja sitä luonnollisesti autetaan hakkaamalla koivunoksilla kaveri henkihieveriin ja sitten joko avantoon tai lumihankeen kierimään.

Tämähän kuullostaa tavallisesta italialaisesta hyvin normaalilta, vai mitä mieltä olette???

Raskasta musiikkia ja Tapani Kansaa

Lopuksi täytyy todeta, että kun tuo lasinpuhaltajan työ on raskasta, useimmiten kuuneltu musiikkikin on sitten sitä raskaampaa mallia. Mutta koska käytännössä kuuntelen sujuvasti lähes kaikkea musiikkia, niin täytyy tunnustaa, että Tapani Kansan levy Rautavaaran kappaleista on yksi hienoimpia yllätyksiä mitä kohdalleni on sattunut.

Rautavaaran kappaleet kun ovat valitettavasti usein täysin loppuunkulutettuja, ainakin ihmiselle kuten minä, joka niitä on 45 vuotta kuullut.

Itse en esimerkiksi ole pystynyt sujuvasti kuuntelemaan enää : juokse sinä hummaa ja isoisän olkihattua. Ne ovat olleet sellaisia pikkuinhokkeja minulla. Ja kun tuossa jossain vaiheessa havaitsin, että Tapsa Kansa on mennyt Rautavaaraa uudelleen sovittamaan, niin pelkäsin pahinta.

Vesku Loiri on lähes aina onnitunut tulkinnoissaan, mutta nyt yllätys oli sitäkin suurempi, kun havaitsin että, Kansan syvät rivit ovat menneet nappiin. Loistavat sovitukset noista puhkisoitetusta vanhoista ralleista ja Tapanin laulu on ollut aina komiata..

Suosittelen lämpimästi kyseistä levyä.

Tapani, tee toinenkin levy Rautavaaran sävelaarteistoista. Käytä Pertti Jalosta jatkossakin.

Isoisän olkihattu on nerokas ja juokse sinä hummakin rullaa hienosti. Hyvä Tapsa!!!

Tiedän, että levy on jo muutaman vuoden takaa, mutta silti!!!

Hyvä blogi loppuu lyhyeen...

Olen havainnut, että hyvä blogi loppuu lyhyeen...

11.02.2008

Aamu alkaa Aalla

Huomenta Suomi, miten pyyhkii?

Aamu on alkanut eilisestä lenkistä huolimatta hyvin.

Sehän on jo jotenkin jokapäiväistä, että aamulla herätessä, jostain kolottaa ja jos ei kolota, niin en ole enää kirjoittelemassa näitä.

Olen pitänyt yllä tuota vähintään yhtä tunnin hölkkää per viikko.

Parhaimmillaan sitä tulee tehtyä 4-5 kertaa, mutta tälle kropalle se alkaa olla jo liikaa.

Olutdieetin sietämätön keveys

Olutdieetin ollessa käynnissä, olen ajatellut raportoida sen tuloksista aina silloin tällöin päiväkirjan sivuilla.

Kun moisen hienon dieetin aloitin tuossa Joulun jälkeen, alku oli vaikeaa. Paino lähti Joulun syomisien ja juomisien vuoksi alkuun ylämäkeen ja vasta nyt on saavutettu se piste, mistä lähdin liikkeelle.

Älkää naurako, aion osoittaa sen teille, että se toimii.

n. 5 vuotta sitten onnistuin melko lyhyessä ajassa pudottamaan 14 kg.

Silloin kyllä dieettikin oli agressiivisempi, mutta nyt on tarkoitus muokata ruokailutottumuksia pitkällä aikavälillä eli tästä on tulossa elämäntapa, siksi hidas kiirehtiminen...

Periaatteena edelleen, että kaikesta muusta voi suomalainen mies tinkiä jos olutta saa kohtuudella nauttia dieetin lomassa. Hyvältä kuullostaa, eikö totta.

Täytynee Hanna Partanen pyytää chekkaamaan tämä totuuus.Hä-hää.

Kalan syönnin sivuvaikutuksia

Olen tämän dieetin aloituksen jakanut muutamaan eri aikajaksoon:

1 jakso : tosiaankin Joulun jälkeen vähensin makean syönnin puoleen ja vaihdoin pääasiallisesti vaaleasta leivästä tummaan kokojyväleipään.

2.jakso : Lopetin juuston käytön leivän päällä ja lähestulkoon muutenkin.

3. jakso : Vähensin lihan syöntiä ja lisäsin kalan käyttöä. Tästä seurauksena on hieman aamuisin joutunut suomupintaa selästä rapsuttamaan. Punaiset silmät johtuu liiallisesta särjen syönnistä mutta pyrstö heiluu ihan mukavasti...

4.jakso : Olen lisännyt hedelmien ja vihannesten määrää koko ajan ruokavaliossa...

Huomatkaa siis, että nämä jaksot ovat kohtuu lyhyitä, mutta ne kaikki ovat voimassa edelleen eli pikkuhiljaa olen kiristänyt otetta. Olutta on tullut juotua kuitenkin koko ajan normaalisti, jotta voisin osoittaa tämän tepsivän...

Jos puhallatte mun lasini, niin tahdon kertoa..

Kuuman massan pariin. Tämä on ihanteellista aikaa lasinpuhallukseen. Ei ole vielä liian kuuma, vaan ihan mielellään lämmitteleen uunin edessä.

Ja mitä tulee aikaisemmin esittämääni valohoitoteoriaan, niin kyllä sekin vaikuttaa.

Uusia ideoita poksahtelee mieleen ja niitä yritetään mahdollisuuksien mukaan siirtää ajatuksista teoiksi.

Kevät siintelee jo ja tuo tullessaan valtavan turitivirran Fiskarsin pieneen kylään ja muuttaa kyläyhteisön elämän jälleen kerran päälaelleen.

Eli talvella ei käy ketään ja kesällä sitä vastoin käy..

Mutta hiljaisewn talven jälkeen ainakin me odotamme innolla vierailijoita.

Monien kanssa on tullut tutuksi, että vaikka nimiä ei tiedä, niin saattaa mennä tunti jos toinenkin maailman parannuksessa.

Olemme oppineet näiden keskustelujen ansiosta mm.

Ajamaan veturia, lentämään purjelentokoneella,

toimimaan lääkärinä tai hoitajana, suorittamaan laivanrakennuksen eri työvaiheita jne..

Toki kaikki vielä teoriassa, mutta eiköhän se käytännössä onnistu..

Eihän pääministeriksikään voi opiskella vaan se on ruvettava hommiin, kun sellaiseksi valitaan ja ei tuo Vanhanenkaan ihan turhin kaveri siihen hommaan ole..

01.02.2008

Valohoitoa

Oli myrskyinen ja tuulinen päivä...

Lunta tulla juimi vaakatasossa päin naamaa ja mikä voisikaan silloin olla parempi paikka kuin lämpimän lasiuunin edessä. Nauttia uunin hehkusta ja miettiä niitä raukkoja ulkotyöntekijöitä, jotka viimassa värjöttelevät.

Tämä on aina pakko muistaa, koska kun kesän kuumiin mennään, tilanne kääntyy päälaelleen.

Olen pannut merkille, että positiivisuuteni iän myötä on jonkin verran kasvanut ja täytyy sanoa, että ei se aiemminkaan ole huonoimmasta päästä ollut.

Nyt kuitenkin tällekin on löytymässä luonnollinen selitys.

Katsokaas, rakkaat ystäväni, lasiuuni on se ratkaisu.

Eikös vain puhuta jatkuvasti kaamosmasennuksesta ja kun luntakaan ei ole, niin tämä pimeä valoton vuodenaika saa ihmismielen niin kireään solmuun, että sen omatoiminen avaaminen vaatii ponnisteluja enemmän kuin Elisan asiakaspalvelun puhelujonossa odottelu konsanaan. Tähänkin asiaan palaan tuonnempana..

Niin, kyllähän tuollainen valonsaanti on enemmän kuin paikallaan jokaiselle talviaikana.

Voi lähteä etelään nauttimaan auringonvalosta tai sitten tuijottaa extravalaisinta muutaman tunnin päivässä, jotta valo kulkeutuisi aivoihin ja pitäisi meidät elämässä kiinni.

Mutta entäs sitten, kun joka päivä voi ja täytyy tuijottaa hehkuvaan lasiuuniin. Voi sitä luxien loistetta ja miettikää kuinka positiiviseksi voikaan tulla, moisessa työssä. Kyllä siinä Paavo Väyrynenkin jo taitaa jäädä toiseksi...

Tietysti sen positiivisuuden kanssa pitäisi ryhtyä harrastamaan päästökauppaa, myydä erä positiivisuutta, josta sitten on hieman ylitarjontaa ja vastaanottaa kunnon korvausta vastaan muutama säkillinen negatiivisuutta, jotta voi sitten edes saunaehtoona muijalle räksyttää....

Eli ei hassumpi työ, ilmankos ne kurssilaisetkin lähtevät niin hyvällä tuulella kursseilta. Kunnos päivän valohoito kaupan päälle ja positiivisuus suorastaan pursuaa ulos.

Pyrinkin pitämään päätäni uunin välittömässä läheisyydessä niin usein kuin mahdollista. Tarpeeksi lähelle kun menee, niin säästää jo parturikustannuksissakin.... 1100 astetta tekee tehtävänsä.

Tele, sano operaattori toiselle..

Ystäväni Simon Templarinmäki valitteli, että on pennit tiukassa, siitä huolimatta, että pennit ovat centeiksi muuttuneet. Joo kyllähän tämä edesmennyt tammikuu on joka vuosi osoittautunut hankalaksi elämänkumppaniksi. Niin vanha keksintö kuin se onkin, niin aina se jaksaa vaan yllättää itse kunkin....

Kaikki maksut tuntuvat lankeavan juuri tammikuussa, juuri kun on saanut kaiken "ylimääräisen" tuhlattua Jouluun mennessä.

Ystäväni Simon totesi olleensa teleoperaattorin jonossa niin kauan, että hänen prepaidliitymästä oli loppunut puheaika kesken , ennen kuin sieltä oltiin vastattu. Taisi ystäväni moisesta tuohtua ja hankkia liittymänsä hieman nopeammasta paikasta..

Itse tuossa myös huomasin saman asian. Jonotin vartin ja sitten kiukuspäissäni katkaisin yhteyden , soittaakseni hetken päästä uudelleen ja uudelleen vartin odottelun jälkeen katkaisin. Sitten kiukusta punaisena päätin laukoa suorat sanat asiakaspalvelun sujuvuudesta, kun sinne ikinä pääsisin.

No kuten aiemmin totesin positiivisuus nosti päätään ja kun on kilttinä synytynyt niin sitten varmaan skotlantilaisena lannevaatteena pitää kuoleman eli eihän sitä sitten 12 ja puolen minuutin kolmannen odottelun jälkeen enää kehdannut rähistä.

Ja mikä asiassa oli KARMAISEVINTA, olin tyystin unohtanut aiheen, jonka vuoksi olin soittanut ja aihe oli sentään ollut sen verran tärkeä, että jonottamaankin olin suostunut!!!!!

Mutta dementiansa kanssa pitää vain oppia elämään.

Huomena lauantaina on taas kurssi, tällä kertaa jo kurssi 4. Mietin tässä juuri jotakin hurjaa heidän päänmenokseen. Eli kun kurssini on tiivistelmä 3 vuoden lasikoulutuksesta, niin voidaan sanoa, että vauhti on hurja kuin laskuvarjohypyssä narujen leikkaamisen jälkeen.

Hyväksikäyttäytyvä vuosi

Tämän vuoden olen päättänyt pyhittää hyvän työn vuodeksi. Tehdä hommat ehkä vielä huolellisemmin kuin aiemmin ja sitten levon ja työn suhde pitää oikeana tai oikeampana. Olen alkuvuoden pyrkinyt olemaan venyttämättä päiviä vain sen takia, että "saa"

viettää aikaansa työmaalla. Toivon sen tuovan tässä orastavassa ikääntymisen vaiheessa lisää puhtia elämiseen, jottei tarvisi koko aikaa päätänsä uunissa pitää...

Olutdieettikin on hallinnassa, joskin pieniä komplikaatioita on esiintynyt, mutta aika kevyellä maltaalla ollaan menty ja ruokakin on pysynyt suht koht uomissaan. Kalaa on eri muodoissaan tullut syötyä niin paljon, että aamulla kidukset oli hieman ärtyneet ja selästä kutinan vuoksi tuli muutama suomu raavittua pois, mutta mikä tärkeintä pyrstö tuntuu heiluvan vielä ihan mukavasti...

Eikä ole kuitenkaan esinntynyt punasilmäisyyttä kuten särjillä, mutta enpä ole niitä syönytkään..

Toki on myönnettävä, että vaassa esiintyvä lievä numeronäytön lisä sijaitsee jossain jalkaterän ja vaa´an välissä. Grammaakaan ei ole tullut eikä tule!!!

Ja sitten on vuorossa:

PPP eli päivän positiivisin pläjäys (ei varis kuitenkaan)

Eli yritysnumeroihin soittaminen halpenee. Kyllä täytyy sanoa, että oli jo aikakin. Mutta parempi myöhään tai sitten vielä myöhempään..

NNN eli näivettävän negatiivinen nurina

Uudet verokortit astuvat voimaan ja samalla käteenjäävä rahamäärä, kaikesta hallituksen suorittamista toimista tai ehkä juuri siitä syystä,

tuntuu kuihtuvan kuin pyykkimuijan peukalo pyykin jälkeen, puhumattakaan siitä toisesta nahanpalasta...

Jo joutui armas aika ja täytyy yrittää tehdä jotain yleishyödyllistä... No sitä pohtiessa, sun moro, sano tamperelainen

25.01.2008

Elämä on pelkkää kuolemaa

Olen tässä viime aikoina väkisinkin tullut havainneeksi, että kuolemasta puhuminen on nyt in.

On tulossa ohjelmia kuolemasta ja onhan niitä jo ollutkin paljon. Ja nyt sitten aiheesta on noussut valtava kohu!!!

Kuolema on tosi vanha keksintö, ei se mikään uusi juttu ole.

Joka päivä voimme nähdä tuutin täydeltä erilaisia karmaisevia kuvia eri puolilta maailmaa, joko luonnonkatastrofin muodossa tai sodan tms.

Italiassa asuessani ja vielä nykyisinkin Rai 1 aktiivisena seuraajana, en ole voinut olla huomaamatta, kuinka kaikki yksittäiset väkivallanteot saavat minuuttikaupalla ohjelma-aikaa itselleen.

Carabinieret virka-asuissaan selittävät selittämästä päästyäänkin murhien yms. yksityiskohtia juurta jaksaen ja katsojilla on hauskaa.

Turhaa ei rikosaikalle jäänyttä veritahraa kuvata eri kulmista ja ihmetellä sitä monenkin silminnäkijän voimin...

Itse tein tuossa jokin vuosi sitten jo vankan päätöksen, että jos mahdollista, minun tuhkani siirrettäisiin lasiesineisiin, koristamaan ikuisesti mennyttä läsnäoloani lasin parissa..

Niille ihmisille tiedoksi, jotka edellisestä lauseesta eivät saaneet mitään irti, kerron että, lasinvalmistuksessa hienojen kuplakerrosten aikaansaannissa on kautta aikain käytetty tuhkaa(koivutuhkaa yleensä), joka sitten lasikerrosten väliin joutuessaan puhaltelee kivoja kuplia.

Ja kun sitä itsekin on vuosien myötä tullut kuplivaa juotua, lopputulos ei voi olla muuta kuin kupliva!! Hä-hää!

Kerroin aiheesta eräässä radiohaastattelussa, en tiedä minkälaisen vastaanoton se sai..

Hautajaisjärjestelykin on sen verran suunniteltu, että kunnon rytmimusiikkia pitää silloin soivan ja yleisön pitää juhlia ankarasti. Ei siis mitään suruttelua.

Täytynee pitää huoli, että suremiseen ei olisi mitään aihetta, jos kuka tietää, se on jo tapahtunutkin...

Eikös ne tuolla kehitysmaissakin juhli vainajia, jotka ovat päässeet maanpäällisestä kurjuudesta paratiisiin..

No eikähän kuitenkin siirrytä elävien kirjoihin takaisin.

Ei tuolla kuopassa niin hauskaa vielä ollutkaan.

Keskiolutdieetti keski-ikäiselle miehelle

Olen aiemmin maininnut väsymyksestä tässä alkuvuoden aikana. Saattaa johtua osin siitä, että olen yrittänyt tässä pikkuisen karistaa Joulun tuomia kiloja. Ja työnteko ja dieetti ei oikein aina toimi yhdessä. Työtä tehdäksesi tarvitset energiaa ja toisaalta laihduttaaksesi taas sinun pitäisi mahdollisimman pienellä energialla tulla toimeen.

Tämä ymmärrettävä paradoksi ei ole ihan helpoimmin

toteutettavissa.

Olen vuosien saatossa kehittänyt suomalaiselle miehelle ainoan oikean dieettimuodon, keski-ikäisen miehen keskiolutdieetin. Olen aivan varma, että se on helpoin dieetti, mitä mies voi noudattaa.

Eli käytännössä on kohtuullisen helppo jättää ruokavaliosta pois niitä rakkaimpiakin popsittavia, jos kuitenkin oluen juominen olisi dieetin aikana sallittua.

En halua vielä vetää tarkkaa rajaa sille, että mikä olisi oikea päivä- tai viikkoannos oluelle, mutta kokemuksien karttuessa, tulen ohjearvot julkaisemaan.

Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että sixpäkki päivässä olisi yläraja.

Miksikö kerron aiheesta?? No tuossa muutama vuosi sitten, kun tätä aihetta kehittelin, saavutin erityisen positiivisia tuloksia. 14 kg läks muutaman kuukauden kuurilla, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Nyt sitten yritän kartoittaa aihetta paremmin ja ehkä saada sen julkaistuakin jossain vaiheessa. Taattu Best Seller.

Epäilemättä tämä sopii myös naisille..

Dopingia, Komisario Palmu, dopingia!

Täytyy tässä vielä ottaa kantaa tuohon tuoreimpaan uutiseen erään suomalaisen naisampumahiihtäjän kärystä. Voi meitä poloisia, kun aina me suomalaiset jäädään kiinni näistä aineista. Nyt täytyy heti alkuun todeta, että en millään muotoa hyväksy minkäänlaista dopingia, paitsi tietysti pieni näkäräinen silloin tällöin.

Mutta kun olen melko saletti, että niin ruotsalaiset kuin norjalaisetkin kuin muutkin käyttänevät surutta kaikki mömmöt, millä peliväline liikkuu rivakammin, mutta eivät jää kiinni. Ja sitten suurin otsikoin ja suin murskaavat suomalaisen huippu-urheilun mätäpaiseeksi koko urheilumaailmassa.

Ne ovat vaan sen verran taitavampia. Ei se Gundekaan silloin vuosia sitten pelkällä kaurapuurolla hiihtänyt ja tämä norjalainen hurja(en saa nimeä päähäni), joka ei suostunut millään häviämään, tuskin ihan puhtaasti tallasivat.

Lopettivat aika yllättäen huipulla, kuka selkävaivoihin kuka mihinkä...

Ja voi niitä astmapoikia, kun maaliin tulivat 30 cm räkäpuikko leuassaan jäätyneenä....

Niin, suomalaiset hiihtäjät esimerkiksi, uskon vakaasti, että Lahden jälkeen ollaan oikealla puhtaalla tiellä oltu, lukuunottamatta tätä kraakkujaa...

Jopa niin oikealla tiellä, että menestyminenkin vaatii jo enenmmän rääkkiä kuin mitä ihmisen kroppa kestää.

Kunnioitan suuresti niitä, jotka tavallaan tällä puhtaudellaan antavat niin paljon tasoitusta kilpakumppaneilleen..

Ehdotankin sellaista karua vaihtoehtoa tuonne ampumahiihdon puolelle, että kärynnyt urheilija joutuisi käryn jälkeen hiihtämään henkensä edestä, puhtaiden urheilijoiden tavoitellessa osumia häneen, silloin voisi jo hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa ajojahdin kohde! Hä-hää!!!

No pahaa jälkeähän siitä tulisi ja taidan vetää sanani pois, jotteivat saa minua kiinni yllytyksestä.

No melkein kuoppaan tässä lopuksi palattiin, joten ei auta kuin kuopasta ylös ponnistaa ja jatkaa lasinpuhalluksen merkeissä.

Tänään aioin puhaltaa filigranimaljakoita ja kun nyt kävi silleen hassusti, että yksi kurssiryhmä joutui perumaan tulonsa lauantaille, niin taidanpa vetää henkeä viikonlopun ja keskittyä dieetin saloihin...

18.01.2008

Päivät kuin unta vaan, lauloi Arto Sotavalta muistaakseni aikoinaan. Joo, unelta ne ovat tässä alkuvuodesta vaikuttaneet. Tai ainakin uneliailta...

Jotenkin tuntuu, että viime vuoden hurja rehkiminen tuntuu vieläkin luissa ja ytimissä.

Vai oliko se joulukinkku poikkeuksellisen huonosti sulavaa lajia....

No, ei ole saparo kasvanut ja vaikka kuinka sikamainen olo on ollut, niin ei kai se sitä kuitenkaan voi olla, röh!!!

Tämän päivän ihmiset toimivat toisin kuin ennenvanhaan. Aikoinaan Joulun sanomaan kuului oleenaisena osana pitkän kaavan mukainen ruokailu, joka jatkui ja jatkui läpi Jouluyön. Ei silloin hirveästi funtsattu, että se vatsalle tai pakaraan ilmestynyt rasvamakkara olisi ollut jotenkin maailmanlopun merkki. Toki silloin tällöin jonkun isäntämiehen rinnasta repäisi ja pahimmillaan kutsu kävi kirkkomaan puolelle, mutta ei sellaista vouhotusta ollut kuin tänä päivänä.

Nythän jo aattoiltana, ennen kuin ruokapöytään on ehtinyt, pitäisi saunoa painijoiden tapaan kumipuvut päällä, jotta saataisiin kalorit kadotettua ja itse ruokailutapahtumakin on mennyt pisteidenlaskuksi.

Voi meitä poloisia!!!

Sitten kun hädin tuskin olet Joulupäivän aamuun herännyt, pitäisi lähteä tiukasti lenkille ja aloittaa karmistuttava dieetti, jotta koko vuoden jatkunut pisteiden keruu ei ajautuisi karille.

Ja tämä kaikki koskien yhä enenemässä määrin myös miehiä...

On aikoihin eletty..

Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa!

No nyt sitten ollaan vuodessa 2008.

Hämmästyttävää on se, että kuinka nuo kaikki hyvät ystäväni tuntuvat juuri tänä vuonna poikeuksellisen vanhoilta, eikä oma ikäkään suinkaan ole kääntymässä laskuun, päinvastoin.

Nelikymppiset odottavat niin Mikaa, Maria kuin Timoakin ja perhana itsellekin läjähtää jo 45 mittariin.

Ja onko se ikä sitten tuonut viisautta ja voidaanko puhua kokemuksen tuoneen olemukseen arvokkuutta ja sitä että pystyy asioita käsittelemään rauhallisesti ilman hätiköintiä??

Kaikkea vielä, tuntuu että viimeisetkin järjenrippeet ovat karkaamassa pääkopasta ja ainainen raihnaus on astunut kotiimme jokapäiväiseksi vieraaksi.

Ja mitä harkitsevaisuuteen tulee, niin taitaa olla parempi etten siihen edes yritä löytää mitään positiivista sanottavaa.

No on se tietty lapsenomaisuus säilynyt ja se on hyvä asia se....

Lasinpuhalluskurssit ovat menneet mukavasti. Tulen jatkossa tekemään oman osion sivuille pidetyistä kursseista ja valokuvin ja sanakääntein kertoilen ainakin joistakin kursseista, jotta ihmiset näkevät kuinka hauskaa lasinpuhaltaminen voi olla.

Nytkin on ollut kaksi mielettömän mukavaa ryhmää.

Jos ensimmäisen kurssin jälkeen vielä kirkkomaa kutsui, niin toinen kurssi oli jo helpompi ( tällä viitataan yllämainitsemiini väsymysoireisiin alkuvuodesta).

Viime lauantaina kurssin jälkeen oli olo hieman virkeämpi, johtuiko se siitä, että oli yksi kurssilainen vähemmän. Olen tiivistänyt 3 vuoden lasikoulutuksen yhteen päivään ja voin vakuuttaa, että ei varmaan kukaan uskoisi miten hienoja juttuja olemme saaneet aikaiseksi...Lupaan laittaa kuvia töistä myöhemmin.

Sitten on aivan pakko lopuksi kertoa tutkimuksistani!

Olen tässä muutaman vuoden aikana pannut merkille, että koska lasikursseillani käyneet ovat olleet niin mielettömän hienoja persoonia ja miten mukavaa heidän kanssaan on ollut kursseja läpiviedä, sen TÄYTYY JOHTUA SIITÄ, ETTÄ LASIKURSSEILLE TULEVAT IHMISET OVAT HARVINAINEN JOUKKO

POIKKEUKSELLISEN MUKAVIA IHMISIÄ.

Kaikissa heissä täytyy asua pieni lasinpuhaltaja(kun ovat niin taitavia), kaikilla heillä on hyvä sydän ja kaikki omaavat hulppean huumorintajun.

Joten ei se kurssin vetäminen ihan hirveän vaiketa ole, kertoo nimim. Kokemusta on.

09.01.2008

Hyvää Uutta Vuotta 2008. Se on lasimestarinkin arki jo taas niin kiireistä, ettei ehdi edes kirjoittelemaan. Tietysi voi olla myös, että pää on niin tyhjä, jotta jutunjuurta saisi aikaiseksi...

Kevään ensimmäinen kurssi on sitten pidetty!! Jipii!!!

Oikein mukavat 6 kpl kurssilaisia teki jälleen sen eli muuttivat viinin vedeksi eiku sulan lasimassan huippuhienoiksi teoksiksi. Ja voitte vain kuvitella, että he eivät ole vielä nähneet töitänsä valmiina.

Tuotteiden kun pitää jäähtyä yön yli ja sitten on vielä jälkikäsittelyjen aika. Mahtavat olla, kuin pikkulapset Joulun alla, yhtä malttamattomina odottelemassa tuotteitaan...

Voisin kyllä tietysti myydä ne... hä-hää!

No en tietysti voi, älkää minusta sellaista uskoko!!!

Vuodenvaihteessa tuli sen varran uurastettua, että myyntihyllyjen väri vaihtui sinisistä harmaiksi ja tuli muutenkin vähän muutettua järjestystä.

Tuotannolliset toimenpiteet aloitettiin vasta viime viikon lopulla eli "lomat" on pidetty!

Nyt on aika rientää työmaalle, sillä kylmä kangistaa nopeasti.

27.11.2007

Noh niin, muutama päivä vierähti nopeasti.

Pikkujoulut on tullut läpikäytyä nyt sitten ensimmäisen kerran ja tälle vuodelle todennäköisesti myös viimeisen...

Muutamana vuonna aiemmin on ollut tapana harjoitella pikkujouluja ennen varsinaista pääjuhlaa, se kun on mukava tapa saada juhla aikaiseksi huonommallakin syyllä.

No, tänä vuonna ollaan palattu taas normaaliin.

Ei sitä kyllä koskaan tiedä, Jouluun on vielä aikaa..

Tulin maininneeksi aiemmin meille puhaltamaan tulevast pikkujouluporukasta. Nyt kun se ryhmä on koettu, niin täytyy sanoa, että kyllä minullakin oli ihan pikkujoulutunnelma heidän kanssaan, että terveisiä vaan Sisun väelle. Eilen oli vuorossa Dna:n pikkujouluporukka ja kyllä oli hauskaa ainakin minulla. Kivaa väkeä kaikki tyynni.

Ja mitä huimia esineitä he ovat saaneetkaan aikaiseksi.

Monta hyvää puhaltajaa on mennyt pilalle noissakin firmoissa.....

Nyt tarvii siirtyä itse aitiopaikalle eli mestarintuoliin, joten Rakas Päiväkirjani, palaan pian takaisin

No niin, taas on puhallettu päivä.

On niin synkän harmaata, että on vaikea uskoa Joulun läheisyyteen. Nyt se pieni kuusi tuli sitten nostettua pöydälle ja pienet punaiset lamput loistavat siinä niin mukavasti, että....

Joskus on päiviä, jolloin lasimassa tottelee tekijäänsä hyvin ja joskus taas se tuntuu hallitsevan mestariaan ankaralla otteella.

Tänään oli se jälkimmäinen päivä....

Joo, kyllä sitä työt sujuivat hyvin, ne rutiinisellaiset, mutta sitten kun tein pieniä kokeiluita lasin kanssa, niin eihän se totellut, ei sitten millään.

Se muoto, mitä lasista hain, ei ollut aivan kristallinkirkas mielessäni, mutta siitä huolimatta olisi normaalipäivänä suoritus ollut helppo, suoraan sanoen vaivaton. Mutta ei tänään.

Lasin paha henki Vetronomus ei antanut pienintäkään mahdollisuutta onnistumiseen.

Anomukset kaikuivat kuuroille korville ja lasi oli aivan liian kovaa tai notkeaa tai molempia yhtäaikaa, jotta työstö olisi onnistunut.

No, 2 tunnin turhan puurtamisen jälkeen, olo oli sellainen, että oli helppo sanoa:"hei hei"

studiolle ja lähteä kotimatkalle.

Näitähän päiviä tulee aina silloin tällöin vastaan.

Luojalle kiitos, että 29 työvuoteen mahtuu kuitenkin aika tavalla niitä hyviä päiviä.

Ja tänään meillä kyllä vieraili oikein mukavia vieraita, jopa puhaltamassa. Se kyllä loppupeleissä jätti päivälle plussamerkkisen lopputuloksen....

Jouluun vielä kuukausi.....myönnettäköön, olen Jouluihminen ...

Muistuu mileeni muutaman vuoden takainen Joulu

Puerto Ricossa. Olen aina halunnut olla kotimaassa Joulun, mutta toisaalta uteliaisuutta riitti toisenlaiseenkin kokeiluun.

Ei se nyt aivan kelvoton kokemus ollut, mutta muistan ikuisesti, kun aattoiltana klo 22 katseltiin parvekkeelta kohti alhaalla olevaa kauppakeskusta ja vastapäisen rinteen hotelleja. Muoviset pukkihahmot ja välkkyvät joluvalot siellä täällä. Siinä tuli Joulupukkia ikävä, niin synkältä se näytti...

No nyt on aika ruveta pohtimaan uusia kujeita huomista varten.

Meille on vissiin vuoden ensimmäinen pikkujouluporukka tulossa huomena.... Eli tiedossa riehakas ilta...

Ja hei, lauantai "konsernimme" pikkujoulu.....laivalla...

...

20.11.2007

No niin, tästä se nyt sitten lähtee liikkeelle.

Ajattelin kirjata ajatuksia ja tapahtumia aina silloin tällöin paiväkirjan omaisesti. Tästä se hyöty, että voi itsekin tarkistaa omia ajatuksiaan välillä, että, mitä on funtsaillut.

Joo, työtä on riittänyt muutenkin kuin vain tämän kotisivujen päivityksen muodossa.

Noin puolentoista vuoden hurjan työputken jälkeen (sitä ennen ainoastaan hirvittävästi töitä), olemme pikkuhiljaa tavoittaneet sellaisen työrytmin, että alamme olla aikatauluissa hommien suhteen.

Tämä päivä jää historiaan virallisesti ensimmäisenä päiväkirjapäivänä. Hurraata sille!!!!!

Tänään meillä kävi oikein mukava naisvoittoinen ryhmä puhaltelemassa hienonhienoja esineitä.

Joskus sitä miettii, että hetkinen, nämä ihmiset eivät ole lasia käsitelleet ennen(sulaa massaa) ja nyt he siitä vaan

työstävät hienoja esineitä.

Sitä miettii, että saako ihmiset väärän kuvan lasinpuhalluksen helppoudesta, mutta eihän nyt sentään...

Joulu tekee tuloaan. pitäisi saada ainakin pieni joulukuusi pystyyn verstaalle. Antamaan pikkuisen Joulutunnelmaa.

Ja sitten muutamaan tuikkuun kynttilä palamaan ja odottelemaan tuota valkopartaista veijaria, joka lupasi tänäkin vuonna käydä ilahduttamassa meitä.

Joulupukiksi se taisi itseään kutsua......

Tarmo Maaronen